Uuden henkilöauton kauppa. Moottorivaurio.

autokauppa

Diaarinumero: 04/33/3244
Antopäivä: 07.04.2006

Kuluttaja (K) osti 1.6.1999 elinkeinonharjoittaja 1:ltä (EH1) uuden henkilöauton 184 000 markalla (30 946,58 eurolla). Auton on maahantuonut elinkeinonharjoittaja 2 (EH2).

Auton moottori vaurioitui toukokuussa 2004, kun autolla oli ajettu 99 000 kilometriä. Venttiilistä oli irronnut pala, joka aiheutti vaurion. XX korjasi moottorin. Maahantuoja, myyjäliike ja korjaamo vastasivat korjauksessa tarvittavien osien kustannuksista. K on vaatinut, että maahantuojan ja myyjäliikkeen tulee korvata materiaalikulujen lisäksi myös

1 368,28 euron työn osuus. Lisäksi K on vaatinut auton seisonta-ajalta korvausta 237,30 euroa, koska auto oli korjattavana kolme viikkoa. Asianosaiset ovat erimielisiä auton virheellisyydestä.

Vaatimukset

K vaatii, että EH1 ja EH2 korvaavat yhteisvastuullisesti

1 368,28 euron korjauskulut laillisine korkoineen. Lisäksi niiden on maksettava korvauksena auton seisonta-ajalta 237,30 euroa.

Auton moottori vaurioitui 30.5.2004. Auto oli tuolloin viisi vuotta vanha ja sillä oli ajettu noin 99 000 kilometriä. Se vietiin korjattavaksi 1.6.2004 XX:lle, jossa vika löydettiin 8.6.2004 ja arvioitiin korjauksen maksavan 2 500 euroa. Venttiilin lautasosasta oli irronnut pala, jonka seurauksena moottori oli vaurioitunut. Venttiili oli rikkoutunut materiaali- tai valmistusvirheen vuoksi ennenaikaisesti. Vian selvittyä K vaati myyjäliikettä korvaamaan korjauksen. Auto on säännöllisesti huollettu merkkiliikkeessä.

Korjaus valmistui 21.6.2004, ja se kesti yhteensä kolme viikkoa, josta viikko kului vikaa etsittäessä. K:n piti maksaa korjauksesta 1 363,28 euron työn osuus. Maahantuoja, myyjäliike ja korjaamo vastasivat varaosakuluista. K ei ole tyytyväinen korvauksen määrään, koska myös työn osuus olisi pitänyt korvata. Osat ovat korjaamon kustannusarvion mukaan maksaneet 718,36 euroa. Lisäksi pitkästä korjausajasta aiheutui paljon ylimääräisiä kuluja. Koska autoa ei voitu käyttää kolmeen viikkoon, K vaatii seisonta-ajalta korvausta liikennevahinkolautakunnan korvaussuositusten mukaisesti yhteensä 21 päivältä 237,30 euroa (à 11,30 euroa). Korjauksen ajaksi ei tarjottu sijaisautoa.

K on toimittanut lautakunnalle XX:n lausunnon, jonka mukaan moottoriin vaihdettiin yksi venttiili, kansi koeponnistettiin ja venttiilivarsien kumit uusittiin. Lisäksi uusittiin männänrenkaat ja kiertokangenlaakerit.

Vastaukset

1) EH1 kiistää K:n vaatimukset. Korjauskulut on jaettu osapuolien kannalta kohtuullisesti.

EH1 sai moottorivauriosta tiedon vasta, kun XX:ltä kysyttiin korjauskustannuksiin osallistumishalukkuutta. K ei ole asioinut myyjäliikkeen kanssa korjaukseen liittyvistä asioista, joten myyjäliikkeellä ei ole ollut tietoa korjauksen kulusta tai sen aikataulusta. Myyjäliikkeeltä ei ole pyydetty sijaisautoa eikä myyjäliikkeellä ole tietoa siitä, onko sitä pyydetty korjaamolta.

2) EH2 kiistää K:n vaatimukset.

Auto on vaurion tapahtumishetkellä viisi vuotta vanha ja sillä oli ajettu noin 100 000 kilometriä. Mahdollinen materiaalivika olisi ilmennyt nopeammin auton käyttöönoton jälkeen. Moottorivaurion todennäköisenä syynä on ollut sylinteristä irronnut karstan pala, joka on osunut venttiilien tiivistepinnalle. Tämä on ajan myötä aiheuttanut venttiilien halkeamisen.

Materiaalikustannukset on korvattu asiakassuhteen ylläpitämiseksi. Ottaen huomioon auton iän ja ajokilometrimäärän ja sen, ettei valmistus- tai materiaalivika ole aiheuttanut vauriota, maahantuoja katsoo kustannusten jaon oikeudenmukaiseksi ja kohtuulliseksi.

Valittaja ei ole ennen korjausta eikä sen aikana vaatinut sijaisautoa käyttöönsä. Lisäkustannuksilta olisi vältytty, jos valittaja olisi ilmaissut tarpeensa.

