Pysäköinti yksityiselle alueelle. Sopimuksen syntyminen. Valvontamaksun periminen.

sopimuksen syntyminen

Diaarinumero: 1285/39/05
Antopäivä: 18.04.2007

Kuluttajan (jäljempänä K) ja elinkeinonharjoittajan (jäljempänä EH) välinen erimielisyys koskee K:n velvollisuutta maksaa EH:lle valvontamaksu pysäköintiehtojen vastaisesta pysäköinnistä.

Vaatimukset

K vaatii palauttamaan 40 euron valvontamaksun.

Valvontamaksu tuli pysäköinnistä kauppakeskuksen pysäköintihallissa ilman pysäköintikiekkoa. K on ollut tietoinen velvollisuudesta käyttää pysäköintikiekkoa ja on myös sitä käyttänyt, mutta unohti tällä kertaa kiekon käytön. Laki ei K:n mukaan salli "näkösopimuksia" eikä anna yksityiselle liikkeenharjoittajalle oikeutta rahastaa, jos pysäköintikiekkoa ei ole käytetty. K ei ole tehnyt EH:n kanssa mitään sopimuksia eikä ole maksuvelvollinen. Ajaessaan pysäköintihalliin hän ei huomannut pysäköintiehdoista kertovia kylttejä.

Vastaus

EH kiistää vaatimuksen ja katsoo, että K on sopimusperusteisesti velvollinen suorittamaan valvontamaksun.

Yhtiö toteaa, että yksityisellä pysäköinninvalvonnalla on muun muassa Ruotsissa pitkät perinteet. Siellä on vakiintunut käytäntö, jossa tontinomistaja on asettanut opastintauluissa ilmoittamansa pysäköinnin ehdot, joihin on kuulunut myös valvontamaksun periminen. Tämä on perustunut maanomistajan tai tämän kanssa sopimuksen tehneen yksityisoikeudellisen yhteisön opastintauluissa ilmaisemiin pysäköinnin ehtoihin perustuvaan yksityisoikeudelliseen sopimukseen.

Käytäntö on selkeästi ja laajasti hyväksytty Ruotsin oikeuskäytännössä jo 1950-luvulta lähtien ja siitä on myös eräitä Ruotsin korkeimman oikeuden ratkaisuja, joita selostetaan vastauksessa yksityiskohtaisesti. Oleellista niissä on, että niissä vahvistetaan maanomistajan ja tämän puolesta sopimuksen perusteella pysäköinninvalvontaa suorittavan yksityisen yhtiön oikeus muun muassa valvontamaksun saamiseen asianmukaisesti ilmoitettujen pysäköintiehtojen rikkomisesta. Vuonna 1984 sdettiin Ruotsissa valvontamaksulaki, joka koskee yksityisen pysäköinninvalvontatoimijan perimää valvontamaksua. Laki vahvisti siihen asti oikeuskäytännössä vakiintuneen, yksityisoikeudelliseen sopimukseen perustuvan oikeuden valvontamaksun perimiseen.

Norjassa keskeinen oikeuskäytäntö muodostui 1990-luvun alkupuolella ja vakiintui oleellisesti samanlaiseksi kuin Ruotsin käytäntö. Norjassa ja Ruotsissa omaksutuilla lainsoveltamisilla ja käytännöillä on erittäin suuri merkitys Suomessa, koska sopimusoikeudelliset lait, oikeuskäytäntö ja tieteisoppi ovat täällä kaikissa oleellisissa suhteissa samanlaiset. Norjassa ja Ruotsissa on kehittynyt kuluttajansuojasäännöstö, joka on ollut voimassa 1970-luvulta lähtien. Tämän vuoksi on perusteltua katsoa, että niissä annetut tuomioistuinratkaisut soveltuvat sellaisenaan analogisesti myös Suomessa ilmeneviin valvontamaksua ja sen perusteena olevaa sopimusta koskeviin kysymyksiin.

EH on sopinut XX:n kanssa pysäköinnin valvonnasta kiinteistöyhtiön parkkihallissa. Tämän sopimuksen perusteella EH:lla on sekä oikeus että velvollisuus pysäköinninvalvonnan suorittamiseen. EH käyttää siten valvontatehtävissään kiinteistönomistajan yksityisoikeudellista määräysvaltaa koskien parkkihallissa tapahtuvaa pysäköinnin ehtojen asettamista ja pysäköintiehtojen rikkomisen seuraamuksia.

