Vesiliittymäsopimus. Sopimus vesijohdon sijoittamisesta. Kuluttajavalituslautakunnan toimivalta

Diaarinumero: 04/39/118
Antopäivä: 11.07.2007

Kuluttajat (jäljempänä K:t) tekivät 19.5.2003 XX:n vesiosuuskunnan kanssa maankäyttö- ja rakennuslain mukaisen sopimuksen vesijohtojen ja laitteiden sijoittamisesta. Sopimuksen liiteasiakirjan mukaan osuuskunta sitoutui korottamaan kiinteistön veden paineen kolmeen baariin. Erimielisyys koskee sitä, onko K:ien vesiliittymän veden paine riittävä.

Vaatimukset

K:t vaativat, että XX:n vesiosuuskunta ryhtyy välittömästi toimenpiteisiin veden paineen korottamiseksi ja vastaa toimenpiteiden kustannuksista tai että vedetty vesijohtoputki poistetaan heidän tontiltaan. Lisäksi K:t vaativat XX:n vesiosuuskunnalta 200 euroa korvausta puhelinkuluista, käynneistä kuluttajaneuvojan luona, painemittarin hakemisesta, asennuksesta ja palautuksesta, suoritetuista mittarin asennuksista ja mittarin poistoista sekä valitukseen käytetystä ajasta.

K:t sopivat XX:n vesiosuuskunnan kanssa, että vesijohtoputki voidaan kaivaa heidän tonttinsa kautta sillä ehdolla, että osuuskunta sitoutuu korottamaan veden keskipaineen kolmeen baariin. Osuuskunnan suorittaman mittauksen aikaan veden paineet olivat jostain syystä hyvät. Kun osuuskunnan kanta oli kielteinen ja paine oli edelleen alhainen, K:t mittasivat veden paineet marraskuussa 2003. Mittausten mukaan keskipaine jäi alle kolmen baarin. Esimerkiksi suihkujen pysyminen päällä on usein ongelmana.

Vastaus

XX:n vesiosuuskunta toteaa, että se ei ole voittoa tuottava yhteisö, vaan sen toiminnan tarkoituksena on laadukkaan veden toimittaminen osakkaille mahdollisimman edullisesti. Vesiosuuskunta ostaa veden elinkeinonharjoittajalta ja peri vuonna 2003 lisähintaa edelleen myymästään vedestä 16 senttiä kuutiometriltä. Tällä katteella osuuskunta ylläpitää ja korjaa olemassa olevaa verkostoa 247 liittymän osalta ja maksaa toimitusjohtajan palkkion, joka on noin yhden päivän työtuntien suuruinen korvaus kuukaudessa.

Vastauksen liitteenä olevien osuuskunnan sääntöjen 2 §:n mukaan osuuskunnan tarkoituksena on jäsenten talouspidon tai elinkeinon tukemiseksi ylläpitää ja hoitaa vesi- ja viemärilaitosta pääasiassa jäsenten kiinteistöjä varten. Osuuskunnan palveluksia saavat hallituksen hyväksymän sopimuksen tehtyään käyttää hyväkseen muutkin kuin jäsenet. Osuuskunnan sääntöjen 26 §:n mukaan osuuskunnan kokous päättää, miten osuuskunnan omaisuuden säästö käytetään, jos osuuskunta puretaan. Mikäli säästöä ei jaeta jäsenille, se on käytettävä vesihuoltotoimintaa edistäviin tai yleishyödyllisiin tarkoituksiin.

Osuuskunta on esittänyt, että kiinteistön vesikalusteiden painevaatimukset ja sisäisen verkon vaikutus tutkitaan mahdollisten ongelmien ratkaisemiseksi yhteistyössä omistajien kanssa. Osuuskunnan sääntöjen 10 §:n 5 kohdan mukaan jäsen on velvollinen sallimaan johtojen tarkastuksen. Osuuskunta pitää vaatimusta vesijohdon purkamisesta tontilta aiemman omistajan kanssa tehdyn sopimuksen vastaisena osuuskunnan sääntöjen

10 §:n, maankäyttö- ja rakennuslain sekä vesilain perusteella. Osuuskunnan sääntöjen 10 §:n 3 ja 4 kohdan mukaan jäsen on velvollinen luovuttamaan korvauksetta maata jäsenen kiinteistöön johtavien vesi- ja viemärijohtojen rakentamista, korjaamista ja uusimista varten sekä kohtuullista korvausta vastaan myöntämään osuuskunnalle oikeuden rakentaa, korjata ja uusia maallaan myös muita vesi- ja viemärijohtoja.

Toukokuussa 2003 keskipaine oli mittauskohteessa 2,5 baaria ja alin paine 1,5 baaria. Syyskuussa 2003 keskipaine oli noin 3 baaria ja alin paine 2,2 baaria. XX:n vertailukohteessa keskipaine oli 3,5 baaria. Veden paineen tulee olla rajoissa

0,5-7 baaria. Liittymissopimus ei sisällä painerajoja. XX:n vesiosuuskunta kysyi elinkeinonharjoittajalta alimpia vesipaineen arvoja, mutta elinkeinonharjoittajalla ei ollut sellaisia, vaan kiinteistöt kustantavat tarvittaessa itse paineen korotuksen tai laskemisen. Vesiosuuskunta on täysin riippuvainen elinkeinonharjoittajan veden paineesta, joka vaihtelee vuorokautisen kulutuksen mukaan.

