Antiikkilaastin kauppa. Lautakunnan toimivalta. Tavaran virhe. Rakennuksen vauriot. Aiheutunut vahinko.

Diaarinumero: 1692/37/05
Antopäivä: 25.10.2006

Kuluttaja (jäljempänä K) osti syyskuussa vuonna 1999 elinkeinonharjoittajalta (jäljempänä EH) valmistamaa antiikkilaastia 116 kappaletta 25 kg:n säkkiä hintaan 11 076 markkaa, 25 prosentin alennuksella. Laastit on käytetty asunto-osakeyhtiömuotoisen omakotitalon julkisivuun. Rakennuksessa on ilmennyt rakentamisajan jälkeen vaurioita ikkunoissa ja parvekkeella. Asiassa on riitaa tavaran virheestä.

Vaatimukset

K vaatii korvausta rakennuksen julkisivun korjauksesta. Tarjouksen mukaan hinnaksi tulee 27 449 euroa lisättynä arvonlisäverolla. Ikkunoiden vaihdosta tulee kustannuksia tarjouksen mukaan 2 448 euroa lisättynä asennustyön hinnalla.

Antiikkilaastista on ajan myötä uuttunut ja uuttuu edelleen emäksisiä ja syövyttäviä yhdisteitä, jotka ovat pilanneet rakennuksen ikkunoita, ikkunapuitteita ja parvekkeen. Asiasta on hankittu VTT:n lausunto.

Vastaus

EH pitää valitusta perusteettomana. Korjaustarve ei johdu EH:n toimittaman tuotteen virheestä. Kaikista sementtipohjaisista rappauslaasteista ja muista rakennusmateriaaleista liukenee valuvaan veteen emäksisiä yhdisteitä. Emäksisyys on suurinta laastin ollessa tuoretta ja vähenee iän myötä. Antiikkilaasti ei sisällä mitään tavanomaisesta poikkeavia syövyttäviä ainesosia. Veden voimakas valuminen julkisivupinnalta ikkunoihin tulee estää työn aikaisella suojauksella ja rakenteellisilla ratkaisuilla.

Vastauksen tueksi EH viittaa laadittuihin tutkimuksiin ja käytyyn kirjeenvaihtoon.

Ratkaisu

Kuluttajavalituslautakunnasta annetun lain 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan lautakunnan tehtävänä on antaa ratkaisusuosituksia elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisiin erimielisyyksiin yksittäisissä kulutushyödykesopimuksia koskevissa tai muissa kulutushyödykkeen hankintaan liittyvissä asioissa, joita kuluttajat saattavat lautakunnan käsiteltäviksi. Kuluttajansuojalain 1 luvun 4 §:n mukaan kuluttajana pidetään luonnollista henkilöä, joka hankkii kulutushyödykkeen pääasiassa muuhun tarkoitukseen kuin harjoittamaansa elinkeinontoimintaa varten.

Asiakirjaselvityksen mukaan laasti on ostettu K:n nimissä eli sopijana kaupassa ovat olleet K ja EH. K on hankkinut laastin yksityisessä kulutuksessa käytettäväksi. Lautakunta katsoo olevansa toimivaltainen käsittelemään asian huolimatta siitä, että laasti on käytetty asunto-osakeyhtiömuotoisen omakotitalon julkisivuun.

Kuluttajansuojalain 5 luvun 12 §:n mukaan tavaran on lajiltaan, määrältään, laadultaan, muilta ominaisuuksiltaan ja pakkaukseltaan vastattava sitä, mitä voidaan katsoa sovitun.

Jos muuta ei voida katsoa sovitun, tavaran tulee:

1) soveltua tarkoitukseen, johon sellaisia tavaroita yleensä käytetään;

2) soveltua siihen erityiseen tarkoitukseen, johon tavaraa oli tarkoitus käyttää, jos myyjän on kaupantekohetkellä täytynyt olla selvillä tästä tarkoituksesta eikä hän ole ennen kaupantekoa ilmoittanut ostajalle, että tavara ei mahdollisesti sovellu aiottuun käyttötarkoitukseen;

3) olla myyjän siitä antaman kuvauksen mukainen ja vastata ominaisuuksiltaan sitä, mihin myyjä on viitannut esittämällä näytteen tai mallin;

4) olla pakattu tavanmukaisella tai muuten sopivalla tavalla, jos pakkaus on tarpeen tavaran säilyttämiseksi tai suojaamiseksi; sekä

5) kestävyydeltään ja muuten vastata sitä, mitä kuluttajalla yleensä on sellaisen tavaran kaupassa perusteltua aihetta olettaa.

Tavaran tulee ominaisuuksiltaan vastata laissa, asetuksessa tai viranomaisen päätöksessä asetettuja vaatimuksia, paitsi jos ostajan tarkoituksena on käyttää tavaraa tarkoitukseen, jossa kyseisellä vaatimuksella ei ole merkitystä.

Kuluttajansuojalain 5 luvun 31 §:n mukaan ostajalla on oikeus kohdistaa tavaran virheeseen perustuva, tämän luvun säännösten mukainen vaatimuksensa myös elinkeinonharjoittajaan, joka aikaisemmassa myyntiportaassa on luovuttanut tavaran jälleenmyyntiä varten.

