Valmismatka Wieniin. Lisähinnan vaatiminen

hinnankorotus
hinta
valmismatka

Diaarinumero: 04/35/3405
Antopäivä: 07.11.2005

Kuluttajat (K:t) osallistuivat elinkeinonharjoittajan (EH) järjestämälle valmismatkalle Wieniin, Itävaltaan 1.-4.11.2004. Matkan alkuperäinen hinta oli 746 euroa. Matkustajien jo maksettua matkansa heille lähetetyn laskun mukaisesti matkanjärjestäjä vaati 166 euron lisähintaa lapsen lentolipuista sekä hotellin hinnan noususta. Matkustajat maksoivat lisähinnan päästäkseen matkalle.

Erimielisyys koskee sitä, onko matkanjärjestäjällä ollut oikeus vaatia edellä mainittu lisähinta.

Vaatimukset

K:t vaativat EH:a palauttamaan 166 euron lisämaksun.

Matkustajat varasivat matkan puhelimitse matkanjärjestäjän Internet-sivuilla olleen mainoksen perusteella. Matkustajien tiedustellessa asiasta matkanjärjestäjän edustaja ilmoitti, että kahdeksan kuukauden ikäisestä lapsesta ei tule lisäkustannuksia. Matkan kokonaishinnaksi sovittiin 746 euroa. Matkustajat maksoivat eräpäivänä 15.10.2004 matkanjärjestäjän lähettämän laskun, joka oli sovitun mukainen ja johon oli merkitty matkustajiksi kaikki kolme henkilöä.

18.10.2004 matkanjärjestäjän edustaja ilmoitti 166 euron lisämaksusta, joka sisälsi 38 euroa lapsen lentolipuista ja 128 euroa hotellin hinnannoususta. Matkustajat kiistivät jatkuvasti matkanjärjestäjän oikeuden vaatia lisämaksua. Koska yhteisymmärrystä ei löytynyt, he maksoivat lisämaksun 27.10.2004 päästäkseen matkalle.

Vastaus

EH kiistää korvausvelvollisuutensa kaikilta osin. Matkustajat ovat tilanneet tarjouksen mukaisen Wienin matkan. Matkustajien olisi tullut ymmärtää, ettei tarjoushintaisia tuotteita ole rajattomasti hotelleissa saatavilla. Matkan hinta nousi, koska hotellin vahvistettua huoneet ilmeni, että tarjoushintaisia huoneita ei ollut enää saatavilla jokaiseksi yöksi varattuna aikana. Tarjouksessa oli myös maininta, että hinnat saattavat muuttua messujen ja suurten tapahtumien aikana.

Matkustajien olisi tullut perua kauppa halutessaan välttyä lisämaksun maksamiselta sekä antaa matkanjärjestäjälle tilaisuus etsiä tätä huokeampaa hotellia. Lisämaksun maksamalla matkustajat ovat kuitenkin hyväksyneet hinnankorotuksen. Matkanjärjestäjän mukaan oleellista on myös pitkä harkinta-aika lippujen noutamisen ja hinnankorotusilmoituksen välillä. Matka on ollut edullinen hinnankorotuksesta huolimatta.

Ratkaisun perustelut

Valmismatkalain 1 §:n mukaan lakia sovelletaan valmismatkan markkinointiin ja valmismatkaa koskevaan sopimukseen, kun

1) matkan tarjoaa matkailupalveluksia muutoin kuin satunnaisesti järjestävä tai välittävä elinkeinonharjoittaja vastiketta vastaan ja

2) matka kestää yli 24 tuntia tai sisältää majoituksen yön aikana.

Valmismatkalain 2 §:n mukaan valmismatkalla tarkoitetaan etukäteen järjestettyä yhdistettyyn hintaan tarjottua palvelusten yhdistelmää, johon sisältyy vähintään

1) kuljetus ja majoitus; tai

2) kuljetus tai majoitus sekä lisäksi muu kokonaisuuden kannalta olennainen matkailupalvelus. Yhdistelmää pidetään etukäteen järjestettynä, jos elinkeinonharjoittaja on suunnitellut ja koonnut sen valmiiksi tai jos yhdistelmä on sopimusta tehtäessä koottavissa elinkeinonharjoittajan ennakolta suunnittelemista vaihtoehtoisista osista. Yhdistelmää pidetään valmismatkana, vaikka sen eri osat hinnoitellaan tai laskutetaan erikseen.

