Lento Zürich-Helsinki. Lennon peruuttaminen. Poikkeukselliset olosuhteet.

lentomatka

Diaarinumero: 867/35/09
Antopäivä: 11.08.2010

Matkustajilla oli varaus lennolle Zürich-Helsinki 24.1.2009.

Elinkeinonharjoittaja (jäljempänä EH) peruutti lennon aikataulun mukaisena lähtöpäivänä tekniseen vikaan vedoten. Lentoyhtiö järjesti matkustajille uudelleenreitityksen Münchenin kautta Helsinkiin.

Erimielisyys koskee sitä, onko EH velvollinen maksamaan matkustajille EU:n asetuksen 261/2004 (jäljempänä asetus)

7 artiklan mukaisen korvauksen lennon peruuttamisen vuoksi vai onko EH vastuusta vapaa sillä perusteella, että peruuttaminen on johtunut asetuksen 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista poikkeuksellisista olosuhteista.

Asiassa on riitaa myös EH:n velvollisuudesta korvata matkustajille jatkoyhteyden menettämisestä aiheutuneet kustannukset.

EH on aiemmin korvannut toiselle matkustajalle 61 euroa ja toiselle 56,50 euroa, joita summia nämä olivat vaatineet asetuksen 9 artiklassa säädetyn huolenpidon puuttumisen perusteella.

VAATIMUKSET

Matkustajat vaativat, että EH maksaa heille kummallekin seuraavan erittelyn mukaiset korvaukset:

7 artiklan mukainen vakiokorvaus400,00 €

Jatkoyhteyden korvaava linja-automatka 23,70 €

Jatkoyhteyden korvaava taksimatka 15,50 €

Yhteensä439,20 €

Matkustajat perustelevat vaatimuksiaan pääpiirteissään seuraavasti.

POIKKEUKSELLISET OLOSUHTEET

Lennon peruuttaminen ei ole johtunut asetuksessa tarkoitetuista poikkeuksellisista olosuhteista, joten EH:n on maksettava

7 artiklan mukainen korvaus. EY-tuomioistuimen asiassa C-549/07 antaman ennakkoratkaisun mukaan lentoyhtiö ei pääsääntöisesti voi vapautua vastuusta, jos lento on peruutettu lentokoneen teknisten ongelmien vuoksi. Kyse ei ole ollut lentokoneen tai sen osan valmistusvirheestä taikka muusta sellaisesta seikasta, joka ennakkoratkaisun mukaan olisi poikkeuksellinen olosuhde. Tekninen vika on liittynyt EH:n tavanomaiseen toimintaan ja on ollut yhtiön tosiasiallisesti hallittavissa.

Ennakkoratkaisussa on nimenomaisesti todettu myös, että se, että vastaavaa teknistä vikaa ei ole sattunut aiemmin, ei poista korvausvelvollisuutta. Ennakkoratkaisussa ei EH:n väittämin tavoin todeta, että ainoastaan suunnitellun huollon takia peruutetusta lennosta syntyisi korvausvelvollisuus. Myöskään se seikka, että huoltotoimenpiteitä ei ole laiminlyöty, ei riitä vapauttamaan EH:a korvausvelvollisuudesta.

EH:lla on näyttövelvollisuus poikkeuksellisista olosuhteista, mutta sen esittämästä selvityksestä ei ilmene edes se, aiheuttiko teknisen vian eli jarruletkun irtoamisen valmistusvika, asennusvirhe, huollon laiminlyönti vai jokin muu syy. Liikenteen turvallisuusvirastonkin lausunto tässä asiassa perustuu tältä osin pelkkään oletukseen, eikä se riitä osoittamaan varmaksi, että kyseessä on poikkeuksellinen olosuhde. Myös lennon lähtötarkastuksessa on kyse huollosta, eivätkä huollon yhteydessä löydetyt tekniset viat sellaisenaan ole ennakkoratkaisun mukaan poikkeuksellisia olosuhteita. Näyttöä siitä, että kyseessä olisi esimerkiksi ennakkoratkaisussa mainittu valmistusvika, ei ole esitetty.

JATKOYHTEYDET JA HUOLENPITO

Lennon peruuttaminen aiheutti korvattavia lisäkustannuksia, koska suunniteltu kuljetus Helsinki-Vantaalta Pirkkalaan jäi käyttämättä. Lisäksi matkustajille aiheutui vahinkoa asetuksen

9 artiklan mukaisen huolenpitovelvollisuuden laiminlyönnistä. Matkustajille ei tarjottu asetuksen edellyttämiä aterioita tai virvokkeita taikka ilmaisia puheluja, sähköpostiviestejä tai muita viestejä. Myös asetuksen 14 artiklan mukainen tiedonantovelvollisuus laiminlyötiin.

