Vesihuoltosopimus. Hinnoittelun muutos. Perusmaksun kohtuullisuus

hinnanmuutos
hinta
kohtuullisuus

Diaarinumero: 966/39/05
Antopäivä: 03.07.2006

Kuluttajalla (K) on elinkeinonharjoittajan (EH) vesiliittymä. EH muutti hinnoitteluaan 1.1.2005 alkaen ja otti vesi- ja jätevesilaskutuksessa käyttöön kerrosalapohjaisen perusmaksun siihen asti voimassa olleen kulutussidonnaisen perusmaksun sijasta. Perusmaksun perusteena on nyt vedenkäyttöpaikan rakennusten rakennusluvan mukainen kerrosala. EH perii K:lta perusmaksua 307 neliömetrin mukaan. Perusmaksu on 0,037 euroa kerrosalaneliömetriä kohti kuukaudessa. Vuonna 2005 K on maksanut vesihuollon perusmaksua yhteensä 124,95 euroa. K pitää hinnoittelua epäoikeudenmukaisena ja perusmaksun korotusta kohtuuttomana.

Vaatimukset

K vaatii perusmaksuhinnoitteluperusteiden oikaisua omalta kohdaltaan ja kaikkien vastaavassa tilanteissa olevien osalta.

Yksipuolinen perusmaksun korotus on kohtuuton. EH on muuttanut perusmaksun perusteet epäedullisiksi veden pienkuluttajille. Muutoksen euromäärä selvisi vasta ensimmäisen laskun yhteydessä. Kiinteistöllä on viimeisten kolmen ja puolen vuoden aikana ollut vain neljä asukasta. Vuoden 2004 perusmaksut ilman arvonlisäveroa olivat yhteensä 55,69 euroa. Perusmaksu on noussut 83 prosenttia vuoteen 2004 verrattuna. Uuden perusmaksun perusteeksi on otettu rakennuspiirustusten ulkomitat varastoineen.

Vastaus

EH katsoo, ettei kiinteistön perusmaksun kohtuullistamiseksi ole perusteita. Kaupunginvaltuuston 16.8.2003 ja kaupungin teknisen lautakunnan 10.2.2004 tekemien päätösten mukaan vesilasku koostuu 1.1.2005 alkaen kiinteästä perusmaksusta, jonka peruste on kiinteistön kerrosala, sekä veden ja jäteveden käyttömaksuista, joiden perusteena on mitattu veden kulutus.

Vesi- ja viemärilaitosyhdistyksen vesihuoltolaitoksen maksuja koskevien ohjeiden ja suositusten mukaan perusmaksun määräytymisperusteen tulisi kattaa liittymästä laitokselle aiheutuvat kulutuksesta riippumattomat käyttö- ja pääomakustannukset. Koska EH:n entinen perusmaksu oli kulutussidonnainen, se ei vastannut rakenteeltaan vesi- ja viemärilaitosyhdistyksen taksasuosituksen ja todellisen kustannusrakenteen mukaista vedenkulutuksen määrästä riippumatonta kustannusta. Kiinteistön kerrosala kuvaa entistä perusmaksun rakennetta paremmin vesihuoltolaitoksen asiakkaan kiinteistöä varten ylläpitämää vesihuoltopalvelua. Vesihuoltolaissa tarkoituksena on, että vesihuollon palveluista perittävät maksut vastaisivat mahdollisimman hyvin todellisia kustannuksia. Suositusten mukaan vesihuoltolaitoksen perusmaksulla tulisi kattaa sekä verkoston että puhdistuslaitosten kiinteäluonteiset, vedenkulutuksen määrästä riippumattomat ylläpitokustannukset.

EH:n vuosikustannuksista suurin osa on kiinteäluonteisia, veden kulutuksen määrästä riippumattomia kustannuksia, jotka olivat noin 60 prosenttia kustannuksista vuonna 2005. Perusmaksutuloilla katettiin vuonna 2005 noin 26 prosenttia EH:n vuosikustannuksista. Perusmaksun osuus koko vesi- ja jätevesilaskun käyttö- ja perusmaksujen summasta ilman arvonlisäveroa voi olla enintään 33 prosenttia, jotta kuluttajia kannustettaisiin veden järkevään käyttöön. K:n kiinteistön kohdalla on sovellettu tätä perusmaksun kohtuullistamisehtoa, joka on tarkoitettu estämään kohtuuttomat hinnannousut kiinteistöissä, joiden vedenkulutus on kerrosalaan nähden normaalia huomattavasti vähäisempää. Euromääräinen korotus arvonlisäveroineen on 46,70 euroa vuodessa eli 3,89 euroa kuukaudessa, mitä ei voida pitää kohtuuttomana.

Kerrosalapohjainen perusmaksu on enemmän kustannusten aiheuttamisperiaatteen mukainen kuin kulutussidonnainen perusmaksu. Laitoksen on joka tapauksessa ylläpidettävä kiinteistöä varten mitoitettu verkostokapasiteetti ja vedenpuhdistussekä jätevedenpuhdistuskapasiteetti. Kiinteistön asukasmäärä ja vedenkulutus voivat vaihdella huomattavasti, ja vesihuoltolaitoksen on varauduttava enimmäiskapasiteetin mukaiseen käyttötilanteeseen.

