Valokuvan ja taulun kehystäminen. Noutamatta jätetyn esineen myyntioikeus. Vahingonkorvausvaatimus.

Diaarinumero: 1744/36/08
Antopäivä: 11.06.2009

Kuluttaja (jäljempänä K) vei tammikuussa 2006 mainoskuvan ja öljyvärimaalauksen kehystettäväksi elinkeinonharjoittajalle (jäljempänä EH). K kävi kysymässä valmiita töitä liikkeestä 5.2.2008. Liikkeen uusi omistaja kertoi hävittäneensä mainoskuvan ja myyneensä taulun kulujen kattamiseksi.

VAATIMUKSET

K vaatii EH:lta korvaukseksi 1000 euroa mainoskuvan pilaamisesta sekä 2000 euroa taulun hävittämisestä sekä 390,40 euroa asianajajan kuluista. Yhteensä K vaatii EH:lta 3390,40 euroa.

K:n mukaan toinen kehystettäväksi jätetyistä töistä oli Eeli Jaatisen öljyvärimaalaus kokoa 65x100 cm. Tarkoituksena oli vaihtaa tauluun uudet leveämmät punertavankultaiset puukehykset. Taulussa oli myös tuolloin kehykset. Lisäksi hän halusi kehystyttää vuonna 1970 otetun suuren pahvisen mainoskuvan. Mainoskuvaan oli tarkoitus laittaa päällyslasi ja kullanväriset kehykset. Kuva oli ainutlaatuinen kuva hänen nuoruusvuosiltaan, jota ei voi korvata. Hänen äitinsä sairastui vakavasti samoihin aikoihin, joten hän kävi perumassa työt. K:lle kuitenkin kerrottiin, että työt olivat jo valmiit. Hänelle jäi sellainen käsitys, ettei taulujen noutamisella olisi kiirettä.

K:n mukaan hän olisi luonnollisesti käynyt noutamassa työt aikaisemmin, jos hänelle olisi ilmoitettu asiasta. EH väitti, että hän oli yrittänyt soittaa K:lle, muttei ollut saanut häntä kiinni. EH olisi kuitenkin voinut lähestyä häntä kirjeitse, koska yrittäjänä hän olisi saanut K:n yhteystiedot helposti.

K kysyikin, miten EH korvaisi tapahtuneen, mutta EH vetosi tilauskuitissa olleeseen ehtoon, joka takasi hänelle täyden omistusoikeuden K:n liikkeeseen jättämiin esineisiin. K oli keväällä 2006 vienyt toiseen kehysliikkeeseen itseään esittävän piirroksen kehystettäväksi. Peläten kuvan kokeneen saman kohtalon K oli kiiruhtanut liikkeeseen. Kuva oli kuitenkin edelleen tallessa.

EH otti myöhemmin yhteyttä K:n asianajajaan ja ilmoitti löytäneensä K:n mainoskuvan. Alun perin EH kertoi polttaneensa sen. EH lupasi luovuttaa kuvan kehysmaksua vastaan, jos K unohtaisi taulun. Mainoskuva oli kuitenkin taitettu keskeltä kahtia. Taitos näkyi selvästi lasin läpi, joten se oli pilalla. Eelis Jaatisen työstä K ei halunnut muutoinkaan luopua, koska se oli arvokas ja kuului hänen äidilleen. Sovintona K ehdotti, että EH ostaisi hänelle Oulun Taidetalosta lähes samanlaisen, mutta pienemmän Eelis Jaatisen maalauksen 1500 eurolla. EH ei kuitenkaan suostunut ehdotukseen.

VASTAUS

EH kiistää K:n väitteet ja vaatimukset. Töiden valmistusmis- ja noutopäiväksi oli sovittu 6.2.2006. K tuli noutamaan niitä noin kaksi vuotta myöhemmin. Väite siitä, ettei asiakkaaseen oltu yhteydessä asian vuoksi, ei pidä paikkaansa, sillä liikkeen entinen omistaja yritti periä kulujaan asiakkaalta jo kesällä 2006. Silloin asiakas oli vedonnut rahapulaansa. Myöhemmin asiakkaan numero oli poistettu käytöstä. Kehysliike siirtyi nykyiselle omistajalle 1.10.2006. Tämäkin yritti turhaan saada asiakasta kiinni puhelimitse. K:n olisi pitänyt oma-aloitteisesti ilmoittaa uudet yhteystietonsa liikkeelle sekä kertoa mahdollisista maksuvaikeuksistaan, jotta hänen kanssaan olisi voitu laatia maksu- ja lunastussuunnitelma. Työmääräyksessä olevan toimitusehdon mukaisesti työt, joita ei ole noudettu kolmen kuukauden sisällä valmistumispäivästä, voidaan myydä. Myös asiakas on ollut siitä tietoinen. K:n valitsemat kehykset olivat tilaustuotteita, jotka liike joutui maksamaan omista varoistaan. Pienellä yrityksellä ei ole varaa säilyttää asiakkaidensa lunastamattomia töitä.

Toisin kuin asiakas väittää öljyvärimaalauksen koko oli

50x61 cm, koska tilauskehykset olivat kooltaan 50,5x 61,5 cm. Hagelstamin huutokaupassa vastaavien taulujen lähtöhinnat ovat 400-500 euroa. Mainoskuva taas leikattiin kokoon 40x45 cm, jotta siitä saatiin ulkonäöltään siisti. Koko näkyy myös työmääräyksessä. Kuvaa ei ole myöskään taiteltu, vaan se on irti pohjapahvista, joka saa aikaan aallot kuvaan. Työn kehykset poistettiin inventaarion yhteydessä joulukuussa 2007. Asianajotoimiston pyynnöstä työ kehystettiin uudestaan helmikuussa 2008, josta syntyi niin ikään kuluja. Itse työllä ei ole muuta kuin tunnearvoa. Ainoa rahassa mitattava arvo tulee kehyksistä. Missään vaiheessa asiakkaalle ei ole puhuttu työn polttamisesta. Liike kierrättää kaikki pahvinsa. EH on toiminut kehysliikkeiden yleisen käytännön mukaisesti ja asiakkaalla on edelleen mahdollisuus lunastaa mainoskuvansa kehystystyön hinnalla.