VASTAUS

EH kiistää vaatimukset pääpiirteissään seuraavin perustein.

Lento peruuntui teknisistä syistä jarruletkun irrottua, ei lentokoneelle suunnitellun huollon takia. EY-tuomioistuimen ennakkoratkaisun mukaan suunnitellun huollon yhteydessä havaittu tai tekemättä jätettyyn huoltoon liittyvä tekninen vika ei itsessään voi muodostaa poikkeuksellista olosuhdetta. Ennakkoratkaisussa ei ole otettu kantaa tekniseen vikaan, joka ilmenee muutoin kuin suunnitellun huollon yhteydessä.

Pilotti havaitsi irronneen jarruletkun ennen lähtöä Zürichista. Paikalle kutsuttu mekaanikko havaitsi lisätarkastuksessa, että sekä jarru että letku olivat vioittuneet ja ne oli vaihdettava. Samaa teknistä vikaa ei aikaisemmin ole esiintynyt kyseisessä lentokoneessa. Vika on harvinainen kyseisessä konetyypissä.

Kyseinen lentokone on hyväksytty kaikissa suunnitelluissa tarkastuksissa ja täyttää viranomaisten ja valmistajan vaatimukset. Tekninen vika ei siten ole seurausta huoltotoimenpiteiden laiminlyönnistä. EH:lla ei ole ollut mahdollisuutta estää vian ilmenemistä. Kysymys on ollut poikkeuksellisista olosuhteista, eikä oikeutta korvaukseen ole.

LAUSUNTO

Kuluttajariitalautakunta on pyytänyt asiassa 22.9.2009 lausunnon Ilmailuhallinnolta, nykyiseltä Liikenteen turvallisuusvirastolta. 24.2.2010 päivätyssä lausunnossaan Liikenteen turvallisuusvirasto toteaa seuraavaa.

Koneen huolto- ja korjaustoimenpiteet ovat olleet asianmukaisia ja riittäviä teknisen vian välttämiseksi sekä teknisen vian korjaamiseksi sen ilmettyä. Kyseessä on ennalta odottamaton lentoturvallisuuteen vaikuttava puute, joka estää lentokoneella operoimisen. Jarruletkun irtoaminen johtuu useimmiten tärinästä, joka siihen kohdistuu. Lentoyhtiön on käytännössä hankala varautua siihen etukäteen, vaikka lentokone olisi asianmukaisesti huollettu. Kyseisen teknisen vian ilmaantuminen ei ole ollut lentoyhtiön tosiasiallisesti hallittavissa.

Liikenteen turvallisuusvirasto katsoo, että lennon peruuttaminen on aiheutunut poikkeuksellisista olosuhteista, joita ei olisi voitu välttää, vaikka kaikki kohtuudella edellytettävät toimenpiteet olisi toteutettu.

RATKAISU

KYSYMYKSENASETTELU

Asiassa on riitaa ensi sijassa siitä, johtuiko lennon peruuttaminen asetuksen 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista poikkeuksellisista olosuhteista, joita ei olisi voitu välttää, vaikka kaikki kohtuudella edellytettävät toimenpiteet olisi toteutettu. Jos vastaus tähän kysymykseen on kieltävä, EH:n on asetuksen 5 artiklan 1 kohdan c kohdan ja 7 artiklan nojalla maksettava kummallekin matkustajalle 400 euron korvaus.

Erikseen on arvioitava, onko EH velvollinen korvaamaan matkustajille jatkoyhteyden menettämisestä aiheutuneet kustannukset.

ASETUKESEN JOHDANTO-OSAN PERUSTELUT

Asetuksen johdanto-osan lausumat eivät ole sellaisenaan sovellettavia oikeusohjeita, mutta niitä voidaan käyttää tulkinnan tukena. Johdanto-osan 14 kohdassa on todettu, että lennosta vastaaville lentoliikenteen harjoittajille asetettujen velvollisuuksien olisi oltava rajoitettuja tai niitä ei pitäisi olla ollenkaan, jos tapaus on johtunut poikkeuksellisista olosuhteista, joita ei olisi voitu välttää, vaikka kaikki kohtuulliset toimenpiteet olisi toteutettu. Tällaisia poikkeuksellisia olosuhteita saattaa 14 kohdan mukaan syntyä muun muassa turvallisuusriskien ja odottamattomien lentoturvallisuuteen vaikuttavien puutteiden ilmetessä.

