Hevosen hoitosopimus. Hevosen loukkaantuminen

myötävaikutus vahinkoon
todistustaakka
vahingon rajoittaminen
vahinko

Diaarinumero: 2850/36/06
Antopäivä: 16.10.2007

Kuluttaja (jäljempänä K) oli tehnyt elinkeinonharjoittajan (jäljempänä EH) kanssa hevosen tallivuokrasopimuksen. Hoitomaksuun 340 euroa kuukaudessa sisältyivät muun muassa hevosen tallipaikka, ruokinta, oikeus käyttää ratsastuskenttää ja maastoalueita, tarhaaminen ja perusloimitus. Erimielisyys koskee sitä, että K:n hevosen ollessa samassa tarhassa toisen hevosen kanssa hevonen loukkaantui 27.2.2006 ja se jouduttiin lopulta lopettamaan 26.6.2006.

Vaatimukset

K vaatii yhteensä 8000 euroa, joka koostuu hevosen hinnasta 3000 euroa, jalkaleikkauksen kuluista 46662 Ruotsin kruunua, kuljetuskuluista Ruotsiin ja takaisin 500 euroa sekä muista eläinlääkärimaksuista.

Toinen hevonen potkaisi K:n hevosen jalan poikki, mikä johtui EH:n välinpitämättömyydestä. K pyysi monta kertaa hevoselle omaa tarhaa, kuten melkein kaikilla muillakin hevosilla oli, koska toinen hevonen repi jatkuvasti hänen hevosensa loimen rikki. Toinen hevonen hyppäsi K:n hevosen selkään monta kertaa, ajoi takaa sitä ja potki sen suuntaan. EH kuitenkin tarhasi hevosen aina laitumelle yhdessä kahden toisen ruunan kanssa. Toinen hevonen oli juuri ruunattu ori, joka ei ollut aikaisemmin ollut toisten hevosten kanssa samassa tarhassa. Talvella hevosilla oli terävät talvihokit kengissä. K:n pyynnöstä huolimatta EH ei antanut hevosen olla yksin tarhassa. K alkoi kysellä toista tallipaikkaa, mutta ei löytänyt sellaista heti, vaan hevonen pääsi muuttamaan sinne vasta maaliskuussa 2006.

Joulukuussa 2005 K pelästyi, kun hevonen oli saanut haavan etujalkaan. Hevonen ontui kolme viikkoa, mutta parani tuolloin. Toinen hevonen oli potkaissut sitä. Seuraavalla potkaisulla hevosen jalka meni poikki ja K joutui lopettamaan sen. Kyynärluu oli mennyt poikki, eikä hevonen parantunut. Se ei laittanut painoa jalalleen eikä K päässyt enää ratsastamaan. Hevoselle tehtiin jalkaleikkaus, joka maksoi 5000 euroa. Se, että EH ei antanut hevoselle omaa tarhaa, johti hevosen kuolemaan. K oli ostanut hevosen 9.6.2003 kolmevuotiaana ja maksanut siitä 3000 euroa. Ellei hevonen olisi kuollut jo kuusivuotiaana, K olisi pitänyt sen vielä parikymmentä vuotta.

Tallilla hoito oli huonoa. Hevosen automaattivesikuppi suljettiin pitkiksi ajoiksi melkein kokonaan sen takia, että hevonen ruiskutti vähän vettä. Hevosella ei ollut oikeutta käyttää loimea ulkona tarhassa sateella tai pakkasella, vaikka kaikki muut hevoset loimitettiin. Kaikissa muissa talleissa K:n hevonen on saanut oman tarhan. Kengittäjä joutui käymään todella usein, mikä johtui varmaan hevosten rajusta tappelusta. K:n hevosta ajettiin aina takaa.

