Pankkipalvelu. Asuntolainan epääminen. Tilisiirto. Käsirahan menetys. Vahingonkorvaus. Pankkineuvojan antamat ohjeet. Neuvontavelvollisuus. Vahingonkärsijän myötävaikutus.

neuvontavelvollisuus
tiedonantovelvollisuus
pankkipalvelu

Diaarinumero: 2288/39/06
Antopäivä: 11.02.2008

Pankki on hylännyt kuluttajan (jäljempänä K) asuntolainahakemuksen, jolloin hän on menettänyt asunnosta maksamansa käsirahan. Lainahakemus on tehty pankkineuvojan avustuksella ja käsiraha on maksettu samassa yhteydessä K:n tililtä pankin tekemin tilisiirroin. Kysymys pankin vastuusta, kun pankkineuvojan kanssa yhteistyössä laadittu lainahakemus ei pankin mukaan ole ollut mitenkään hyväksyttävissä.

VAATIMUKSET

K vaatii, että pankki korvaa hänelle asuntokaupan menetetyn käsirahan 2 000 euroa.

K oli keskustellut pankkineuvojan kanssa asuntolainasta useita kertoja. Hän löysi 3.10.2005 sopivan asunnon ja tiedusteli pankilta puhelimitse mahdollisuutta saada 150 000 euron laina. Vastaus oli myöntävä, joten hän teki asunnosta varauksen.

K tapasi samana päivänä pankkineuvojan, jonka kanssa hän keskusteli eri lainavaihtoehdoista. Erilaisten laskelmien jälkeen he laativat kirjallisen luottohakemuksen 35 vuodeksi

150 000 eurolle. Samassa yhteydessä pankkineuvoja siirsi K:n pyynnöstä hänen tililtään uuden asunnon vakuudeksi 2 000 euron käsirahan. K toteaa pankkitoimihenkilön tietäneen, että kyse oli asuntokaupan käsirahasta. Pankkineuvoja ei K:n mukaan tässä yhteydessä maininnut, että hän ei välttämättä tule saamaan anomaansa luottoa 35 vuoden laina-ajalla. K piti pankkineuvojan kanssa tehtyjä laskelmia realistisina, minkä vuoksi hän maksoi käsirahan.

Lainannosto oli tarkoitettu tapahtuvaksi 25.10. ja asuntokauppa 26.10. Pankin edustaja soitti K:lle 24.10. ja ehdotti hänelle joustolainaa 35 vuoden sijaan 10 vuodeksi, mistä hän oli yllättynyt. Seuraavana päivänä pankissa selvisi, että 35 vuoden lainaa ei hyväksyttäisi. Pankkitoimihenkilöt suostuttelivat K:a ottamaan 10 vuoden lainan, jotta hän ei menettäisi maksamaansa

2 000 euron käsirahaa.

K toteaa pankkitoimihenkilön olleen 3.10.2005 tietoinen siitä, että kymmenen vuoden laina ei olisi hänelle mahdollinen, sekä siitä, että 2 000 euron tilisiirrossa oli kyse asunnon käsirahasta. K katsoo, että pankkitoimihenkilön olisi pankin käytännöt tuntevana henkilökohtaisena pankkineuvojana pitänyt neuvoa häntä olemaan maksamatta tätä vakuutta ennen lainanmyöntämispäätöstä, koska lainahakemuksen menestyminen ei ollut varmaa. Kahden aiemman lainapäätöksen yhteydessä hän oli saanut pankkineuvojalta välittömästi lainalupauksen ilman odotusaikaa.

K toteaa, että pankkineuvoja ei saa antaa asiakkaan ymmärtää luoton saamisen olevan mahdollista, jos neuvoja tietää samalla sen olevan mahdotonta. On edesvastuutonta antaa asiakkaan sitouttaa itsensä käsirahan maksulla asuntokauppaan samalla tietäen, että asiakas ei saa haluamaansa luottoa. Pankki nimenomaan markkinoi itseään luotettavana raha-asioiden hoitajana ja tarjoaa aktiivisesti asiakkailleen konsultaatiopalveluja sijoitus- ja luottoasioissa. Kun pankkineuvoja on tiennyt käsirahan tarkoituksesta, K katsoo, että pankki on harkitusti saattanut hänet tilanteeseen, jossa hänet painostettaisiin ottamaan XX-luotto.

VASTAUS

Pankki kiistää vaatimuksen.

Luottohakemuksen teko ei koskaan tarkoita luottolupausta eikä se takaa sitä, että laina myönnetään. Henkilökohtainen pankkineuvoja ei voi tällaista lupausta antaa. Luottohakemukseen ei tule edes pankin omaa allekirjoitusta. Lainaa ei ole voitu myöntää asiakkaan toivomalla laina-ajalla. Asiakkaalle olisi kuitenkin myönnetty toisenlainen luotto ns. XX-luottona. Pankin mukaan asiakas ei mahdollisesti ole ymmärtänyt, millaisesta luotosta on kyse, eikä pankissa ole tätä huomattu. Oli yllättvää, että asiakas ei ole hyväksynyt hänelle tehtyä tarjousta. Hänen kirjeensä perusteella on kuitenkin selvinnyt, että hän ei ole tyytynyt tarjoukseen ja on käsittänyt sen ilmeisen väärin.

