Uuden henkilöauton kauppa. Auton polttoaineenkulutus. Autosta annetut tiedot. Vakionopeussäätimen toiminta.

autokauppa
uuden auton kauppa

Diaarinumero: 2583/33/08
Antopäivä: 23.10.2009

Kuluttaja (jäljempänä K) osti 31.1.2008 uuden henkilöauton

55 415 eurolla. Osapuolet ovat eri mieltä siitä, onko autossa ollut sen polttoaineenkulutuksesta annettujen tietojen sekä vakionopeussäätimen ja lisälämmittimen toimintatavan vuoksi myyjän ja maahantuojan vastuulle kuuluva virhe.

VAATIMUKSET

K vaatii kaupan purkamista. Lisäksi hän vaatii korvausta ylimääräisistä polttoainekuluista sekä muista auton kuluista

11 760 kilometrin osalta. Vaatimusta ei tältä osin ole yksilöity euromääräisesti.

K:n mukaan autolle on tehty useita takuukorjauksia. Näistä huolimatta auto ei vastaa kaupantekohetken mukaista tilannetta. K:n mukaan auton polttoaineenkulutus on selvästi suurempi kuin autoa markkinoitaessa annettiin ymmärtää, koska todelliset kulutuslukemat ovat yli kaksi litraa/100 km ilmoitettuja kulutuslukemia korkeammat. K viittaa myös myyjän mainokseen, jossa kulutuslukemat on ilmoitettu. Kulutuslukemat kasvavat muun muassa hiukkassuodattimen virheellisen toiminnan vuoksi. Suodattimen pitäisi puhdistua ajon aikana. Suodattimen pitäisi puhdistua automaattisesti jokaisen polttoainetankillisen jälkeen. Tässä tapauksessa näin ei kuitenkaan tapahdu, koska autolla ajetaan etupäässä kaupunkiajoa. Polttoaineenkulutuksen lisäksi auton huoltovälistä annettiin virheellistä tietoa. Autoa myytäessä annetuista tiedoista oli ymmärrettävissä, että auton huollot on tehtävä 30 000 kilometrin välein. K kertoo havainneensa auton luovutuksen jälkeen huoltokirjasta, että auto on huollettava 12 kuukauden välein vaikka 30 000 kilometrin raja ei täyttyisi.

K:n mukaan myöskään auton vakionopeussäädin ei toimi asianmukaisesti. Säädin ei pysy mäkisellä tieosuudella päällä, vaan auton nopeus nousee alamäessä selvästi säädettyä korkeammaksi, mitä K pitää turvallisuusriskinä.

K pitää edellä esitettyjen seikkojen lisäksi auton lisälämmittimen toimintatapaa auton virheenä. K:n mukaan lisälämmittimen ohjelmoinnissa on virhe, jonka vuoksi auton akut tyhjenevät lämmitintä käytettäessä. Jos autolla ajettaisiin lämmittimen käyttömäärää vastaava aika jokaisen lämmityksen jälkeen, autolla olisi tehtävä 12 kertaa sen todellista käyttötarvetta suurempi ajomäärä, mistä aiheutuu merkittäviä kustannuksia. K:n mielestä tätä ei voida ostajalta odottaa.

K:n mukaan myyjä vaihtoi veloituksetta autoon kestävämmät akut, mutta tämä ei kuitenkaan poista lämmittimen ohjelmointivirhettä.

VASTAUKSET

MYYJÄ

Myyjän mukaan autossa ei ole ilmennyt kulutukseen liittyvää vikaa. Auton hiukkassuodatin on kuitenkin regeneroitu. Tällä tavoin kulutuslukemia on saatu alemmiksi. Auton polttoaineenkulutus on puolestaan mitattu EU-standardin mukaisesti. Kyseinen standardi on vakioitu tapa mitata päästöjä ja kulutusta siten, että tietojen pohjalta eri ajoneuvoja voidaan vertailla ja näistä tuloksia voidaan käyttää esimerkiksi autoverotuksen perusteena. Auton todelliseen polttoaineenkulutukseen vaikuttavat kuitenkin useat eri tekijät, jotka myyjä on yksilöinyt vastauksessaan. Myyjän mukaan K:n mainitseman lehtimainoksen tiedot ovat alan käytäntöä vastaavat sekä lainmukaiset.