Ostajalla ei kuitenkaan ole 1 momentin mukaista oikeutta:

1) jos virhe on syntynyt kyseisestä elinkeinonharjoittajasta riippumattomasta syystä sen jälkeen, kun hän luovutti tavaran edelleen;

2) siltä osin kuin vaatimus perustuu muun kuin kyseisen elinkeinonharjoittajan antamaan sitoumukseen, joka asettaa ostajan parempaan asemaan kuin tämän luvun säännökset ilman mainittua sitoumusta; eikä

3) siltä osin kuin vaatimus koskee hinnanalennusta tai kauppahinnan palauttamista ja ylittää määrältään sen, mitä kyseisen elinkeinonharjoittajan oma sopijapuoli olisi voinut vaatia samalla perusteella, jos näiden välisen sopimuksen mahdollisia rajoittavia ehtoja ei oteta huomioon.

Lautakunta arvioi käsiteltävää tapausta seuraavasti:

Asiassa on riitaa tavaran virheestä ja sen aiheuttamista vahingoista. Lautakunta toteaa, että ostajalla on velvollisuus osoittaa vahingon aiheutuneen tavaran virheestä. Tässä tapauksessa selvää on, että rakennukselle on aiheutunut vahinkoa, koska mm. rakennuksen ikkunoiden lasit ovat syöpyneet. Vahingon syystä osapuolet ovat erimielisiä. Ostaja vetoaa VTT:n tutkimusselostukseen. EH on suorittanut laastista omat kokeensa, jossa neljän päivän aikana ei lasiin tullut syöpymää.

VTT:n tutkimuksessa on todettu valumajälkiä kaikissa sateelle alttiina olleissa ikkunoissa ja lasien yläpuolisissa metallikehyksissä. Lasien lähempi tarkastelu viittasi raportin mukaan syöpymään. Talon toisessa kerroksessa sijaitsevalla parvekkeella havaittiin ulkoseinistä laatoitukselle valunutta valkoista ainetta. VTT:n mukaan havaintojen perusteella vaikuttaa luultavalta, että ongelman aiheuttajana on molemmissa tapauksissa ollut julkisivurakenteiden materiaaleista, sekä rappauslaastista että sementtiä sisältävistä taustarakenteista, veteen uuttuneet ja sen mukana kulkeutuneet emäksiset lähinnä kalsium-, mahdollisesti myös alkalimetallipohjaiset yhdisteet. VTT:n mukaan kyseisenkaltaisia komponentteja liukenee kaikista sementti- ja kalkkisideaineeseen pohjautuvista materiaaleista, niin rappaus- ja muurauslaasteista, harkoista kuin betonistakin, kun ne kastuvat. Talon rakenteellisia ratkaisuja VTT ei pidä poikkeuksellisina, vaikka talossa ei ole viistosateelta suojaavia räystäitä eikä ikkunoiden yläpuolella ole tippapeltejä tai muunkaltaisia suojalistoja. Mahdollisena raportissa pidetään sekä sitä, rappauslaastin liukoisuus olisi ollut tavallista suurempi tai sitä että ikkunalasin kemiallinen kestävyys olisi ollut tavallista heikompi.

Lautakunta toteaa, että selvityksen perusteella on mahdollista, että laastista on liuennut haitallisia aineita, jotka ovat vaurioittaneet rakennusta. Lautakunta ei pidä uskottavana sitä, että vaurioon olisi vaikuttanut puutteellinen suojaus rakennusaikana, koska vauriot ovat ilmenneet vasta myöhemmin rakennuksen valmistuttua. Näin ollen myöskään sillä seikalla ei ole merkitystä, mitä ohjeita EH:n asiakaspalvelu on työselitykseen nähden antanut, koska asennuksen voidaan arvioida tapahtuneen asianmukaisesti. Koska rakennuksen rakenneratkaisuja on VTT:n lausunnossa pidetty asianmukaisina, lautakunta arvioi, ettei ostaja myöskään ole omilla rakenteellisilla valinnoillaan aiheuttanut vahinkoa tai myötävaikuttanut sen syntymiseen.

VTT:n tutkimus on kuitenkin toteutettu yleisellä tasolla havainnoiden, eikä laastin liukoisuudesta ole varmistuttu VTT:n esittämillä laboratoriotutkimuksilla. VTT:n mukaan kaikista tämänkaltaisista materiaaleista liukenee nyt kyseessä olevia yhdisteitä eli liukenemista saa tapahtua kohtuullisessa määrin. Vaurioille on myös olemassa muita mahdollisia syitä, kuten raportissa todetaan. Myöskään EH:n teettämän mittauksen ei voida katsoa luotettavasti osoittavan, miten laasti käyttäytyy pitkäaikaisen kosteusrasituksen yhteydessä.

Lautakunta katsoo näillä perusteilla jääneen näyttämättä, että laasti olisi aiheuttanut valituksessa esitettyjä vahinkoja rakennuksessa. Koska vahingon kärsijällä on näyttövelvollisuus virheestä ja sen syy-yhteydestä aiheutuneeseen vahinkoon, on näytöllinen epäselvyys luettava K:n vahingoksi.

Lautakunta ei suosita asiassa hyvitystä.

Päätös oli yksimielinen.

 
Julkaistu 25.10.2006