Käytetyn henkilöauton kauppa. Jakoketjun katkeaminen.

käytetyn auton kauppa

Diaarinumero: 2474/33/06
Antopäivä: 25.02.2008

Kuluttaja (jäljempänä K) osti 21.1.2005 elinkeinonharjoittajalta (jäljempänä EH) vuonna 2000 käyttöön otetun henkilöauton 13680 eurolla. Auton matkamittarilukema oli kaupantekohetkellä 117 000 kilometriä.

K valittaa siitä, että autosta katkesi jakoketju ilman ennakko-oireita 8.7.2006 kun autolla oli ajettu noin 134 000 km. Jakoketjun katkeaminen ei ole normaalia kulumista ja sen pitäisi kestää koko auton eliniän.

VAATIMUKSET

K vaatii korvausta auton jakoketjun katkeamisesta aiheutuneista kuluista 2200 euroa korkoineen sekä asian selvittämisestä aiheutuneista matka-, posti- ja puhelinkuluista yhteensä 50 euroa.

Jakoketju oli yksi valintaperuste autoa ostettaessa, koska se on ns. huoltovapaa. Myös myyjä korosti asiaa. Jakoketju katkesi ilman ennakko-oireita 8.7.2006, kun autolla oli ajettu noin

134 000 kilometriä. Tämä on vasta kolmannes siitä kilometrimäärästä, jonka kyseisellä autolla voi odottaa ajavansa. Jakoketjun katkeaminen ei ole normaalia kulumista, ja sen pitäisi kestää koko auton eliniän. K otti 11.7.2006 yhteyttä sähköpostitse myyjään, joka kiisti vastuunsa. K otti 12.7.2006 yhteyttä maahantuojaan, joka kiisti vastuunsa ja kehotti ottamaan yhteyttä jälleenmyyjään. K päätti vaimonsa kanssa, että auto korjataan. Hän keskusteli vielä tämän jälkeen useita kertoja maahantuojan kanssa osallistumisesta korjauskustannuksiin, mutta vastaus oli kielteinen. Auton korjaustyö valmistui 24.7.2006.

K korostaa, että autossa oli jakoketjun katkeamishetkellä alkuperäiset osat, ja huollot oli suoritettu säännöllisesti. Korjaustyössä ei ilmennyt mitään, mikä olisi aiheuttanut katkeamisen.

VASTAUS

EH pitää valitusta aiheettomana eikä katso olevansa velvollinen maksamaan K:lle korjauksesta aiheutuneita kustannuksia. Jakoketjun vaurio tapahtui noin 17 kuukautta kaupan jälkeen. Kaupan jälkeen oli K:n ilmoituksen mukaan kertynyt noin 17 000 ajokilometriä. K:t olivat 11.7.2006 sähköpostitse yhteydessä EH:n myyntipäällikköön kirjoittaen, että auto oli vaurioitunut. Myyntipäällikkö vastasi, että EH ei ole velvollinen vastaamaan korjauksesta aiheutuneista kustannuksista. Yhteydenottojen ketju asiakkaan, maahantuojan ja EH:n välillä on K:n kertoman mukainen.

EH:n mukaan, jos K olisi teettänyt ostotapahtuman ja auton rikkoutumisen väliset huollot suositusten mukaisesti valtuutetussa huoltokorjaamossa, olisi kokenut ko. auton huoltoihin erikoistunut mekaanikko saattanut havaita ulkopuolisen korjaamon lausunnon mukaan voimakkaasti kuluneen jakoketjun aiheuttaman ylimääräisen äänen ja ko. autolle harvinainen vaurio olisi saatu estetyksi.

Lisäksi jos EH on myyjänä vastuussa rikkoutuneen auton korjauksesta, sille olisi tullut antaa mahdollisuus tehdä auton korjaus itse tai teettää korjaus ennen korjauspäätöksen tekemistä. EH katsoo, ettei näin ole tässä tapauksessa tapahtunut, vaan asiakas on tilannut korjauksen itse EH:n siitä tietämättä ja osoittanut maksuvaatimuksen EH:lle vasta jälkikäteen.