EUROOPAN YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN RATKAISU C-549/07

Yhteisöjen tuomioistuin, nykyinen Euroopan unionin tuomioistuin, on 22.12.2008 antanut ennakkoratkaisun asetuksen tulkintaa koskevassa asiassa C-549/07. Ennakkoratkaisusta ilmenevän oikeusohjeen mukaan tekninen vika, josta seuraa lennon peruuttaminen, ei kuulu 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen poikkeuksellisten olosuhteiden käsitteen alaan, jollei vika johdu tapahtumista, jotka eivät luonteensa tai alkuperänsä perusteella liity asianomaisen lentoliikenteen harjoittajan tavanomaiseen toiminnan harjoittamiseen ja jotka eivät ole tämän tosiasiallisesti hallittavissa. Ennakkoratkaisun mukaan niin sanottu Montrealin yleissopimus ei ole ratkaiseva poikkeuksellisten olosuhteiden tulkinnassa. Lisäksi se, että lentoliikenteen harjoittaja on täyttänyt huoltotöiden vähimmäisvaatimukset, ei voi yksinään riittää vapauttamaan sitä asetuksen 7 artiklan mukaisesta korvausvelvollisuudesta.

Ratkaisunsa perustelujen 25 kohdassa tuomioistuin totesi, että tekniset viat, jotka tulevat ilmi huollon yhteydessä tai jotka johtuvat huoltoon liittyvistä puutteista, eivät sellaisinaan voi olla poikkeuksellisia olosuhteita. Lisäksi 40-41 kohdassa tuomioistuin totesi poikkeuksellisista olosuhteista seuraavaa. Poikkeuksellisiin olosuhteisiin vetoavan on osoitettava, että niitä ei olisi missään tapauksessa voitu välttää tilanteeseen soveltuvilla toimenpiteillä. Lentoyhtiön tulee osoittaa, että vaikka se olisi tehnyt kaikkensa käytettävissään olevien henkilökunnan ja kaluston sekä taloudellisten keinojen puitteissa, se ei aivan ilmeisesti olisi voinut - tekemättä kestämättömiä uhrauksia yrityksensä tuolloiseen kapasiteettiin nähden - välttää sitä, että poikkeukselliset olosuhteet, joihin se joutui, johtivat lennon peruuttamiseen.

ASETUKSEN 7 ARTIKLAN MUKAINEN KORVAUS

Lautakunnalle esitetystä selvityksestä ilmenee, että lennon peruuttaminen on liittynyt lennolle tarkoitetun koneen jarruletkun irtoamiseen. Kysymys on siitä, onko EH voinut välttää lennon peruuttamiseen johtaneet olosuhteet sellaisin toimenpitein, joita siltä voidaan kohtuudella edellyttää. Asetuksen 5 artiklan 3 kohdan sanamuodon mukaan todistustaakka tästä on EH:lla. Näytön arviointi perustuu vapaaseen harkintaan niin tuomioistuimessa kuin lautakuntamenettelyssäkin, sikäli kuin jonkin seikan merkityksestä ei ole toisin säädetty ja sikäli kuin oikeuskäytännöstä ei toisin ilmene. Täyttä varmuutta ei edellytetä, vaan näyttövelvollisen osapuolen on näytettävä riidanalainen seikka toteen riittävällä varmuudella.

EH:n esittämän aineiston ja Liikenteen turvallisuusviraston lausunnon perusteella on selvitetty, että jarruletkun irtoamisen vuoksi lentoa ei ole voitu operoida. Kyseessä on ollut odottamaton lentoturvallisuuteen vaikuttava puute. EY-tuomioistuimen ennakkoratkaisun perustelujen edellä viitattu

25 kappale tukee sitä tulkintaa, että jos kyseinen vika olisi havaittu koneen huollon yhteydessä, viasta seuraavaa lennon peruuttamista ei pääsääntöisesti olisi pidettävä poikkeuksellisista olosuhteista johtuvana. Tässä tapauksessa kyse ei kuitenkaan ole ollut varsinaisesta huollosta vaan ennen lennolle lähtöä tehtävästä suppeammasta tarkastuksesta, jossa vian on havainnut koneen lentäjä. Lautakunnan käsityksen mukaan lentoyhtiö voi paremmin varautua huollon yhteydessä havaittaviin kunnossapitotarpeisiin, jotka estävät koneen käyttämisen matkustajien kuljettamiseen, kuin ennen lähtöä tehtävän tarkastuksen yhteydessä ilmeneviin yllättäviin teknisiin vikoihin, jollaisesta nyt on kyse.