Yliopistollisen eläinsairaalan kotiutustiedoissa 11.4.2006 mainitaan, että hevonen ontui vasempaan etujalkaan vähän yli kuukausi sitten tulleen potkun takia eikä varannut painoa jalalle. Hevosella todettiin kyynärluun murtuma. Hoidoksi määrättiin kaksi kuukautta karsinalepoa ja tukiside jalkaan. Hoito-ohjeen mukaan ennuste tämäntyyppisissä murtumissa konservatiivisella hoidolla on, että 30 prosentin mahdollisuudella hevonen toipuu niin, ettei se onnu käynnissä. Harrastuskäyttöön hevonen ei todennäköisesti tule toipumaan.

Jos kyynärniveleen tulee nivelrikkoa tai luun päät vetäytyvät niin kauas toisistaan, että luutuminen ei tapahdu, hevosen paha ontuminen jatkuu. Tuolloin hevonen pitää eläinsuojelullisista syistä lopettaa. Hevoselle voi myös kehittyä viereiseen jalkaan kaviokuume, jolloin ennusteesta tulee toivoton. Kuukausi onnettomuuden jälkeen kirurginen hoitokin on epävarma uudisluumuodostuman vuoksi.

Vastaus

EH kiistää valituksen kokonaisuudessaan perusteettomana. Sopimuksen mukaan omistaja on vastuussa hevosestaan ja hevosella on oltava vastuuvakuutus. Hevonen oli nimenomaan K:n toivomuksesta muiden hevosten kanssa samalla laitumella. Tämä on normaali käytäntö. Hevonen loukkasi jostakin syystä jalkansa ollessaan laitumella 27.2.2006. Tällaisia loukkaantumisia tapahtuu satunnaisesti, eikä tallin pitäjä voi olla niistä vastuussa, ellei osoiteta, että hän on jotenkin toiminut asiassa tuottamuksellisesti.

Eläinlääkärintodistuksista ilmenee, että eläinlääkärit ovat alusta alkaen antaneet hevoselle hoitoa ja omistajalle neuvoja tarvittavista jatkotoimenpiteistä. Hevonen olisi heti pitänyt viedä klinikalle, mistä omistaja kuitenkin kieltäytyi. EH:kin kehotti omistajaa ottamaan yhteyttä lääkäriin. Hevosen tila huononi omistajan omasta tuottamuksesta johtuen. Se olisi tullut kuntoon, jos asiassa olisi toimittu ajoissa. Yliopistollisen eläinsairaalan hoito-ohjeesta ilmenee, että hevonen ei todennäköisesti tule enää kuntoon. Tästä huolimatta se on sittemmin viety Ruotsiin leikkausta varten, mikä ei enää auttanut.

EH on tehnyt voitavansa. Eläinlääkäri tutki hevosta heti loukkaantumispäivänä. Omistaja vei hevosen pois tallista 11.3.2006. Hevosen tilan pahentuminen ja sen lopettaminen ovat johtuneet omistajan omista toimenpiteistä, kun hän ei ole toiminut ajoissa. EH ei voi olla osaksikaan vastuussa esitetyistä vahingoista, jotka ovat täysin ylimitoitettuja ottaen huomioon hevosen ostohinta.

Vastauksen liitteenä olevien potilashistoriatietojen 16.11.2006 mukaan hevonen oli hoidettavana 27.2.2006, jolloin toinen hevonen oli potkaissut vasenta etujalkaa, jossa oli hokinreikä. Hevonen aristi jalkaa tosi paljon eikä halunnut astua minnekään. Eläinlääkäri määräsi hoidoksi kylmäystä ja kipulääkettä. Jos jalka olisi seuraavana päivänä parempi, jatkettaisiin kylmäystä ja kipulääkettä ja lepoa. Jos jalka olisi seuraavana päivänä yhtä kipeä, hevonen pitäisi viedä klinikalle, jossa tarvittaessa otettaisiin röntgenkuva esimerkiksi hiusmurtuman varalta.

Eläinlääkärintodistuksen 16.11.2006 mukaan eläinlääkäri hoiti päivystyksessä hevosta 4.3.2006, jolloin vasen etujalka oli voimakkaasti turvonnut kyynärnivelestä etupolveen asti. Jalassa oli märkivä reikä ja hevonen ontui selvästi. Eläinlääkäri neuvoi omistajaa ottamaan uudestaan yhteyttä eläinlääkäriin, jos jalka ei ala selvästi parantua muutamassa päivässä.

