Käytetyn henkilöauton kauppa. Vetopyörästön rikkoutuminen.

käytetyn auton kauppa

Diaarinumero: 740/33/08
Antopäivä: 27.05.2009

Kuluttaja (jäljempänä K) osti 23.8.2007 käytetyn, 11.8.1993 ensirekisteröidyn henkilöauton 10 900 eurolla. Auton matkamittarin lukema oli kaupantekohetkellä 250 000 kilometriä.

Auton vetopyörästö rikkoutui 9.1.2008, jolloin auton matkamittarin lukema oli 256 000 kilometriä. Auto korjattiin XX:n korjaamolla. Autoon asennettiin korjausten yhteydessä käytetty vetopyörästö. Korjauskustannukset olivat 589,70 euroa.

VAATIMUKSET

K vaatii 400 euron korvausta viivästyskorkoineen.

K:n mukaan autolle myönnettiin suullisesti kuuden kuukauden takuu. Lisäksi myyjä kertoi, että auto on huippukunnossa. Autoa myytäessä kerrottiin, että pakoputki pitää vaihtaa, mutta sittemmin ilmeni, että auton sivuäänen todellisena syynä oli viallinen vetopyörästö. K katsoo, että vetopyörästö on rikkoutunut ennenaikaisesti. Myyjään otettiin lisäksi useita kertoja yhteyttä ennen auton korjaamista, mutta myyjä viivytteli vastaustaan. Auton korjaaminen nopeasti oli välttämätöntä K:n puolison raskauden vuoksi

K on liittänyt valitukseensa auton korjanneen XX:n lausunnon. XX:n mukaan vetopyörästössä on ilmeisesti jossakin vaiheessa ollut liian vähän öljyä, minkä vuoksi se oli kulunut. Kulumia ilmeni ainakin laakereiden ja hammaskosketuksen alueilla. Kun auto tuotiin korjaamolle, vetopyörästössä oli riittävästi öljyä.

K on liittänyt valitukseensa autokorjaamon lausunnon.

Lausunnon mukaan K:n puhelimitse antamista tiedoista ei selvinnyt, olivatko autosta rikkoutuneet perän laakerit vain pieni vetopyörästö/lautaspyörä. Jos kyseessä on ollut laakerivika, kyseessä on normaali kuluminen. Yleensä japanilaisten autojen voimansiirtolaitteet ovat kestäviä ja vaihteiston sekä vetopyörästön laakerit kestävät normaalisti ainakin yli 250 000 kilometriä.

VASTAUS

Myyjä kiistää myöntäneensä autolle takuuta, joten K on ilmeisesti ymmärtänyt kuluttajansuojalain mukaisen suojan kestoajan pituuden takuuksi. Korjaamon lausunnossa ei ole todennettu sitä, mistä vetopyörästön sivuäänet ovat lopulta aiheutuneet. Jos vetopyöräpari olisi rikkoutunut, tämä olisi ollut helposti korjaamon havaittavissa. Lisäksi korjaamon arvio vahvistaa olettamusta siitä, että kyseessä on tavanomaisesta kulumisesta aiheutunut rikkoutuminen.

RATKAISU

Osapuolet ovat eri mieltä siitä, onko K:n myyjältä käytettynä ostamassa autossa ollut vetopyörästön rikkoutumisen vuoksi myyjän vastuulle kuuluva virhe. K on vedonnut autolle myönnettyyn kuuden kuukauden takuuseen. Myyjä on kiistänyt takuun olemassaolon ja arvellut, että K on luullut kuluttajansuojalain mukaista kuuden kuukauden vastuuaikaa takuuksi.