RATKAISUN PERUSTELUT

Lain elinkeinonharjoittajan oikeudesta myydä noutamatta jätetty esine 1 §:n mukaan elinkeinonharjoittaja, joka elinkeinotoiminnassaan on ottanut vastaan toisen esineen suorittaakseen siihen kohdistuvaa työtä tai säilyttääkseen sen, saa myydä noutamatta jätetyn esineen.

Lain elinkeinonharjoittajan oikeudesta myydä noutamatta jätetty esine 3 §:n mukaan esineen, jota ei ole noudettu saa myydä, jos toimeksianto on suoritettu tai sopimus on lakannut olemasta voimassa, työn tilaajalle on sen jälkeen ilmoitettu, että esine voidaan myydä, jollei sitä noudeta tietyn vähintään kolmen kuukauden pituisen ajan kuluessa ilmoituksesta ja mainittu aika on kulunut. Jos elinkeinonharjoittajalla on suorittamansa työn johdosta erääntynyt saatava, sen määrä on mainittava ilmoituksessa.

Lain elinkeinonharjoittajan oikeudesta myydä noutamatta jätetty esine 5 §:n mukaan esineen saa myydä ilmoitusta tekemättä, jos sillä ei ole sanottavaa myyntiarvoa. Esineen saa myydä, kun vuosi on kulunut toimeksiannon suorittamisesta.

Saadun selvityksen mukaan K on vienyt taulunsa sekä vanhan mainoskuvansa kehystettäväksi EH:lle tammikuussa 2006. Työn valmistumispäiväksi on sovittu 6.2.2006. K:n mukaan häneen ei ole oltu yhteydessä myynnin osalta

Kuluttajariitalautakunnan mukaan ostajalla on velvollisuus noutaa valmiit työnsä kohtuullisessa ajassa niiden valmistumisesta tai muutoin sopia erikseen töiden säilyttämisestä tavallista pidempään. Saadun selvityksen mukaan K ei ole ollut yhteydessä liikkeeseen ennen kuin helmikuussa 2008.

Elinkeinonharjoittajan mukaan hän on yrittänyt tavoittaa K:a useasti puhelimitse. Lautakunnalla ei ole aihetta epäillä tätä. Ottaen huomioon asiakkaan harvinaisen sukunimen, ei osoitetietojen saaminen olisi välttämättä ollut ylivoimaisen hankalaa. Toisaalta myös asiakkaan voidaan olettaa huolehtivan oikeuksiensa säilymisestä voimassa ja ilmoittavan mahdollisista muutoksista yhteystiedoissaan, jotta elinkeinonharjoittaja saa tarpeen vaatiessa yhteyden tähän.

Ottaen huomioon kuluneen ajan ja asiakkaan passiivisuuden, elinkeinonharjoittajalle on voinut syntyä perusteltu käsitys siitä, ettei asiakas aio noutaa töitään pois. Asiakkaan saamassa kuitissa on myös selvästi ilmoitettu noutamattomien töiden myyntimahdollisuudesta. Elinkeinonharjoittajan on siten katsottava täyttäneen 3 §:n mukaisen ilmoittamisvelvollisuutensa ja olleen oikeutettu myymään K:n liikkeeseen jättämän öljyvärityön kulujensa kattamiseksi.

Mitä tulee mainoskuvaan, niin kuluttajansuojalain 8 luvun

12 §:n mukaan palveluksen on sisällöltään, suoritustavaltaan ja tulokseltaan vastattava sitä, mitä voidaan katsoa sovitun. Palvelus on suoritettava huolellisesti ja ammattitaitoisesti sekä ottaen huomioon tilaajan edut. Palveluksen tulee kestävyydeltään ja muuten vastata sitä, mitä kuluttajalla yleensä on sellaisen palveluksen yhteydessä perusteltua aihetta olettaa. Jos palvelus poikkeaa tästä, siinä on virhe. Todistustaakka siitä, että palvelus on suoritettu ammattitaitoisesti ja huolellisesti, on toimeksisaajalla.

Tilaajalla on oikeus korvaukseen vahingosta, jonka hän kärsii palveluksessa olevan virheen vuoksi. Korvausvelvollisuus käsittää virheestä tilaajalle aiheutuneen henkilö- ja esinevahingon sikäli kuin 21 §:stä ei johdu muuta. Edellä 10 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitetun välillisen vahingon toimeksisaaja on kuitenkin velvollinen korvaamaan vain, jos virhe tai vahinko johtuu huolimattomuudesta hänen puolellaan.

K:n toimittamissa kuvissa mainoksen reunoissa on havaittavissa vähäistä aaltomaisuutta, joka kuitenkin lautakunnan mukaan voi olla peräisin muustakin kuin kuvan taittamisesta. K:n mainoskuva on siten kehystetty huolellisesti ja ammattitaitoisesti, eikä liikkeen myöskään voida katsoa vahingoittaneen sitä. Edellä mainituista syistä lautakunta ei suosita hyvitystä.

Päätös oli yksimielinen.

 
Julkaistu 11.6.2009