Myyjän mukaan auton käyttöohjekirjassa ei mainita, että auto pystyisi säilyttämään lukitun ajonopeuden. Vakionopeussäädin pyrkii säilyttämään lukitun nopeuden alamäessä moottorijarrutuksella. Jos auton paino kuitenkin ylittää moottorijarrutuksen tehon, vauhti kiihtyy. Vakionopeussäädin ei ohjaa auton jarruja eikä lisää moottorijarrutusta. Henkilöautoissa ei myöskään ole raskaan kaluston tavoin käytössä ns. pakokaasujarrua.

Myyjän mukaan auton viallinen virtalukko vaihdettiin 23.1.2009, jolloin auto tuli tältä osin kuntoon. Vaikka auto on kunnossa, auton lisälämmittimen käyttötapa aiheuttaa ajoittaisen käynnistysongelmia aiheuttavan akun varaustilan laskun.

Auton käyttöohjeen mukaan autolla pitää ajaa lisälämmittimen käyttöaikaa vastaava aika, jotta ongelmalta vältytään.

Myyjä tarjoutuu kuitenkin vaihtamaan autoon veloituksetta kapasiteetiltaan suuremman akun, joka kestää paremmin lyhyttä ajoa.

Myyjä pitää edellä esitetyn vuoksi K:n vaatimuksia perusteettomina.

MAAHANTUOJA

Maahantuojan mukaan auton polttoaineenkulutus ja päästöt ilmoitetaan EU-standardin mukaisesti ja samoja arvoja käytetään perusteena myös autoverotuksessa. Todellisiin kulutuslukemiin kuitenkin vaikuttavat useat eri seikat, jotka maahantuoja on yksilöinyt vastauksessaan. Maahantuojan mielestä tässä tapauksessa ei ole osoitettu, että K:n mainitsemat kulutuslukemat johtuisivat auton virheestä. Lisäksi K:n mainitsemat kulutusluvut perustuvat osittain arvioihin. Ostajan ajotapa ei ole myyjän tai maahantuojan tiedossa. Tämän vuoksi vain viralliset kulutuslukemat voidaan ilmoittaa.

Maahantuojan mukaan hiukkassuodattimen puhdistuminen tapahtuu yleensä siten, ettei auton käyttäjä huomaa asiaa. Jos autolla kuitenkin ajetaan vain lyhyttä kaupunkiajoa, hiukkassuodatin ei välttämättä ehdi puhdistua. Maahantuoja pitää todennäköisenä, että tässä tapauksessa on käynyt niin, ettei suodatin ole puhdistunut. Kun suodatin on regeneroitu myyjällä kesäkuussa 2008 eikä varoitusvalo ole tämän jälkeen syttynyt, on syytä olettaa, että järjestelmä on tämän jälkeen päässyt toimimaan suunnitellulla tavalla.

Maahantuojan mukaan auton vakionopeussäädin ei ohjaa jarruja, vaan säädin pyrkii alamäessä säilyttämään asetusnopeuden moottorijarrutuksella. Jos alamäki on niin jyrkkä, ettei moottorijarrutus riitä, kuljettajan on käytettävä jarrupoljinta. Normaaliolosuhteissa jarrutustarpeen pitäisi kuitenkin olla vähäinen. Auton vakionopeussäätimessä ei puolestaan ole osoitettu olleen vikaa.

Maahantuojan mukaan määräaikaishuolto/vuosihuoltokäytäntö on yleinen käytäntö autoalalla. Koska ajan kuluminen vaikuttaa auton käytön lisäksi huoltotarpeeseen, auton valmistaja suosittelee vuosihuoltoja niissä tilanteissa, joissa ajomäärä alittaa määräaikaishuoltovälin. Huoltokustannukset ovat ostajan vastuulle kuuluvia auton ylläpitokustannuksia.

Maahantuojan mukaan autolle on ostajan pyynnöstä tehty takuukorjauksia, joiden aikana hänellä on ollut käytössään sijaisauto veloituksetta. Korjaamokäyntien aikana ei kuitenkaan ole löydetty korjauksia vaativaa vikaa. Hiukkassuodattimen puhdistus on puolestaan tavanomainen huoltotoimenpide.