RATKAISUN PERUSTELUT

Virheen arvioinnin lähtökohta on osapuolten välisen sopimuksen sisältö. Tavaran kaupassa ei kuitenkaan yleensä sovita yksityiskohtaisesti siitä, minkälainen tavaran on ominaisuuksiltaan oltava. Tällöin käytetyn tavaran kaupassa virheen olemassa oloa arvioidaan kuluttajansuojalain 5 luvun

14 §:n mukaan.

Jos tavara on myyty "sellaisena kuin se on", siinä on kuitenkin kuluttajansuojalain 5 luvun 14 §:n 1 kohdan mukaan virhe, jos tavara ei vastaa niitä tietoja, jotka myyjä on ennen kaupantekoa antanut sen ominaisuuksista tai käytöstä ja joiden voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan. Tavarassa on kuluttajasuojalain

5 luvun 14 §:n 3 kohdan mukaan myös virhe, jos se on huonommassa kunnossa kuin ostajalla sen hinta ja muut olosuhteet huomioon ottaen on ollut perusteltua aihetta edellyttää.

Virhearvioinnin perusteena ovat ostajan aiheelliset odotukset. Käytetyn auton kaupassa ostajan aiheellisia odotuksia arvioidaan erityisesti sen perusteella, onko auton kunto sellainen kuin sen iän ja sillä ajettujen kilometrien perusteella voi olettaa. Myyjä ei vastaa vioista, jotka johtuvat auton normaalista kulumisesta. Arvioinnissa otetaan myös huomioon, vastaako auton hinta yleensä samaa merkkiä ja vuosimallia olevien autojen hintaa.

Koska auto kuluu käytössä ja ajan myötä, ostajalla on aihetta varautua siihen, että käytettynä ostettuun autoon voidaan joutua tekemään välttämättömiä korjauksia ehkä piankin kaupanteon jälkeen. Korjauskustannukset eivät kuitenkaan saa muodostua kohtuuttoman korkeiksi auton ikä, kauppahinta ja sillä ajetut kilometrit huomioon ottaen.

Lautakunta toteaa, että jakoketju on niin kutsuttu vaihto- ja yleensä myös huoltovapaa osa ja sen pitäisi kestää koko auton käyttöiän. Tässä tapauksessa jakoketju on katkennut, kun autolla oli ajettu noin 134 000 kilometriä. EH on vedonnut siihen, ettei K ole teettänyt huoltoja suositusten mukaisesti valtuutetussa huoltokorjaamossa. EH katsoo, että mikäli näin olisi tapahtunut, olisi kokenut ko. auton huoltoihin erikoistunut mekaanikko saattanut havaita voimakkaasti kuluneen jakoketjun aiheuttaman ylimääräisen äänen ja harvinainen vaurio olisi saatu estetyksi.

K puolestaan korostaa, että autossa oli jakoketjun katkeamishetkellä alkuperäiset osat, ja huollot oli suoritettu säännöllisesti. K:n lautakunnalle esittämän selvityksen mukaan 24.1.2005 autolle on tehty vuosihuolto ja 24.1.2006 moottoriöljy on vaihdettu. Selvityksestä ei käy ilmi matkamittarilukema jälkimmäisen toimenpiteen ajankohtana.

Ulkopuolisen korjaamon lausunnon mukaan auto tuotiin korjaamolle 10.7.2006, jolloin jakoketjun todettiin katkenneen ja aiheuttaneen venttiilien vioittumisen ja jakopään osien vaurioitumisen. Jakoketju oli voimakkaasti kulunut ja lenkki katkennut.