Ratkaisun perustelut

Kuluttajansuojalain 5 luvun 12 §:n 1 momentin mukaan tavaran on lajiltaan, määrältään, laadultaan, muilta ominaisuuksiltaan ja pakkaukseltaan vastattava sitä, mitä voidaan katsoa sovitun. Saman pykälän 2 momentin 5 kohdan mukaan, jos ei muuta voida katsoa sovitun, tavaran tulee kestävyydeltään ja muuten vastata sitä, mitä kuluttajalla yleensä on sellaisen tavaran kaupassa perusteltua aihetta olettaa. Saman pykälän 4 momentin mukaan tavarassa on virhe, jos se poikkeaa siitä mitä edell mainituissa momenteissa säädetään.

Maahantuojan vastuu asiassa perustuu kuluttajansuojalain 5 luvun 31 §:n 1 momenttiin, jonka mukaan ostajalla on oikeus kohdistaa tavaran virheeseen perustuva vaatimuksensa myös elinkeinoharjoittajaan, joka aikaisemmassa myyntiportaassa on luovuttanut tavaran jälleenmyyntiä varten.

Auto on korjattu XX:llä ja sen korjaus on esitetyn selvityksen mukaan maksanut yhteensä 2 081,64 euroa, josta K:lta on veloitettu 1 363,28 euroa. Vaurion on aiheuttanut venttiilin lautasosasta irronnut pala. Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, minkä vuoksi venttiili on rikkoutunut. Lautakunnan näkemyksen mukaan auton moottorin voidaan kuitenkin perustellusti olettaa kestävän kauemmin kuin viisi vuotta tai 100 000 kilometriä. Myyjätaho ei ole myöskään esittänyt asiassa selvitystä siitä, että vika olisi aiheutunut jostakin ostajan puolelle laskettavasta syystä tai normaalista kulumisesta. Auto on K:n mukaan säännöllisesti huollettu merkkiliikkeessä, mitä myyjätaho ei ole kiistänyt. Lautakunnan mukaan autossa on siten ollut kuluttajansuojalain 5 luvun 12 §:n tarkoittama virhe, jonka perusteella K:lla on oikeus saada kuluttajansuojalain 5 luvun 20 §:n mukaan korvaus myyjäliikkeeltä ja maahantuojalta vahingosta, joka hänelle on aiheutunut virheen vuoksi.

Moottorin korjauskulujen osalta lautakunta katsoo, että myyjäliikkeen ja maahantuojan tulee yhteisvastuullisesti korvata materiaalikuluista suoritetun korvauksen lisäksi 400 euroa. Lautakunnan näkemyksen mukaan auto on tullut korjauksen jälkeen parempaan kuntoon sen ikään ja ajokilometrimäärään nähden.

K on vaatinut lisäksi korvausta 237,30 euroa auton seisonta-ajalta. K:n mukaan kolme viikkoa kestäneestä korjauksesta on aiheutunut ylimääräisiä kuluja, koska hänellä ei ole ollut käytössä sijaisautoa. Myyjäliikkeen ja maahantuojan mukaan K ei ole esittänyt vaatimusta sijaisautosta ennen korjausta eikä korjauksen aikanakaan. Lisäksi tieto korjauksesta on tullut myyjätaholle vasta korjauksen aikana. K ei ole kiistänyt väitteitä. Lautakunnan käsityksen mukaan K:n olisi pitänyt esittää vaatimus sijaisautosta, jotta myyjäliikkeellä ja maahantuojalla olisi ollut mahdollisuus estää K:n mainitsemien lisävahinkojen syntyminen. Edellä mainituilla perustella K:lla ei ole lautakunnan mukaan oikeutta saada korvausta aiheutuneista ylimääräisistä kuluista.

K on vaatinut, että vaadituille kuluille maksetaan viivästyskorkoa. Korkolain 7 §:n mukaan vahingonkorvaukselle tai vastaavalle velalle on maksettava viivästyskorkoa siitä lähtien, kun 30 päivää on kulunut päivästä, jona velkoja esitti vaatimuksensa sekä sellaisen korvauksen perustetta ja määrää koskevan selvityksen, jota häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen huomioon myös velallisen mahdollisuudet hankkia selvitys. Perusteltu korvausvaatimus on lähetetty tiedoksi vastapuolelle 19.7.2004, joten vastapuolen on katsottava saaneen vaatimuksen tiedoksi 26.7.2004. Viivästyskorkoa tulee maksaa 25.8.2004 alkaen. Vuotuinen viivästyskorko on ollut 1.7.2004 alkaen 9,5 prosenttia.

Suositus

Lautakunta suosittaa, että EH1 ja EH2 korvaavat yhteisvastuullisesti K:lle 400 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 25.8.2004 lukien maksupäivään saakka.

Päätös oli yksimielinen.

 
Julkaistu 7.4.2006