Maahantuojan mukaan auton virtalukko on uusittu takuun puitteissa. Muut auton korjaamolle hinaamiset ovat puolestaan johtuneet käyttöohjeiden vastaisesta lisälämmittimen käytöstä. Ajanhukasta ja ylimääräisistä kuluista esitettyä vaatimusta ei puolestaan ole yksilöity.

Maahantuoja katsoo edellä esitetyn perusteella, että K:lle on luovutettu virheetön ja sopimuksenmukainen auto eikä kaupan purkamiselle ole edellytyksiä. Maahantuoja pitää siten K:n vaatimuksia perusteettomina.

RATKAISU

Kuluttajansuojalain 5 luvun 31 §:n 1 momentin mukaan ostajalla on oikeus kohdistaa tavaran virheeseen perustuva, tämän luvun säännösten mukainen vaatimuksensa myös elinkeinonharjoittajaan, joka aikaisemmassa myyntiportaassa on luovuttanut tavaran jälleenmyyntiä varten.

K on ostanut valituksen kohteena olevan auton uutena. Auton maahantuoja on siten luovuttanut auton sen K:lle myyneelle myyjälle jälleenmyyntiä varten. K:lla on siten kuluttajansuojalain 5 luvun 31 §:n 1 momentin perusteella oikeus kohdistaa vaatimuksia myyjän lisäksi maahantuojalle. Asiassa on siten arvioitava, onko autossa ollut myyjän ja maahantuojan vastuulle kuuluva virhe.

Kuluttajansuojalain 5 luvun 12 §:n 1 momentin mukaan tavaran on lajiltaan, määrältään, laadultaan, muilta ominaisuuksiltaan ja pakkaukseltaan vastattava sitä, mitä voidaan katsoa sovitun.

Kuluttajansuojalain 5 luvun 12 §:n 2 momentin 5-kohdan mukaan jos muuta ei voida katsoa sovitun, tavaran tulee kestävyydeltään ja muuten vastata sitä, mitä kuluttajalla yleensä on sellaisen tavaran kaupassa perusteltua aihetta olettaa.

Kuluttajansuojalain 5 luvun 12 §:n 4 momentin mukaan jos tavara poikkeaa siitä, mitä 1-3 momentissa säädetään, siinä on virhe.

Kuluttajansuojalain 5 luvun 13 §:n 1 momentin mukaan tavarassa on myös virhe, jos se ei vastaa niitä tietoja tavaran ominaisuuksista tai käytöstä, jotka myyjä tai joku muu aikaisemmassa myyntiportaassa myyjän lukuun on antanut tavaraa markkinoitaessa tai muuten ennen kaupantekoa.

K:n mukaan auton polttoaineenkulutus on poikennut merkittävästi EU-määräysten mukaisesti ilmoitetuista kulutusluvuista.

EU-direktiivi 80/1268/EEC ja sen muutokset määräävät, miten autojen kuluttajille ilmoitettavat polttoaineen kulutuslukemat on mitattava. Tällaisia mittauksia ei tehdä jokaiselle autoyksilölle erikseen, vaan kullekin automallille ja mittaustuloksessa on kyse automallin kulutuksen ohjearvosta. Mittaus tehdään tarkoin säännellyissä laboratorio-olosuhteissa. Lautakunnan käsityksen mukaan tällä tavoin mitatut luvut voidaan käytännössä ylittää tai alittaa riippuen auton käyttöolosuhteista ja ajotavasta. Luvut eivät siten sinällään takaa mitään vähimmäis- tai enimmäiskulutusta. Tarkoituksena on lähinnä saada vertailukelpoiset luvut eri automalleille, kun mittaustapa ja -olosuhteet ovat tarkoin säännellyt ja samanlaiset.