Hallituksen esityksessä valmismatkalaiksi (HE 237/1992 vp. s. 15) todetaan, että valmismatkalain piiriin kuuluvat sekä matkanjärjestäjän itsensä ennakolta suunnittelemat ja tarjoamat yhdistelmät että yksittäisen matkustajan tai matkustajaryhmän tilauksesta yksilöllisesti suunnitellut yhdistelmät.

Matkapörssi on markkinoinut Internet-sivuilla matkaa, johon sisältyivät majoitus ja kuljetukset. K:t ovat lisäksi ostaneet yhden lisävuorokauden matkaan. Laskussa on mainittu, että kysymyksessä on lento-hotellipaketti. EH on myynyt majoituksen ja kuljetuksen yhdistelmänä yhdistettyyn hintaan, joten kysymyksessä on valmismatka, johon sovelletaan valmismatkalakia.

EH on ennen lautakuntakäsittelyä ilmoittanut matkustajille, että se ei ollut ensin huomannut sisällyttää matkan hintaan vauvan lentolipun hintaa. Koska kysymys ei ole sellaisesta erehdyksestä, josta matkustajat ovat tienneet tai heidän olisi pitänyt tietää, varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain 32 §:n 1 momentin mukaan EH ei voi vedota erehdykseen.

Valmismatkalain 14 §:n 1 momentin mukaan matkanjärjestäjä saa sopimusehdoissa varata itselleen oikeuden korottaa matkan hintaa sopimuksen päättämisen jälkeen, jos matkanjärjestäjä sitoutuu myös alentamaan matkan hintaa vastaavalla perusteella. Hinnan korotus saa perustua ainoastaan matkan hintaan vaikuttavien verojen ja muiden julkisten maksujen muutoksiin, matkan kustannuksiin vaikuttavaan valuuttakurssien muutokseen tai kuljetuskustannusten muutokseen, johon matkanjärjestäjä ei ole voinut vaikuttaa ja jota matkanjärjestäjä ei ole voinut ottaa lukuun sopimusta päätettäessä.

Valmismatkalain 14 §:n 3 momentin mukaan hintaa ei saa korottaa sovittua matkan alkamispäivää edeltävien 20 päivän aikana. Matkanjärjestäjällä ei tänä aikana ole myöskään velvollisuutta alentaa hintaa.

Matkanjärjestäjä on korottanut matkan hintaa 18.10.2004, jolloin sovittuun matkan alkamispäivään on ollut alle 20 päivää aikaa. Hallituksen esityksessä 237/1992 valmismatkalaiksi (s. 22) todetaan, että mahdollista kustannusten nousua ei 14 §:n 3 momentin mukaan saa 1 momentissa mainituilla perusteillakaan siirtää matkustajan maksettavaksi enää matkan sovittua alkamispäivää edeltävien 20 päivän aikana, vaan lisäkulut jäävät matkanjärjestäjän vastuulle. Matkanjärjestäjäll ei ole ollut oikeutta korottaa hintaa.

Valmismatkalain 4 §:n mukaan sopimusehto, joka poikkeaa valmismatkalain säännöksistä matkustajan vahingoksi, on mitätön, jollei valmismatkalaissa ole toisin säädetty.

Koska valmismatkalaissa ei ole säädetty mahdollisuudesta poiketa 20 päivän aikarajasta, eivät osapuolet ole voineet matkustajia sitovasti sopia valmismatkalain 14 §:n soveltamatta jättämisestä.

Suositus

Kuluttajavalituslautakunta suosittaa, että EH palauttaa perimänsä 166 euron lisähinnan K:ille.

Päätös oli yksimielinen.

 
Julkaistu 7.11.2005