Uudisrakennus ei ole huonontanut vesipainetta K:ien kiinteistössä. Osuuskunta toteaa, ettei ole tiedossa, mistä vesikalusteesta mittaus on suoritettu. Pitäisi tutkia, onko kiinteistön verkosto liian ahdas. Kaksi vierekkäistä suihkua samassa vesijohdossa saattaa aiheuttaa toisen putoamisen päältä. Myös vesikalusteiden painevaatimus tulee tutkia. Samassa runkovesijohdossa olevat muut kiinteistöt ovat maastollisesti korkeammalla eikä heillä ole ollut vaatimuksia paineen suhteen.

XX:n vesiosuuskunta on liittänyt vastaukseensa elinkeinonharjoittajan vesi- ja viemärilaitosyhdistykseltä saaman selvityksen. Sen mukaan aikanaan Kaupunkiliiton suosituksena yleisen vedenjakelujärjestelmän mitoitusohjeiksi oli, että pitäisi pyrkiä 50-700 kPa:n (0,5-7 baarin) paineeseen. Mikäli tähän ei päästä, kiinteistön on asennettava paineenkorotus tai -alennus.

Ratkaisu

Kuluttajavalituslautakunnasta annetun lain 1 §:n 1 momentin

1 kohdan mukaan kuluttajavalituslautakunnan tehtävänä on antaa ratkaisusuosituksia elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisiin erimielisyyksiin yksittäisissä kulutushyödykesopimuksia koskevissa tai muissa kulutushyödykkeen hankintaan liittyvissä asioissa, joita kuluttajat saattavat lautakunnan käsiteltäviksi.

Kuluttajansuojalain 1 luvun 5 §:n mukaan elinkeinonharjoittajalla tarkoitetaan luonnollista henkilöä taikka yksityistä tai julkista oikeushenkilöä, joka tuloa tai muuta taloudellista hyötyä saadakseen ammattimaisesti pitää kaupan, myy tai muutoin tarjoaa kulutushyödykkeitä vastiketta vastaan hankittaviksi.

Hallituksen esityksessä kuluttajansuojalainsäädännöksi (HE 8/1977 s. 16) todetaan, että elinkeinon harjoittaminen ei aina välttämättä edellytä, että toimintaa harjoitetaan taloudellisen voiton tavoittelemiseksi harjoittajalle itselleen tai toiselle. Elinkeinotoiminta edellyttää kuitenkin yleensä, että toimintaan liittyy ansiotarkoitus. Tavallisesti tämä ilmenee siinä, että tavaroita tai palveluksia myydään vastiketta vastaan. Elinkeinonharjoittajan käsitteen ulkopuolelle jäävät yleensä yleishyödylliset yhdistykset ja säätiöt. Tällaisenkin oikeushenkilön katsotaan kuitenkin harjoittavan elinkeinotoimintaa, jos se harjoittaa tietynlaajuista hyödykkeiden myyntiä.

XX:n vesiosuuskunnan tarkoituksena on toimittaa vettä 247 jäsenelleen mahdollisimman edullisesti. Osuuskunnan sääntöjen

2 §:n mukaan osuuskunnan tarkoituksena on jäsenten talouspidon tai elinkeinon tukemiseksi ylläpitää ja hoitaa vesi- ja viemärilaitosta pääasiassa jäsenten kiinteistöjä varten. Vesiosuuskunnan esittämän selvityksen perusteella osuuskunta käyttää myymästään vedestä saamansa katteen toiminnasta aiheutuviin kuluihin eikä se saa toiminnastaan liikevoittoa. Lautakunta toteaa, että XX:n vesiosuuskunta kuitenkin myy palveluksia vastiketta vastaan saadakseen taloudellista hyötyä muulla tavoin. Vesiosuuskuntaa on näin ollen pidettävä elinkeinonharjoittajana.

Kuluttajansuojalain 1 luvun 3 §:n mukaan kulutushyödykkeellä tarkoitetaan tavaroita, palveluksia sekä muita hyödykkeitä ja etuuksia, joita tarjotaan luonnollisille henkilöille tai joita tällaiset henkilöt olennaisessa määrässä hankkivat yksityistä talouttaan varten.

Vesihuollosta tehty liittymissopimus on kulutushyödykesopimus. Tässä tapauksessa K:ien vaatimukset perustuvat vesijohdon sijoittamisesta tehtyyn sopimukseen. Sopimus vesijohdon sijoittamisesta ei ole kulutushyödykesopimus. Kyseisellä sopimuksella kuluttajat eivät ole hankkineet kulutushyödykettä, vaan he ovat osuuskunnan jäseninä antaneet osuuskunnalle oikeuden rakentaa vesijohdon tontilleen. Lautakunta katsoo, ettei K:ien valitus koske kulutushyödykesopimusta eikä liity kulutushyödykkeen hankintaan kuluttajavalituslautakunnasta annetun lain 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Tämän vuoksi lautakunta ei ole toimivaltainen antamaan asiassa ratkaisusuositusta.

Päätös oli yksimielinen.

 
Julkaistu 11.7.2007