Matkakortti. Matkustajan oikeus hyvitykseen sairastumisen vuoksi. Lautakunnan toimivalta.

Diaarinumero: 03/35/3129
Antopäivä: 16.07.2004

Kuluttaja (K) oli ladannut matkakorttiinsa matkustusoikeutta ajalle 14.4.-13.6.2003. Hän oli sairauslomalla 22.4.-6.6.2003 ja haki 9.6.2003 elinkeinonharjoittajalta (EH) palautusta käyttämättä jääneestä matka-ajasta. EH ei maksanut palautusta enää sairausloman jälkeen, koska sen matkakorttiehtojen mukaan työkyvyttömyyden johdosta jäljellä oleva kausi hyvitetään muuttamalla se arvoksi siitä päivästä alkaen, jolloin asiakas tulee selvittämään asiaa matkakortin palvelupisteeseen. Ehtojen mukaan siirrosta peritään käsittelymaksu.

Vaatimukset

K vaatii hyvitystä 96,04 euroa, koska häneltä jäivät ladatut matkat käyttämättä seitsemän viikon ajalta sairausloman vuoksi.

Sairausloman pituutta oli mahdoton tietää etukäteen. K olisi joutunut käymään neljä kertaa EH:n palvelupisteessä. Neljästä edestakaisesta taksimatkasta olisi aiheutunut enemmän kuluja kuin matkakortista olisi saanut hyvitystä. Tämä on K:n mielestä kohtuuton vaatimus.

K:n mukaan hän ei saanut kirjallisia ohjeita hankkiessaan matkakortin kesällä 2002. EH lähetti valituksen jälkeen matkakorttioppaan, joka on päivätty toukokuussa 2003. EH ei ole tiedottanut menettelyohjeista sairaustapauksissa. EH:n pitäisi pystyä todistamaan matkakortin käyttö.

Vastaus

EH kiistää vaatimuksen. Se ei maksa hyvitystä, koska K on tullut selvittämään asiaa palvelupisteeseen vasta työkyvyttömyyden päätyttyä. EH on toiminut kuluttajalle etukäteen annettujen sopimusehtojen mukaisesti eikä ehto ole sen mielestä kohtuuton. Sopimusehdot annetaan jokaisen uuden matkakortin myynnin yhteydessä. Sopimusehdot ovat sisältyneet matkakorttioppaaseen koko sen ajan kuin matkakortteja on ollut myynnissä. EH myöntää, että kesällä 2002 voimassa olleet sopimusehdot ovat olleet puutteelliset nykyisiin matkaehtoihin verrattuna.

Työkyvyttömyys ei aina estä kuluttajaa käyttämästä yleistä joukkoliikennettä. EH:lla ei ole mahdollisuutta selvittää, onko korttia käytetty, kun kortille on ladattu kautta eli aikaa. Kun matkakortille on ladattu kautta, korttia käytettäessä järjestelmään rekisteröityy vain viimeinen leimaustieto. Palvelupisteessä käynti ei aina edellytä asian hoitamista henkilökohtaisesti. K olisi mahdollisesti voinut valtuuttaa jonkun valtakirjalla hoitamaan asian jo sairausloman alkaessa.

Ratkaisu

Kuluttajavalituslautakunnasta annetun lain 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan lautakunnan tehtävänä on antaa ratkaisusuosituksia elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisiin erimielisyyksiin yksittäisissä kulutushyödykesopimuksia koskevissa tai muissa kulutushyödykkeen hankintaan liittyvissä asioissa, joita kuluttajat saattavat lautakunnan käsiteltäviksi.

Kuluttajansuojalain 1 luvun 5 §:n mukaan elinkeinonharjoittajalla tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai yksityistä tai julkista oikeushenkilöä, joka tuloa tai muuta taloudellista hyötyä saadakseen ammattimaisesti pitää kaupan, myy tai muutoin tarjoaa kulutushyödykkeitä vastiketta vastaan hankittavaksi.