Lautakunta toteaa, että sille esitetyn selvityksen perusteella mikään ei viittaa siihen, että K olisi omalla toiminnallaan tai laiminlyönnillään voinut aiheuttaa jakoketjun katkeamista. Koska kyseessä on edellä todetusti niin kutsuttu vaihto- ja huoltovapaa osa, joka kuitenkin on rikkoutunut jo 134 000 kilometrin ajon jälkeen, lautakunta katsoo, että auto on ollut kaupantekohetkellä huonommassa kunnossa kuin K:lla on sen hinta ja muut olosuhteet huomioon ottaen ollut perusteltua aihetta edellyttää. Autossa on siten ollut kuluttajansuojalain 5 luvun 14 §:n 3 kohdassa tarkoitettu virhe. Lautakunnan käsityksen mukaan sillä seikalla, ettei K ole teettänyt huoltoa merkkikorjaamossa, ei ole tässä tapauksessa merkitystä virhettä arvioitaessa.

EH on vedonnut siihen, ettei sille olisi annettu mahdollisuutta tehdä tai teettää korjausta. Lautakunta toteaa, että K:n 11.7.2006 EH:lle lähettämästä sähköpostiviestistä, jonka oikeellisuutta EH ei ole kiistänyt, ilmenee että K on ilmoittanut virheestä. Viestin sisällöstä ei ilmene, että K olisi jo korjauttanut vikaa. Samana päivänä myyntipäällikön K:lle lähettämässä vastauksessa EH:n vastuu asiassa on kiistetty kokonaisuudessaan. Ulkopuolisen korjaamon lausunnon mukaan auto tuotiin korjaamolle 10.7.2006. Asiakas lupasi ottaa yhteyttä jälleenmyyjään mahdollsesta takuukorjauksesta. Kielteisen vastauksen saatuaan asiakas totesi, että korjaamo aloittaa moottorin korjauksen. Korjauslasku on päivätty 12.7.2006.

Lautakunta katsoo, että K on tarjonnut EH:lle mahdollisuuden korjata virhe, mutta EH ei ole käyttänyt tätä mahdollisuutta. Siten EH ei voi perustellusti vedota tähän seikkaan.

Kuluttajansuojalain 5 luvun 20 §:n 1 momentin mukaan ostajalla on oikeus korvaukseen vahingosta, jonka hän kärsii tavaran virheen vuoksi. K on vaatinut koko korjauskustannusta 2200 euroa korkoineen.

Korvauksen määrää harkitessaan lautakunta ottaa myös huomioon, että uusilla osilla tehtyjen korjausten ansiosta auto on tullut ikäänsä ja ajomääräänsä nähden K:n ja EH:n väliseen kauppasopimukseen perustuvia aiheellisia odotuksia parempaan kuntoon. Lautakunta harkitsee siten kohtuulliseksi korvauksen määräksi 1100 euroa. K:n vaatimista 50 euron matka-, posti ja puhelinkuluista ei ole esitetty tarkempaa selvitystä. Lautakunta kuitenkin katsoo, että K:lle on aiheutunut kyseisiä kuluja. Näiden korvattavaksi määräksi lautakunta arvioi tarkemman selvityksen puuttuessa 25 euroa.

K on vaatinut edellä mainittuja korvauksia korkoineen. Korkolain 7 §:n mukaan vahingonkorvaukselle tai vastaavalle velalle, jonka määrän tai perusteen toteaminen edellyttää erityistä selvitystä, viivästyskorkoa on maksettava siitä lähtien, kun 30 päivää on kulunut siitä päivästä, jona velkoja esitti vaatimuksensa ja kohtuudella vaadittavan selvityksen. Lautakunta toteaa, että K:n vaatimus on mennyt EH:lle ainakin lautakunnan kirjeen mukana 15.8.2006 ja vaatimuksen perusteluineen on katsottava tulleen tiedoksi viimeistään 22.8.2006. Koronmaksuvelvollisuus on siten alkanut 21.9.2006 lukien

SUOSITUS

Lautakunta suosittaa, että EH maksaa K:lle edellä mainituin perustein vahingonkorvausta yhteensä 1125 euroa korkolain 7 §:n mukaisine viivästyskorkoineen 21.9.2006 lukien.

Päätös oli yksimielinen.

 
Julkaistu 25.2.2008