Pysäköintiehdoista tiedotetaan kylteissä, joita on yhteensä 39 kappaletta. Kylttien sijainti käy ilmi vastauksen liitteenä olevasta pohjapiirroksesta ja valokuvista. Niiden lisäksi parkkihallin hissien oviin ja jalankulkupaikkojen oviin on kiinnitetty tarrat, joissa on teksti "Muistithan käyttää pysäköintikiekkoa".

Pysäköintiehdot ovat seuraavat:

Suurissa 600 x 1 200 mm Parkkikiekko 3 h-kylteissä ilmoitetaan:

"Yksityisalue,

[parkkikiekon kuva] 3 h,

Pysäköinti sallittu ainoastaan merkityille paikoille,

Ehtojen vastaisesta pysäköinnistä veloitetaan valvontamaksu 40 euroa,

Pysäköimällä hyväksyt ehdot,

Merkittyjen pysäköintipaikkojen yhteydessä on yhden tunnin pikapysäköintikylttejä, joissa ilmoitetaan seuraavat ehdot:

"[parkkikiekon kuva] 1 h Pikapysäköinti"

Lisäksi on vielä Espoon kaupungille arkisin varattujen paikkojen yhteydessä ilmoitettu kyltein ehdot:

"Varattu Espoon kaupungille arkisin klo 08-16.00.

Muina aikoina paikat ovat käytössänne 3 h.

Huomioi EH:n opasteiden mukaiset pysäköintiehdot. Espoo

[parkkikiekon kuva] 3 h."

Seuraamuksista tiedotetaan suomen, ruotsin ja englannin kielellä 18:ssa suuressa Parkkikiekko 3 h-kyltissä, jotka on asennettu em. tavalla sisäänkäyntien ja ajoväylien välittömään yhteyteen:

"Ehtojen vastaisesta pysäköinnistä veloitetaan valvontamaksu 40 euroa."

K on valituksessaan myöntänyt, että ei ollut käyttänyt parkkikiekkoa pysäköidessään. Väite siitä, ettei K ollut huomannut EH:n kylttejä, ei ole uskottava, koska kyltit on asetettu parkkihalliin niin, ettei niiden havaitsemista voi välttää. Autoa kuljettava henkilö on velvollinen tunnollisesti huomioimaan kaikki liikennekäyttäytymistä ohjaavat merkit.

Kyltit ovat selkeästi ymmärrettävissä niin, että jokaisen pysäköijän tulee käyttää parkkikiekkoa ja että tämän velvollisuuden laiminlyönti merkitsee velvollisuutta 40 euron valvontamaksun suorittamiseen. Parkkikiekon käyttö on oleellinen, ainoa ja välttämätön keino varmistua siitä, että pysäköintiehtojen mukaista aikarajoitusta noudatetaan.

Pysäköintiä yksityisellä alueella koskeva sopimus syntyy pätevästi pysäköintiehdoista ilmoittamisella ja pysäköinnin suorittamisella. Sopimusperusteisen velvoittavuuden syntyminen ei aina edellytä erityistä tahdonilmaisua tai muuta nimenomaista velvoittautumistointa. Pysäköintiehdot muodostavat oikeustoimilaissa tarkoitetun sitovan tarjouksen, jonka auton kuljettajan on katsottava konkludenttisesti eli hiljaisesti hyväksyneen ja sopimuksen syntyneen sillä hetkellä, kun auto pysäköidn.

Pysäköintiehdot sitovat auton kuljettajaa, jos hän pysäköidessään auton tiesi tai hänen piti tietää ilmoitettujen pysäköintiehtojen sisällöstä. Oikeuskäytännön mukaan on katsottu riittäväksi, että hänen voidaan katsoa pitäneen havaita ja tietää selkeästi esitetyt ehdot (KKO 1994:13).

EH valvoo parkkihallissa alueen omistajan/haltijan kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella omistajan/haltijan parkkihallin käyttäjiltä edellyttämien pysäköintiehtojen noudattamista. Pysäköintiä koskevat ehdot, ehtojen vastaisen pysäköinnin seuraukset ja se, että pysäköimällä ajoneuvon kuljettaja hyväksyy ehdot itseään sitoviksi, on ilmoitettu selkeästi havaittavalla ja yksiselitteisellä tavalla.

K:n on täytynyt tietää tai ainakin hänen olisi pitänyt tietää ehtojen sisällöstä pysäköidessään auton. Pysäköidessään K:n on katsottava hyväksyneen pysäköintiä koskevat ehdot itseään sitoviksi. Pysäköitäessä on syntynyt sopimus K:n ja EH:n välille. Pysäköidessään asetettujen ehtojen vastaisesti K:lle on syntynyt velvollisuus maksaa 40 euron valvontamaksu.

