Vakuuden asettamisedellytykset sähköntoimitusehtojen mukaan. Maksuvelvollisuuksien olennainen laiminlyönti. Erittäin painava syy.

erittäin painavat syyt

Diaarinumero: 04/39/3733
Antopäivä: 07.04.2006

Kuluttaja (K) teki 21.9.1999 elinkeinonharjoittajan (EH) kanssa sähköntoimitussopimuksen. EH vaati syyskuussa 2004 K:lta 800 euron vakuutta sähkön toimittamisen jatkamiseksi, koska K oli toistuvasti jättänyt laskut eräpäivään mennessä maksamatta. K:lle oli mm. lähetty 11 kertaa vuosina 2000-2004 katkaisuilmoitus. Ennen katkaisua laskut oli maksettu viivästysmaksuineen. K katsoo, ettei vakuuden vaatimiselle ollut perusteita, koska sen vaatimishetkellä ei ollut maksamattomia laskuja.

Osapuolten erimielisyys koskee sähköntoimitusehtojen (STE 99) 3.3. kohdan tulkintaa. Ehtojen mukaan sähköntoimitussopimuksen ollessa voimassa vakuutta voidaan vaatia vain, jos kuluttaja on olennaisesti laiminlyönyt maksuvelvollisuutensa ja jos vakuuden vaatimiselle on lisäksi erittäin painava syy.

K maksoi vakuuden 21.10.2004. EH palautti sen lautakuntamenettelyn aikana 21.4.2005, koska K oli muuttanut kiinteistöltä. Asianosaiset ovat erimielisiä siitä, tuleeko sähköyhtiön maksaa palautettavalle vakuudelle viivästyskorkoa sekä korvata K:n asiamieskulut lautakuntamenettelyä edeltävältä ajalta.

Vaatimukset

K vaatii, että EH maksaa palautetulle 800 euron vakuudelle viivästyskorkoa 21.10.2004-21.3.2005 korkolain 4 §:n mukaan sekä korvaa ennen lautakuntakäsittelyä aiheutuneet 469,70 euron asiamieskulut.

EH vaati 14.9.2004 päivätyllä kirjeellä K:lta vakuutta omakotitalon sähkötoimitusten jatkamiseksi ja uuden sähköntoimitussopimuksen allekirjoittamista. K ilmoitti seuraavana päivänä, ettei hän hyväksy vakuuden asettamisvaatimusta. Hän joutui kuitenkin asettamaan vakuuden ja allekirjoittamaan uuden sähköntoimitussopimuksen, jotta sähköjä ei katkaistaisi.

Sähköntoimitusehtojen 3.3. kohdan mukaan sopimuksen ollessa voimassa vakuutta voidaan vaatia vain, jos kuluttaja on olennaisesti laiminlyönyt maksuvelvollisuutensa. Lisäksi vaaditaan erittäin painavia syitä vakuuden vaatimiselle. Sähköyhtiöllä ei ollut 14.9 saatavia, joten vakuuden asettamisvaatimukselle ei ollut perusteita. Epäselvää ja tulkinnanvaraista vakiosopimusehtoa ei voida tulkita kuluttajan vahingoksi.

Viivästyneenä maksetut laskut eivät ole olleet suuria, eikä viivästymisiäkään voida pitää olennaisina. On myös katsottava, että viivästyskulujen perintä osoittaa sähköyhtiön hyväksyneen laskujen osittaisen viivästyneenä maksamisen. Sopimuksen ja lain mukainen viivästysmaksu on tullut sähköyhtiön eduksi.

Sähköyhtiön tarkastamat ja esittämät luottotiedot eivät vanhentuneina osoita maksukyvyttömyyttä. K:n puolison luottotietojen ei pitäisi vaikuttaa asiaan, vaikka sähköyhtiö on niitä vastineessaan tarpeettomasti tuonut esiin. Sähköyhtiö on myös katsonut, että kuluttaja voi aina vaihtaa sähköyhtiötä. Ehdot ovat kuitenkin samankaltaisia alalla toimivilla elinkeinoharjoittajilla, ja uuden sopimuksen tekeminen saattaa aiheuttaa lisäkustannuksia.

Vastaus

EH kiistää valittajan vaatimukset perusteettomina.

K ei ole maksanut sähkölaskuja ajallaan, joten häneltä vaadittiin 14.9.2004 vakuutta sähkötoimitusten jatkamiseksi. K:lle kerrottiin, että hänen hoitaessaan maksuvelvollisuutensa moitteettomasti vakuus palautetaan vuoden kuluttua.

EH lähetti 8.10.2004 K:lle kirjeen, jossa todetaan, että sähkön toimittamisen alkamisen jälkeen K ei ole maksanut yhtään sähkölaskua ajallaan. Hänelle on lähetetty 30 sähkölaskua, joista on jouduttu lähettämään 39 maksukehotusta sekä 11 katkaisuilmoitusta. Vuoden 2004 kuluessa erääntyneet laskut maksettiin vasta katkaisuilmoituksen jälkeen.