Kuluttajariitalautakunta toteaa, että takuulla tarkoitetaan myyjän vapaaehtoisesti myöntämää lisäetua, jolla ostajan asemaa parannetaan siitä, millainen se olisi kuluttajansuojalain perusteella. Takuuseen vetoavan ostajan asiana on kuitenkin esittää takuutodistus tai vastaavaa näyttöä takuun olemassaolosta. Koska tässä tapauksessa tällaista näyttöä ei ole esitetty, lautakunta katsoo takuun mahdollisen olemassaolon ja sisällön jääneen selvittämättä. Molemmat osapuolet ovat kuitenkin viitanneet kuuden kuukauden aikaan, joten lautakunta pitää mahdollisena, että osapuolten tarkoituksena on ollut vedota kuluttajansuojalain 5 luvun 15 §:n 2 momentissa tarkoitettuun virheen olemassaoloajankohtaa koskevaan olettamaan.

Kuluttajansuojalain 5 luvun 15 §:n 2 momentin mukaan virheen oletetaan olleen olemassa vaaranvastuun siirtyessä ostajalle, jos se ilmenee kuuden kuukauden kuluessa tästä ajankohdasta, jollei toisin osoiteta tai oletus ole virheen taikka tavaran luonteen vastainen.

Edellä esitetyn säännöksen tarkoituksena ei kuitenkaan ole ollut määritellä tavaralla takuuaikaa tai myyjän kuluttajansuojalain mukaisen virhevastuun ajallista takarajaa, vaan ainoastaan näyttötaakka virheen olemassaoloajankohdasta niissä tilanteissa, joissa tavarassa ilmenee kuluttajansuojalaissa tarkoitettu virhe kuuden kuukauden kuluessa sen luovutuksesta. Sen sijaan se, mitä pidetään virheenä, määritellään käytetyn auton kaupassa kuluttajansuojalain 5 luvun 14 §:n perusteella.

Kuluttajansuojalain 5 luvun 14 §:n 3-kohdan mukaan jos tavara on myyty "sellaisena kuin se on" tai samankaltaista yleistä varaumaa käyttäen, siinä katsotaan kuitenkin olevan virhe, jos tavara on huonommassa kunnossa kuin ostajalla sen hinta ja muut olosuhteet huomioon ottaen on ollut perusteltua aihetta odottaa.

Käytetyn auton kaupassa virhettä arvioidaan paitsi auton hinnan, myös erityisesti sen perusteella, mitä ostaja voi odottaa auton kunnolta, kun otetaan huomioon auton ikä, ajomäärä ja huoltohistoria.

Kaupan kohteena on ollut noin 14 vuotta vanha käytetty auto, jonka matkamittarin lukema on ollut noin 250 000 kilometriä. Rikkoutumishetkellä auton matkamittarin lukema on ollut noin

256 000 kilometriä. Lautakunta toteaa auton iän ja ajomäärän perusteella, että ostajankin on kohtuudella täytynyt varautua auton ikääntymisestä ja ajomäärästä aiheutuvaan merkittävään tavanomaiseen kuluneisuuteen sekä tästä aiheutuviin välttämättömiin korjauskustannuksiin. Lautakunnan käsityksen mukaan vetopyörästön vikaa ei enää voida pitää auton ikään ja ajomäärään nähden epätavallisena. XX:n lausunnon mukaan rikkoutuneissa osissa on ilmennyt kulumajälkiä. Koska vetopyörästössä on autoa korjaamolle tuotaessa ollut riittävästi öljyä, lautakunta katsoo jääneen näyttämättä, että vetopyörästön korjaustarpeen aiheuttaneet kulumat olisivat aiheutuneet muusta syystä kuin auton tavanomaisen käytön ja ikääntymisen myötä. Myöskään korjauskustannukset eivät ole olleet auton ikään, ajomäärään sekä kauppahintaan perustuviin ostajan aiheellisiin odotuksiin nähden kohtuuttomat. Auto ei siten ole ollut huonommassa kunnossa kuin ostajalla on kohtuudella ollut aihetta olettaa. Koska autossa ei siten ole ollut hyvitykseen oikeuttavaa virhettä, kuluttajariitalautakunta ei suosita asiassa hyvitystä.

 
Julkaistu 27.5.2009