Asiassa esitetty selvitys ei viittaa siihen, että jarruletkun irtoaminen olisi johtunut lentokoneen puutteellisesta huollosta, muusta EH:n syyksi luettavasta laiminlyönnistä tai muustakaan seikasta, johon EH:n puolelta on voitu kohtuudella vaikuttaa. Liikenteen turvallisuusviraston asiantuntijalausuntoon viitaten lautakunta toteaa käsityksenään, että EH:n ei ole ollut mahdollista välttää vian ilmenemistä ja siitä seuraavaa lennon peruutusta sellaisin toimenpitein, joita siltä voidaan kohtuudella edellyttää. Jarruletkun vikaantuminen on ollut tapahtuma, joka ei ole ollut EH:n tosiasiallisesti hallittavissa. Tällaisen harvinaisen ja odottamattoman vian ilmeneminen koneen lähtöä edeltävässä tarkastuksessa ei liity EH:n tavanomaiseen toiminnan harjoittamiseen.

Edellä kerrotuin perustein lautakunta päätyy esitettyä selvitystä kokonaisuutena arvioituaan siihen johtopäätökseen, että EH on riittävällä varmuudella näyttänyt lennon peruuttamisen johtuneen asetuksen 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista poikkeuksellisista olosuhteista. Näin ollen EH ei ole velvollinen maksamaan matkustajien vaatimaa korvausta.

JATKOYHTEYDEN MENETTÄMISEEN PERUSTUVA KORVAUS

Ilmakuljetuksen viivästymiseen liittyvään vahingonkorvaukseen sovelletaan eräiden kansainvälistä ilmakuljetusta koskevien sääntöjen yhtenäistämisestä tehtyä yleissopimusta (jäljempänä Montrealin yleissopimus). Yleissopimuksen 19 artiklan mukaan rahdinkuljettaja on vastuussa vahingosta, joka on aiheutunut viivästyksestä matkustajien, matkatavaran tai tavaran ilmakuljetuksessa. Rahdinkuljettaja ei kuitenkaan ole vastuussa viivästyksestä aiheutuneesta vahingosta, jos se näyttää toteen, että rahdinkuljettaja ja sen palveluksessa olevat henkilöt ja asiamiehet ryhtyivät vahingon välttämiseksi kaikkiin toimenpiteisiin, joita on voitu kohtuudella edellyttää, tai jos niiden on ollut mahdotonta ryhtyä tällaisiin toimenpiteisiin.

Asiassa C-549/07 annetun ennakkoratkaisun mukaan Montrealin yleissopimus ei ole ratkaiseva EU:n asetuksen 261/2004 tulkinnassa. Sen vuoksi on tutkittava erikseen, täyttyykö myös Montrealin yleissopimuksen 19 artiklan mukainen vastuuvapausperuste. Lautakunta katsoo edellä poikkeuksellisista olosuhteista todettuun viitaten, että EH on näyttänyt ryhtyneensä kaikkiin kohtuudella edellytettäviin toimenpiteisiin viivästyksestä aiheutuvan vahingon välttämiseksi. Siten EH ei Montrealin yleissopimuksen 19 artiklan nojalla ole velvollinen maksamaan matkustajille vahingonkorvausta jatkokuljetuksen menettämisestä.

HUOLENPITO- ja TIEDOTUSVELVOLLISUUDENLAIMINLYÖNTIIN PERUSTUVA KORVAUS

Matkustajien mukaan EH ei järjestänyt asetuksen 9 artiklan mukaista huolenpitoa eikä 14 artiklan mukaista tiedotusta.

EH on maksanut matkustajille korvaukset, joita nämä ovat vaatineet huolenpitoon liittyvien puutteiden perusteella. Lautakunta toteaa, että asetuksessa ei ole säädetty korvausvelvollisuudesta matkustajalle siinä tilanteessa, että tiedotusvelvollisuus laiminlyödään. Matkustajilla ei tässä tapauksessa ole oikeutta saada EH:lta korvausta tiedotusvelvollisuuden laiminlyönnin perusteella.

YHTEENVETO

Lautakunta ei suosita korvauksen maksamista.

Päätös oli yksimielinen.

 
Julkaistu 11.8.2010