Pankki kiistää, että se olisi korvausvelvollinen menetetystä käsirahasta. Käsirahasuoritus on siirretty 3.10.2005 asiakkaan pyynnöstä. Pankin toimihenkilöllä ei ole ollut aihetta kyseenalaistaa pyyntöä tai varoittaa maksamasta käsirahaa ilman pankin antamaa lainalupauspäätöstä. Pankilla ei voi olla velvollisuutta luoton myöntämiseen epärealistisin ehdoin. Ottaen huomioon asiakkaan iän toivottu laina-aika ei ole pankin näkökulmasta ollut mitenkään hyväksyttävissä.

Henkilökohtaisen pankkineuvojan tehtäviin kuuluu kertoa, että lopullinen päätös asiasta tehdään muualla. Pankki toteaa, että niin on tapahtunut tässäkin tapauksessa, ja pitää valitettavana, jos asiakkaalle on jäänyt käsitys, että lainaa voi jo hakemuksen perusteella pitää varmana.

RATKAISUN PERUSTELUT

Lautakunta toteaa, että K:n valitus koskee pankkineuvojan menettelyä ja tiedonantovelvollisuutta lainahakemuksen tekemisen ja asuntokaupan käsirahan siirron yhteydessä, ei lainan myöntämistä sinänsä. Lautakunta ei näin ollen ota kantaa siihen, olisiko K:lle tullut myöntää laina 3.10.2005 jätetyn lainahakemuksen mukaisin ehdoin.

Osapuolet ovat esittäneet eriäviä kantoja siitä, onko pankkineuvoja kertonut 3.10.2005 K:lle, että lopullinen päätös lainan myöntämisestä tehdään myöhemmin. Lautakunta katsoo, että K:n olisi joka tapauksessa pitänyt ymmärtää, että 150 000 euron lainahakemuksen vastaanottavalla pankkitoimihenkilöllä ei ole mahdollisuutta antaa sitovaa lupausta lainan myöntämisestä. Näin ollen asiassa ei ole merkitystä sillä riitaisella seikalla, onko pankkineuvoja ilmoittanut K:lle lainan lopullisen hyväksymisen tai hylkäämisen tapahtuvan vasta myöhemmin.

Pankin mukaan lainaa ei ole myönnetty hakemuksen mukaisesti, koska lainahakemuksen mukainen laina-aika ei ole ollut pankin kannalta mitenkään hyväksyttävissä. Asiassa saadun selvityksen perusteella lainahakemus on kuitenkin tehty pankkineuvojan kanssa yhteistyössä. K:n mukaan pankkineuvoja on tiennyt, että lainahakemuksen tekemisen jälkeen tehdyssä 2 000 euron tilisiirrossa on ollut kyse sen asuntokaupan käsirahasta, jota varten lainaa on haettu. Pankki ei ole kiistänyt tätä väitettä.

Kun lainahakemus on kuitenkin laadittu edellä kuvatun kaltaisena, pankkineuvojan olisi pitänyt huomauttaa viimeistään käsirahan tilisiirron yhteydessä, että hakemusta ei välttämättä hyväksytä. Sanottua menettelyä on pidettävä niiden tiedonantovelvoitteiden vastaisena, joita pankilla on asiakasta kohtaan, erityisesti kun otetaan huomioon, että kyse on ollut nimenomaan henkilökohtaisesta pankkineuvojasta. Pankki on tiennyt tilisiirtotoimeksiannon vastaanottaessaan, että kyseessä oli asuntokaupan käsirahasuoritus ja että K ei voi saada haetun mukaista luottoa. Näissä olosuhteissa on ollut pankin ennakoitavissa, että maksutoimeksiannon suorittamisesta saattaa seurata käsirahan menettämisen suuruinen vahinko.

Kun kyseessä on kuitenkin ollut vasta lainahakemus, K:n on pitänyt ymmärtää, että hän on ottanut riskin hakemuksen mahdollisesta hylkäämisestä ja käsirahan menettämisestä. Lautakunta toteaa, että K:lla on esitetyn selvityksen mukaan ollut aikaisempaa kokemusta asuntokaupoista ja luoton ottamisesta. Koska K on myötävaikuttanut vahingon syntymiseen, korvauksen määrää on soviteltava niin, että K saa pitää vahinkonaan puolet menetetystä käsirahasta.

SUOSITUS

Lautakunta suosittaa, että pankki maksaa K:lle 1 000 euroa vahingonkorvausta.

PÄÄTÖS SYNSTYI ÄÄNESTYKSEN JÄLKEEN.

Katsomme enemmistön kannan mukaisesti, että pankki on vastuussa kuluttajalle aiheutuneesta vahingosta. Asiassa ei ole ilmennyt sellaista, jonka vuoksi kuluttajan myötävaikutuksen perusteella korvausta tulisi sovitella enempää kuin 1/3 aiheutuneesta vahingosta. Vakiintuneen ratkaisukäytännön mukaisesti pankin vastuulle jää siten 2/3 vahingosta.

 
Julkaistu 11.2.2008