Lautakunta katsoo, että autoa ostavan tiedossa on tai ainakin pitäisi olla, että direktiivin mukaan mitatut ja ilmoitetut kulutuslukemat perustuvat tarkoin määrättyihin mittausmenetelmiin. Lautakunta katsoo edelleen, että ostaja voi perustellusti odottaa, ettei auton kokonaiskulutus poikkea olennaisesti ilmoitetuista arvoista. Toisaalta arvioinnissa on otettu huomioon, että autoilijan voi olettaa tietävän esimerkiksi ajotavan ja olosuhteiden vaikuttavan polttoaineenkulutukseen. Tässä tapauksessa K ei ole esittänyt oman kertomuksensa tueksi ulkopuolisen asiantuntijan tekemiä mittaustuloksia tai muuta vastaavaa näyttöä siitä, että auton toteutuneen polttoaineenkulutuksen ja mitatun EU-kulutuksen välinen mahdollinen poikkeama ylittäisi virhekynnyksen tai että auton polttoaineenkulutus olisi siinä määrin samanmerkkisiä autoja suurempi, että autossa olisi tällä perusteella virhe.

K on vedonnut auton virheenä sen huolto-ohjelmasta annettuihin tietoihin.

Lautakunta pitää tyypillisenä, että auton huolto-ohjelmassa huoltoväli ilmoitetaan kilometrimääräisesti tai, jos auton ajomäärä alittaa huolto-ohjelman mukaisen kilometrivälin, siten, että auto on huollettava ajallisesti ilmoitetuin määräajoin. Lautakunnalle ei myöskään ole esitetty esitemateriaalia tai muuta vastaavaa kirjallista näyttöä siitä, että K:lle olisi tältä osin annettu virheellistä tietoa. Sen selvittäminen, ovatko ostaja ja myyjä keskustelleet kaupanteon yhteydessä auton huoltovälistä ja näiden mahdollisten keskusteluiden sisällön selvittäminen puolestaan edellyttäisi henkilötodistajien kuulemista. Lautakunta ei kuitenkaan voi kuulla asianosaisia todistelutarkoituksessa tai muuten vastaanottaa henkilötodistelua. Asiassa jää siten riittävässä määrin näyttämättä, että autossa olisi ollut sen huolto-ohjelmasta ja huoltoajankohdista annettujen virheellisten tai puutteellisten tietojen vuoksi virhe.

Lautakunta pitää auton vakionopeussäätimen osalta tyypillisenä, ettei säädin ohjaa auton jarruja. Tämän vuoksi auton nopeus voi tietyissä maasto-olosuhteissa hetkellisesti ylittää vakionopeussäätimen asetusnopeuden. K ei myöskään ole esittänyt oman kertomuksensa tueksi näyttöä siitä, että vakionopeussäädin toimisi virheellisesti tai poikkeuksellisella tavalla. Auton väitetty virheellisyys jää siten tältä osin näyttämättä. Myöskään siitä, että auton hiukkassuodatin olisi regeneroinnin jälkeen toiminut virheellisesti, ei ole esitetty riittävää näyttöä.

K:n mielestä auton lisälämmittimen toimintatapa aiheuttaa ohjelmointivirheen vuoksi auton akkujen tyhjenemisen.

Lautakunnan käsityksen mukaan auton lisälämmitin saa tyypillisesti tarvitsemansa sähkövirran auton akuista. Jos lisälämmitintä käytetään pitkään eivätkä akut ehdi lyhyiden ajomatkojen vuoksi latautua riittävästi, tämä johtaa tavanomaisesti siihen, ettei auton akuissa ole riittävästi virtaa auton käynnistämiseksi. Lautakunnalle ei myöskään ole esitetty ulkopuolisen asiantuntijan lausuntoa tai muuta vastaavaa näyttöä siitä, että lisälämmitin olisi ohjelmoitu virheellisesti tai että lämmitin muuten poikkeaisi toiminnaltaan vastaavista laitteista. Lautakunnan näkemyksen mukaan lisälämmittimen väitetty virheellisyys on siten jäänyt riittävässä määrin näyttämättä.

Koska asiassa jää edellä esitetyn perusteella ole riittävässä määrin näyttämättä, että autossa olisi ollut kaupan purkamiseen oikeuttava virhe, kuluttajariitalautakunta ei suosita asiassa hyvitystä.

 
Julkaistu 23.10.2009