Ratkaisu

Kuluttajavalituslautakunnasta annetun lain 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan kuluttajavalituslautakunnan tehtävänä on antaa ratkaisusuosituksia elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisiin erimielisyyksiin yksittäisissä kulutushyödykesopimuksia koskevissa tai muissa kulutushyödykkeen hankintaan liittyvissä asioissa, joita kuluttajat saattavat lautakunnan käsiteltäviksi.

K on valituksessaan vaatinut hinnoitteluperusteiden oikaisua kaikkien vastaavassa asemassa olevien kuluttajien osalta. Kuluttajavalituslautakunta voi K:n tekemän valituksen johdosta ottaa kantaa kuitenkin vain K:n ja EH:n väliseen erimielisyyteen.

Vesihuoltolain 18 §:n mukaan vesihuollon maksujen tulee olla sellaiset, että pitkällä aikavälillä voidaan kattaa vesihuoltolaitoksen investoinnit ja kustannukset. Maksuihin saa sisältyä enintään kohtuullinen tuotto pääomalle. Maksujen tulee olla kohtuulliset ja tasapuoliset. Maksun suuruudessa voidaan ottaa huomioon tarve säädellä veden kulutusta, veden erityinen käyttötarkoitus taikka jäteveden poikkeuksellinen laatu tai määrä. Maksujen tulee tarpeen mukaan olla sellaiset, että ne edistävät veden säästäväistä käyttöä ja jäteveden määrän vähentämistä sekä ehkäisevät haitallisten aineiden johtamista viemäriin. Vesihuoltoa voidaan tukea kunnan, valtion ja Euroopan yhteisön varoista. Tuki on otettava huomioon kustannuksia katettaessa.

Vesihuoltolain 19 §:n mukaan vesihuoltolaitoksen tulee periä vesihuollosta käyttömaksua. Käyttömaksu peritään kiinteistön käyttämän veden ja poisjohdettavan jäteveden määrän ja laadun perusteella. Lisäksi laitos voi periä liittymismaksua ja perusmaksua sekä muita maksuja laitoksen erikseen toimittamista palveluista. Nämä maksut voivat olla eri alueilla erisuuruisia, jos se on tarpeen kustannusten oikean kohdentamisen tai aiheuttamisperiaatteen toteuttamisen vuoksi tai muusta vastaavasta syystä.

Vesihuoltolain esitöiden mukaan (lain 19 §:ää koskevat perustelut) käyttömaksua voitaisiin periä vesihuoltolaitoksen muuttuvien kustannusten kattamiseksi sekä kiinteiden kustannusten kattamiseksi siltä osin kuin niitä ei kateta perusmaksuilla. Tarkoituksena on, että käyttömaksu määräytyisi sen perusteella, minkä verran asiakas käyttää vedenhankinnan ja viemäröinnin palveluja.

Kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n mukaan sopimusehtoa voidaan sovitella tai se voidaan jättää huomioon ottamatta, jos sopimuksen ehto on kuluttajan kannalta kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen. Sopimuksen ehtona pidetään myös vastikkeen määrää koskevaa sitoumusta. Kohtuuttomuutta arvioitaessa on otettava huomioon sopimuksen koko sisältö, osapuolten asema, sopimusta tehtäessä vallinneet olosuhteet ja, jollei 2 §:stä muuta johdu, olosuhteiden muuttuminen sekä muut seikat.

EH:n mukaan vuonna 2005 kiinteiden kustannusten osuus laitoksen kustannuksista oli noin 60 prosenttia ja perusmaksuilla katettiin alle kolmasosa EH:n vuosikustannuksista.

Vedenkulutus vaikuttaa ensisijaisesti vesihuollon käyttömaksujen määrään. Vaikka tässä tapauksessa kiinteistön veden kulutus on vähäistä kerrosalaan nähden, lautakunta pitää todennäköisenä, että keskimäärin kiinteistön veden käyttö tai käyttötarve on sitä suurempi, mitä suurempi kiinteistön kerrosala on. Joillakin kiinteistöillä veden kulutus voi olla vähäistä. Vesihuoltolaitoksen tulee kuitenkin varautua palvelun ylläpitämiseen ja toimittamiseen koko ajan kulutuksesta riippumatta. Perusmaksulla katetaan juuri vesihuollon ylläpitokustannuksia. Lautakunta katsoo, että on kohtuullista jakaa tällaiset kustannukset liittyjien kesken kiinteistön kerrosalan mukaan, koska ylläpitokustannukset ovat yleensä sitä suurempia, mitä suurempi kiinteistön kerrosala on.

EH:n hinnoittelussa on myös otettu aiheuttamisperiaatteen mukaisesti huomioon tilanteet, joissa vedenkulutus on vähäistä. Ehtojen mukaan perusmaksun osuus koko vesi- ja jätevesilaskun käyttö- ja perusmaksujen summasta ilman arvonlisäveroa voi olla enintään 33 prosenttia. K:lta perittyä perusmaksua on kohtuullistettu juuri tällä perusteella. Lautakunta ei katso EH:n K:lta perimän perusmaksun johtavan kuluttajan kannalta kohtuuttomuuteen tässä tapauksessa.

Kuluttajavalituslautakunta ei suosita hyvitystä asiassa.

Päätös oli yksimielinen.

 
Julkaistu 3.7.2006