Uuden henkilöauton kauppa. Auton viat. Korvausvaatimus. Kuluttajavalituslautakunnan toimivalta.

autokauppa

Diaarinumero: 03/33/3264
Antopäivä: 19.07.2007

Kuluttaja (jäljempänä K) osti 14.4.1998 elinkeinonharjoittajalta (jäljempänä EH) uuden henkilöauton 150 350 markalla (25 287,05 euroa). Auto toimitettiin ostajalle 29.5.1998. Auto rekisteröitiin K:n työnantajan nimiin, koska se oli K:n työnantajaltaan saaman autolainan vakuutena.

Vuosihuollon yhteydessä heinäkuussa 2003 K valitti auton vioista EH:n korjaamolla, jossa viat paikannettiin. Tuolloin matkamittarin lukema oli 86 660 kilometriä. EH:n kustannusarvion mukaan tuolloin korjaamatta jätettävien vikojen kokonaiskorjauskustannukset olivat töineen ja varaosineen 2 644,52 euroa. Lisäksi K maksoi 189,17 euroa etujarrulevyjen, kallistuksenvakaajan ja keskuslukituksen

kauko-ohjauksen korjaamisesta. K katsoi, että myyjän ja maahantuojan on osallistuttava korjauskuluihin, mistä nämä kieltäytyivät.

Vaatimukset

K vaatii 1 681,06 euron korvausta korjauskustannuksista sekä viivästyskorkoa jo korjatuista vioista aiheutuneille 189,17 euron kuluille 13.8.2003 alkaen. Vaatimukset perustuvat EH:n arvioon korjauskuluista.

K pitää ilmenneitä vikoja auton ikään ja ajomäärään nähden ennenaikaisina.

K:n mukaan autoa on käytetty ja huollettu asianmukaisesti. Korjaamatta jätettiin vetoakselit, ohjaustehostimen pumppu, takajarrusylinterit, vasen alatukivarsi ja käsijarrun kahva.

K:n vaatimukseen sisältyvät korjauksiin liittyvät pyöränsuuntaukset ja aurauksen säädöt sekä kopio-, puhelin- ja muut kulut.

Vastaukset

1. EH vetoaa takuun päättymisen lisäksi siihen, että vikoja on pidettävä auton ikään ja ajomäärään nähden tavanomaisesta kulumisesta aiheutuneina eikä kyseisissä osissa ole ollut virhettä.

2. Maahantuoja vetoaa takuun päättymiseen ja siihen, että auto on myyty K:n työnantajalle. K on tullut auton omistajaksi vasta 12.1.2000 eikä K ole ollut sopimussuhteessa maahantuojaan. Maahantuoja ei katso olevansa kuluttajansuojalain 5 luvun

31 §:n mukaisessa vastuussa vioista.

Ilmenneitä vikoja maahantuoja pitää auton ikään ja ajomäärään nähden tavanomaisesta kulumisesta aiheutuneina. Maahantuoja huomauttaa, että EH:lla autolle on tehty normaalin huollon lisäksi vain jarrulevyjen ja -palojen sekä kallistuksenvakaajien pystytangon vaihto ja kauko-ohjauksen ohjelmointi.

Ratkaisu

Kuluttajavalituslautakunnasta annetun lain 1 §:n 1 momentin

1 kohdan mukaan lautakunnan tehtävänä on antaa ratkaisusuosituksia elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisiin erimielisyyksiin yksittäisissä kulutushyödykesopimuksia koskevissa tai muissa kulutushyödykkeen hankintaan liittyvissä asioissa, joita kuluttajat saattavat lautakunnan käsiteltäviksi.

Kuluttajana pidetään kuluttajansuojalain 1 luvun 4 §:n mukaan luonnollista henkilöä, joka hankkii kulutushyödykkeen pääasiassa muuhun tarkoitukseen kuin harjoittamaansa elinkeinotoimintaa varten.

Auton ostajana on kauppasopimuksessa ja omistajana huoltokirjassa K:n työnantaja. K on kauppasopimuksen merkitty auton käyttäjäksi ja haltijaksi. Kuitin mukaan kauppahinnan on maksanut K. K on selvittänyt, että auton ostaja ja rekisteriin merkitty omistaja on ollut hänen työnantajansa sen vuoksi, että auto oli sille lainan vakuutena. Selvityksen mukaan EH on tiennyt tämän järjestelyn tarkoituksen. Tässä tapauksessa lautakunta katsoo, että kauppa on tosiasiallisesti tehty K:n ja EH:n välillä. EH on ollut sopimussuhteessa maahantuojaan, mistä syystä lautakunta katsoo, että kysymyksessä on kuluttajankauppa myös maahantuojaan nähden ja maahantuojan mahdollista virhevastuuta voidaan arvioida kuluttajansuojalain

5 luvun 31 §:n mukaan.

K katsoo, että hänen ostamassaan autossa on ollut virhe, koska siinä on ilmennyt edellä sanotut korjaustarpeet 85 000 ajokilometrin ja viiden vuoden käytön jälkeen. K on vaatinut

1 675,06 euron hyvitystä vikojen osalta, korvausta puhelin, kopiointi- ym. kuluista 6 euroa ja viivästyskorkoa 189,17 euron korjauskuluille 13.8.2003 alkaen. K:n vaatimus sisältää etujarrulevyt (93,76 euroa) kahteen kertaan, mutta selvityksen mukaan ne on korjattu kerran. Ilmeisesti vaatimuksen korjauskuluista pitäisi olla 1 581,30 euroa.

Kaupantekohetkellä voimassa olleen kuluttajansuojalain 5 luvun 12 §:n (16/1994) 5 kohdan mukaan tavaran pitää kestävyydeltään ja muuten vastata sitä, mitä kuluttajalla yleensä on sellaisen tavaran kaupassa perusteltua aihetta olettaa, muutoin siinä on virhe.

Takuuajan jälkeen virheeseen vetoavan ja sen perusteella korvausta vaativan ostajan on näytettävä väitteensä toteen tai saatettava se vähintään todennäköiseksi.

Pelkästään se, että autossa ilmenee vikoja, ei ole riittävä näyttö siitä, että autossa olisi kuluttajansuojalaissa tarkoitettu virhe. Autoa ei myöskään voi pitää virheellisenä ainoastaan sillä perusteella, että se ei mahdollisesti ole yhtä kestävä kuin jokin toinen auto. Uutena ostetun auton normaalit korjaustarpeet vuosien kuluessa ovat tavallisia, auton ostajan vastuulle kuuluvia menoeriä. Auton kestävyyteen vaikuttavat sen ominaisuudet ja sen käyttö, esimerkiksi ajotapa sek se, miten siitä on huolehdittu. Auton kulumiseen vaikuttaa ajomäärän lisäksi aika. Tässä tapauksessa K:n viisi vuotta vanhan auton viat on todettu, mutta mitään selvitystä niiden aiheuttajasta ei ole. Viat ovat ilmenneet suurimmalta osaltaan sellaisissa kohdin, että niitä voidaan pitää normaalina kulumisena. Vikoja on tosin ilmennyt useita, mutta sitäkään, että ne on paikannettu samassa huollossa, lautakunta ei pidä osoituksena auton virheellisyydestä.

Lautakunta katsoo jääneen näyttämättä, että K:n autossa olisi virhe eikä suosita hyvitystä.

Päätös oli yksimielinen.

 
Julkaistu 19.7.2007