Eläinlääkärintodistuksessa 29.11.2006 todetaan, että hevonen oli saanut potkun vasempaan etujalkaan ja ollut noin viikon sulfakuurilla, kun eläinlääkäri 10.3.2006 vaihtoi lääkityksen. Hevonen oli täysin kolmijalkainen. Eläinlääkäri sanoi omistajalle, että hevonen on vietävä kuvattavaksi alkuviikosta, jos liikkuminen ei viikonloppuna muutu selvästi paremmaksi. Eläinlääkäri epäili murtumaa jalassa. Hän ohjeisti myös 16.3.2006 omistajaa viemään hevosen kuvattavaksi. Hevonen oli edelleen kolmijalkainen ja tarhattuna. Eläinlääkäri sanoi, ettei murtumaepäilypotilasta saa liikuttaa yhtään, vaan sen pitää olla karsinalevossa. Hevonen oli 11.4.2006 käynyt klinikalla kuvattavana ja oli todettu murtuma ulnassa ja jännekontraktio. Eläinlääkäri lopetti hevosen 26.6.2006 eläinsuojelullisista syistä enempien kärsimysten välttämiseksi, koska oikeasta etujalasta tuli kavioluun kärki kavionpohjan lävitse kaviokuumeen vuoksi ja hevonen oli aivan kuivunut, kuumeinen ja ikteerinen sekä todella tuskainen.

Ratkaisun perustelut

Kuluttajansuojalain 8 luvun 12 §:n mukaan palveluksen on sisällöltään, suoritustavaltaan ja tulokseltaan vastattava sitä, mitä voidaan katsoa sovitun. Palvelus on suoritettava ammattitaitoisesti ja huolellisesti sekä ottaen huomioon tilaajan edut. Palveluksen tulee kestävyydeltään ja muuten vastata sitä, mitä kuluttajalla yleensä on sellaisen palveluksen yhteydessä aihetta olettaa. Palveluksen tulee myös vastata laissa, asetuksessa tai viranomaisen päätöksessä asetettuja vaatimuksia. Jos palvelus poikkeaa siitä, mitä edellä säädetään, siinä on virhe. Todistustaakka siitä, että palvelus on suoritettu ammattitaitoisesti ja huolellisesti, on toimeksisaajalla.

Kuluttajansuojalain 8 luvun 20 §:n mukaan tilaajalla on oikeus korvaukseen vahingosta, jonka hän kärsii palveluksessa olevan virheen vuoksi. Jos palveluksen kohde-esine taikka muu tilaajan tai hänen perheenjäsenensä omaisuus on vahingoittunut, vähentynyt, tuhoutunut tai kadonnut sen ollessa palvelussopimuksen perusteella toimeksisaajan hallinnassa tai valvonnassa, kuluttajansuojalain 8 luvun 32 §:n mukaan toimeksisaajan on korvattava vahinko, jollei hän osoita, että vahinko ei johtunut huolimattomuudesta hänen puolellaan.

K:n ja EH:n tekemässä sopimuksessa mainitaan, että omistaja on vastuussa ponistaan ja että tallinpitäjällä on oikeus vaihtaa tarvittaessa ponin karsinapaikka tallirauhan tai muiden perusteltavissa olevien syiden takia.

Potilashistoriatietojen mukaan toinen hevonen oli potkaissut K:n hevosta 27.2.2006 vasempaan etujalkaan, jossa oli hokinreikä. Lautakunta katsoo näin ollen selvitetyksi, että hevosen vammat johtuivat siitä, että toinen hevonen oli potkaissut hevosta. K:n mukaan hän oli pyytänyt hevoselle omaa tarhaa, mutta EH tarhasi sen yhdessä toisen hevosen kanssa, joka repi jatkuvasti K:n hevosen loimea, hyppi sen selkään, ajoi sitä takaa ja potki sen suuntaan. Sen sijaan EH ei ole esittänyt lainkaan selvitystä niistä olosuhteista, joissa sen hoidettavana ollut hevonen oli vammautunut. Lautakunta katsoo, että tallin pitäjän olisi tällaisessa tilanteessa pitänyt hevosten sijoittelulla tai muilla varotoimenpiteillä pyrkiä estämään, etteivät hevoset pääse kosketuksiin toistensa kanssa.