K:lla on maksuhäiriöitä ja muita luottotietomerkintöjä siten, että hänet on vuonna 2003 todettu kolmella eri kerralla ulosotossa varattomaksi. Lisäksi K:n puolisolla on huomattava määrä maksamatta jääneitä laskuja EH:lle edellisen asunnon osalta.

K ei ole ilmoittanut perustetta sille, mihin korkolain 4 §:n mukainen viivästyskorko vaaditulta ajalta perustuisi. Jos mainitulle määrälle sen peruste huomioon ottaen jouduttaisiin maksamaan korkoa, kysymykseen tulisi korkolain 3 §:n 2 momentin mukainen tuottokorko, joka mittaisi sitä tuottoa, mitä K on menettänyt antaessaan mainitun vakuuden.

Ratkaisu

Sähköntoimitusehtojen 3.3. kohdan mukaan myyjä voi vaatia kuluttajalta kohtuullisen vakuuden tai ennakkomaksun sähköntoimitussopimusta tehtäessä sekä sähköntoimitussopimuksen ollessa voimassa. Sähköntoimitussopimuksen ollessa voimassa vakuutta tai ennakkomaksua voidaan vaatia vain, jos kuluttaja on olennaisesti laiminlyönyt maksuvelvollisuutensa.

Kohdan mukaan myyjällä tulee sekä sähköntoimitussopimusta tehtäessä että sen voimassa ollessa olla lisäksi erittäin painava syy vakuus- tai ennakkomaksuvaateelleen. Erittäin painavia syitä voivat olla esimerkiksi:

- kuluttajan sähköntoimitus on keskeytetty maksulaiminlyönnin takia;

- myyjällä on kuluttajalta erääntyneitä sähköntoimitukseen, sähkönmyyntiin tai verkkopalveluun liittyviä saatavia, joiden määrää voidaan pitää huomattavana sähköntoimituksen laskutuksen määrään nähden; tai

- kuluttajan luottotiedoista ilmenee, että kuluttaja on ilmeisesti kyvytön suoriutumaan sähköntoimitussopimukseen perustuvista maksuista.

Asianosaiset ovat erimielisiä siitä, voidaanko sähköntoimitusehtojen 3.3. kohtaan vedota, kun sähköyhtiöllä ei vakuuden vaatimishetkellä ole saatavia kuluttajalta. Lautakunta toteaa, että ehdon sanamuodon mukaan sillä, onko maksulaiminlyönti korjattu vai ei, ei lähtökohtaisesti ole merkitystä arvioitaessa, voiko myyjä vaatia vakuutta tai ennakkomaksua. Sen sijaan sillä voi olla merkitystä arvioitaessa, onko vakuuden tai ennakkomaksun vaateelle olemassa erittäin painava syy.

Esitetyn selvityksen mukaan K ei ole sopimuksen alkamisen jälkeen maksanut yhtään sähkölaskua ajallaan. Hänelle on sopimuksen voimassa ollessa lähetetty 39 maksukehotusta ja 11 katkaisuvaroitusta. Vuonna 2004 kuluttaja maksoi laskut vasta katkaisuvaroituksen jälkeen. Koska maksuviivästyksiä on ollut sähköntoimitussopimuksen voimassa ollessa lukuisia, lautakunta katsoo, että K on olennaisesti laiminlyönyt maksuvelvollisuutensa.

Olennaisen laiminlyönnin lisäksi sopimusehdoissa edellytetään erittäin painavaa syytä vakuuden asettamiselle. Ehtojen mukaan erittäin painavana syynä voidaan pitää sitä, että kuluttajan luottotiedoista ilmenee, että kuluttaja on ilmeisesti kyvytön suoriutumaan sähköntoimitussopimukseen perustuvista maksuista. Sähköyhtiö on vedonnut tähän perusteeseen ja esittänyt selvityksen siitä, että K:n luottotiedoissa on mm. vuodelta 2003 merkintöjä, joiden mukaan K on todettu ulosotossa varattomaksi. K:n puolison luottotiedoilla ei ole asiassa merkitystä. K:n luottotietomerkintöjen perusteella lautakunta katsoo, että sähköyhtiöllä on ollut syyskuussa 2004 erittäin painava syy vakuusvaateelleen, eikä luottotietotomerkintöjä voida pitää K:n kuvaamalla tavalla vanhentuneina, koska niistä on käynyt ilmi vakuuden vaatimishetkeen nähden tuore maksuhäiriö.

Edellä mainituilla perusteilla sähköyhtiöllä on ollut oikeus vaatia K:lta vakuutta saatavilleen, eikä lautakunta näin ollen suosita asiassa hyvitystä.

Päätös oli yksimielinen.

 
Julkaistu 7.4.2006