Ratkaisu

Kuluttajavalituslautakunnan toimivalta

Kuluttajavalituslautakunnasta annetun lain 1 §:n mukaan lautakunnan tehtävänä on muun muassa antaa ratkaisusuosituksia elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisiin erimielisyyksiin yksittäisissä kulutushyödykesopimuksia koskevissa tai muissa kulutushyödykkeen hankintaan liittyvissä asioissa, joita kuluttajat saattavat lautakunnan käsiteltäviksi.

Kuluttajansuojalain 1 luvun 3 §:n mukaan kulutushyödykkeellä tarkoitetaan tässä laissa tavaroita, palveluksia sekä muita hyödykkeitä ja etuuksia, joita tarjotaan luonnollisille henkilöille tai joita tällaiset henkilöt olennaisessa määrässä hankkivat yksityistä talouttaan varten.

K:n valituksessa on kyse pysäköinnistä kauppakeskuksen pysäköintihalliin. Vaikka pysäköinnistä ei ole peritty vastiketta, lautakunta katsoo, että elinkeinotoiminnan yhteydessä tarjottu pysäköintimahdollisuus on etuus, jota on pidettävä kulutushyödykkeenä ja että valvontamaksua koskeva erimielisyys liittyy kulutushyödykkeen hankintaan kuluttajavalituslautakunnasta annetun lain 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Lautakunta on siten toimivaltainen käsittelemään asian.

Sopimuksen syntyminen

Lautakunta toteaa, että sopimus voi syntyä myös ilman nimenomaista tahdonilmaisujen vaihtoa. Osapuolen tosiasiallinen toimenpide, kuten auton pysäköiminen, voi saada aikaan sopimuksen, vaikka osapuolten välillä ei vaihdettaisi kirjallisia tai suullisia tahdonilmaisuja. Riitatilanteessa sopimukseen vetoavan on kuitenkin näytettävä toteen sopimuksen syntyminen.

EH on ilmoittanut pysäköintiä koskevat ehdot kylteissä, jotka on sijoitettu niin, että normaalilla huolellisuudella autoa kuljettava henkilö ei voi välttyä havaitsemasta niitä. Ehtojen sisältö on esitetty kylteissä selkeästi ja yksiselitteisesti. K:n on täytynyt tai ainakin hänen olisi pitänyt tietää pysäköintiehtojen sisällöstä. Lautakunta katsoo tässä tapauksessa EH:n näyttäneen riittävällä tavalla, että K:n pysäköidessä auton, hänen ja EH:n välille on syntynyt sopimus pysäköinnistä pysäköintihallin kylteistä ilmenevin ehdoin.

Valvontamaksun periminen

Pysäköintiä koskevat ehdot ovat edellä todetulla tavalla tulleet osaksi K:n ja EH:n välistä sopimusta. Pysäköintiehtojen mukaan alueella pitää käyttää pysäköintikiekkoa ja ehtojen vastaisesta pysäköinnistä veloitetaan 40 euron valvontamaksu.

K on myöntänyt pysäköineensä ehtojen vastaisesti ilman pysäköintikiekkoa. EH:lla on siten pysäköintiä koskevan sopimuksen ehtojen perusteella oikeus velvoittaa häneltä 40 euron valvontamaksu.

Kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n mukaan silloin kun sopimuksen ehto on kuluttajan kannalta kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Sopimuksen ehtona pidetään myös vastikkeen määrää koskevaa sitoumusta. Kohtuuttomuutta arvioitaessa otetaan huomioon sopimuksen koko sisältö, osapuolten asema, sopimusta tehtäessä vallinneet olot ja, jollei 2 §:stä muuta johdu, olojen muuttuminen sekä muut seikat.

Pysäköintikiekon käyttö on ainoa keino varmistua siitä, että pysäköintiehtojen mukaista aikarajoitusta noudatetaan. K on ollut etukäteen tietoinen pysäköintikiekon käyttämättä jättämisestä seuraavasta valvontamaksusta ja sen suuruudesta. Näistä syistä ja valvontamaksun määrästä johtuen lautakunta katsoo, ettei valvontamaksun periminen osapuolten välisen sopimuksen ehtojen mukaisesti johda kohtuuttomuuteen.

Lautakunta ei suosita hyvitystä asiassa.

Päätös oli yksimielinen.

 
Julkaistu 18.4.2007