Koska K:n hevonen on vahingoittunut ollessaan hoidettavana EH:n tallissa, EH:n tulisi vahingonkorvausvastuusta vapautuakseen osoittaa kuluttajansuojalain 8 luvun 32 §:n mukaisesti, ettei vahinko johtunut huolimattomuudesta hänen puolellaan. EH ei ole näyttänyt tätä toteen, joten hän on velvollinen korvaamaan K:lle aiheutuneen vahingon. Kuluttajansuojalain 8 luvun 2 §:n mukaan sopimusehto, joka poikkeaa luvun säännöksistä tilaajan vahingoksi, on mitätön, jollei toisin säädetä. Näin ollen EH ei ole voinut sopimusehdoin rajoittaa eikä poistaa laissa säädettyä korvausvelvollisuuttaan.

Kuluttajansuojalain 8 luvun 33 §:n mukaan vahinkoa kärsivän sopijapuolen on ryhdyttävä kohtuullisiin toimenpiteisiin vahinkonsa rajoittamiseksi ja jos hän laiminlyö tämän, hän saa itse kärsiä vastaavan osan vahingosta. Sopimusrikkomuksen perusteella suoritettavaa vahingonkorvausta voidaan sovitella, jos se on kohtuuton ottaen huomioon sopimusrikkomuksen syy, vastapuolen mahdollinen myötävaikutus vahinkoon, sopijapuolten varallisuusolot, tavaran hinta, vahingon aiheuttajan mahdollisuudet ennakoida ja ehkäistä vahingon syntyminen sekä muut seikat.

Lautakunnan käsityksen mukaan hevosen saaman vamman hoidon onnistumiseen on olennaisesti vaikuttanut se, ettei vammaa ollut röntgenkuvattu välittömästi eikä hevosta ollut pidetty karsinalevossa, vaikka hevosen omistajaa oli kehotettu viemään hevonen lisätutkimuksiin. Nämä seikat huomioon ottaen epäselväksi on myös jäänyt, millaiseen hoitotulokseen ja kuinka suureen vahinkoon asianmukaisella hoidolla olisi päädytty.

Vahingonkorvausvelvollisuus esinevahingosta ja korjauskustannuksista rajoittuu pääsääntöisesti esineen arvoon. Se voi vain erityisistä syistä ja poikkeuksellisesti ylittää tämän. Lautakunta toteaa, että eläimeen liittyy muitakin arvoja kuin taloudellinen arvo.

Lautakunnalle toimitetun hevosen syntymätodistuksen mukaan hevonen oli syntynyt vuonna 1999 ja kauppasopimuksen mukaan K oli ostanut sen 9.6.2003. Hevonen loukkaantui 27.2.2006 ja se jouduttiin lopettamaan 26.6.2006.

Lautakunta toteaa, että K:lle ei ole aiheutunut hevosen kuoleman vuoksi vahinkoa hevosen koko ostohinnan verran, koska hän oli ehtinyt käyttää hevosta ennen tapaturmaa yli kahden ja puolen vuoden ajan. Hevonen oli kuollessaan noin seitsemänvuotias. Ottaen huomioon hevosen arvo tapaturmahetkellä sekä K:n velvollisuus rajoittaa vahinkoaan ja hänen edellä todettu oma myötävaikutuksensa vahinkoon lautakunta sovittelee vahingonkorvausta ja arvioi kohtuulliseksi korvaukseksi hevosesta ja eläinlkärikuluista yhteensä 2000 euroa.

Suositus

Kuluttajariitalautakunta suosittaa, että EH maksaa K:lle 2000 euroa.

Päätös oli yksimielinen.

 
Julkaistu 16.10.2007