Kunnallinen vesihuolto. Laskutus. Vesihuollon perusmaksun kohtuullisuus. Kuluttajariitalautakunnan toimivalta.

kohtuuttomuus
vesihuolto

Diaarinumero: 3137/39/06
Antopäivä: 28.02.2008

Asia koskee XX kunnan vesihuollon perusmaksun kohtuullisuutta. Kyse on myös kuluttajariitalautakunnan toimivallasta.

VAATIMUKSET

Valittajat vaativat, että XX kunnan vesihuollon perusmaksu poistetaan kohtuuttoman suurena. Lisäksi he vaativat, että heidän maksamansa maksut, kaikkiaan 78,30 euroa ajalta

1.7.2004-30.9.2006, palautetaan heille.

Veden ja jäteveden uudet perusmaksut ovat tulleet voimaan 1.7.2004 lukien. Valittajat pitävät maksuja kohtuuttomina sillä perusteella, että ne korottavat vesilaskua entiseen verrattuna 41 prosenttia.

VASTAUS

XX kunta kiistää vaatimuksen.

Kunta toteaa, että kunnanvaltuuston 16.2.2004 tekemän lainvoimaisen päätöksen mukaisesti käyttömaksu muodostuu kulutusmaksusta, joka määräytyy kiinteistön käyttämän veden ja poisjohdettavan veden määrän ja laadun perusteella, sekä perusmaksusta, joka määräytyy kiinteistön laajuuden mukaan kerrosalaneliömetreinä. Kiinteistöt on jaettu laajuuden mukaan seitsemään suuruusluokkaan.

Valittajalta on peritty perusmaksua valtuuston lainvoimaisen päätöksen mukaisesti. Näin ollen kunnanhallitus kiistää esitetyn vaatimuksen perusmaksun poistamisesta ja maksetun osuuden palauttamisesta perusteettomana. Kaikkia vesihuoltolaitoksen asiakkaita laskutetaan valtuuston päättämien perusteiden mukaisesti. Käyttömaksujen määräytymismenetelmä on yleisen käytännön mukainen.

Kunta toteaa, että vesihuoltolaitos tuotti tilikaudelta 2005 alijäämää noin 54 000 € ja että perityt maksut eivät näin ollen ole kohtuuttomia palvelun tuottamisen kustannuksiin verrattuna.

RATKAISU

Kuluttajariitalautakunnasta annetun lain 2 §:n 1 kohdan mukaan lautakunnan tehtävänä on muun ohella antaa ratkaisusuosituksia yksittäisiin erimielisyyksiin elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisissä kulutushyödykesopimuksia koskevissa tai muissa kulutushyödykkeen hankintaan liittyvissä asioissa, joita kuluttajat saattavat lautakunnan käsiteltäviksi.

Elinkeinonharjoittajalla tarkoitetaan kuluttajansuojalain

1 luvun 5 §:n mukaisesti muun muassa julkista oikeushenkilöä, joka tuloa tai muuta taloudellista hyötyä saadakseen ammattimaisesti pitää kaupan, myy tai muutoin tarjoaa kulutushyödykkeitä vastiketta vastaan hankittaviksi. Kulutushyödykkeellä tarkoitetaan saman lain 1 luvun 2 §:n mukaisesti muun ohella palveluksia sekä muita hyödykkeitä ja etuuksia, joita tarjotaan luonnollisille henkilöille tai joita tällaiset henkilöt olennaisessa määrässä hankkivat yksityistä talouttaan varten.

Kuluttajansuojalain 1 luvun 5 §:ää koskevien lainvalmisteluasiakirjojen (HE 8/1977 ja HE 360/1992) perusteella taloudellisen hyödyn tavoittelutarkoitusta koskeva edellytys rajaa kuluttajansuojalainsäädännön soveltamisalan ulkopuolelle pääasiassa lakisääteiset julkisyhteisöjen palvelut, kuten koulutus- ja päivähoitopalvelut. Toiminnan vastikkeellisuutena lähtökohtaisesti ilmenevä ansiotarkoitus on erotettava voitontavoittelutarkoituksesta, joka ei ole elinkeinonharjoittajan määritelmän täyttymisen välttämätön edellytys. Esitetyn selvityksen perusteella lautakunta katsoo, että XX kuntaa on pidettävä asiassa kuluttajansuojalain

1 luvun 5 §:ssä tarkoitettuna elinkeinonharjoittajana.

Jotta kotitalouksille tarjottu vesihuollon palvelu olisi kuluttajansuojalaissa tarkoitettu kulutushyödyke, on palvelusta voitava sopia ainakin osin yksityisoikeudellisesti.

Vesihuoltolaitoksen ja asiakkaan välinen suhde liittyy toisaalta kunnallishallintoon ja kunnan toimielinten päätöksiin, toisaalta kysymys on laitoksen ja asiakkaan välisestä sopimussuhteesta.

XX kunta on perinyt valittajilta perusmaksun kunnanvaltuuston tekemän päätöksen mukaisesti. Vesihuoltolain 21 §:n ja sitä koskevien esitöiden (HE 85/2000) nojalla vesihuoltolaitoksen ja asiakkaan välinen suhde perustuu sopimukseen. Lain esitöissä todetaan myös, että vesihuollon maksut ovat yksityisoikeudellisia maksuja, joita koskevat riidat käsitellään käräjäoikeudessa. Vaikka vesihuollon maksujen suuruus määräytyy kunnanvaltuuston tekemän päätöksen perusteella, asiakkaan maksuvelvollisuus perustuu yksityisoikeudelliseen sopimukseen. Näin ollen lautakunta katsoo, että vesihuollon palvelu on kuluttajansuojalaissa tarkoitettu kulutushyödyke.

Edellä esitetyin perustein asiassa on kyse kuluttajariitalautakunnasta annetun lain 2 §:n 1 kohdassa tarkoitetusta kulutushyödykesopimusta koskevasta yksityisoikeudellisesta erimielisyydestä. Kuluttajansuojalain

4 luvun 1 §:n mukaan sopimusehtoa voidaan sovitella tai jättää se huomioon ottamatta, jos se on kuluttajan kannalta kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen. Sopimuksen ehtona pidetään myös vastikkeen määrää koskevaa sitoumusta.

Ottaen huomioon perusmaksujen määrän ja niiden suuruuden tavanomaisuuden niiden periminen ei johda valittajien kannalta kohtuuttomuuteen.

Kuluttajariitalautakunta ei suosita hyvitystä asiassa.

Päätös oli yksimielinen.

 
Julkaistu 28.2.2008