Lain esitöiden mukaan (HE 8/1977 vp ja HE 360/1992 vp) elinkeinonharjoittajan toiminnan edellytetään olevan taloudelliseen tulokseen tähtäävää toimintaa, johon liittyy yrittäjäriski. Jos julkisyhteisö voi uskoa määrätyn toiminnan yksityiselle elinkeinonharjoittajalle, tai yksityiset elinkeinonharjoittajat muutoin harjoittavat kyseistä toimintaa ja se täyttää muut kuluttajasuojalain soveltamisedellytykset, voidaan tätä yleensä pitää osoituksena siitä, että kuluttajansuojalakia voidaan soveltaa myös julkisyhteisön vastaavaan toimintaan. Kuluttajansuojalakia sovelletaan tämän mukaan esimerkiksi kunnallisen liikenne- ja puhtaanapitolaitoksen markkinointiin ja sen käyttämiin sopimusehtoihin samoin kuin muuhunkin kunnalliseen liiketoimintaan. Lakia on myös sovellettava esimerkiksi sähkön- ja vedenjakeluun. Sitä vastoin lakia ei voi soveltaa julkisyhteisön lakisääteiseen toimintaan, kuten esimerkiksi terveys- ja sosiaalihuoltoon tai koulutoimeen, joita ei harjoiteta kaupallisten periaatteiden pohjalta.

EH on erityislainsäädännön perusteella organisoitu julkisoikeudellinen oikeushenkilö. Sen tehtävänä on edistää pääkaupunkiseudun kehitystä tuottamalla joukkoliikenteen, jätehuollon, ilmansuojelun ja kehityssuunnittelun palveluita. Näistä palveluista esimerkiksi joukkoliikenne on sellaista, jota voivat harjoittaa sekä julkisoikeudelliset oikeushenkilöt että yksityiset elinkeinonharjoittajat. Sen tarkoituksena on paitsi palvelujen turvaaminen myös tulon ja taloudellisen hyödyn hankkiminen matkalippuja myymällä.

Vaikka EH:a ei voi yksiselitteisesti pitää elinkeinonharjoittajana, lautakunta pitää kuluttajansuojalain esitöissäkin lausuttu huomioon ottaen perusteltuna, että kuluttajan ja EH:n välinen, palvelusta koskeva erimielisyys kuuluu suosituksia antavan kuluttajavalituslautakunnan toimivaltaan.

Edellä olevan perusteella lautakunta katsoo, että EH on joukkoliikennettä harjoittaessaan elinkeinonharjoittaja ja lautakunnalla on toimivalta käsitellä asiaa koskeva, K:n tekemä valitus.

Jotta elinkeinonharjoittajan vakiosopimusehdot tulisivat sopimuksen osaksi, elinkeinonharjoittajan pitää viitata niihin sopimusta tehtäessä ja ehtojen pitää olla helposti kuluttajan saatavilla. EH:n mukaan matkakorttiehdot annetaan asiakkaalle aina matkakortin oston yhteydessä. K:n mukaan hän ei kuitenkaan saanut matkakorttiehtoja kortin ostaessaan. EH ei ole osoittanut, että ehdot olisivat tulleet sopimuksen osaksi. Ehdoissa, jotka olivat voimassa kesällä 2002 K:n ostaessa matkakortin, ei ole myöskään ohjeita siitä, milloin hyvitystä kortille ladatun arvon käyttämättömästä osasta pitäisi hakea.

Kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n mukaan sopimusehtoa voidaan sovitella tai se voidaan jättää huomioon ottamatta, jos sopimuksen ehto on kuluttajan kannalta kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen. Kohtuuttomuutta arvioitaessa on otettava huomioon sopimuksen koko sisältö, osapuolten asema, sopimusta tehtäessä vallinneet olosuhteet ja, jollei 2 §:stä muuta johdu, olosuhteiden muuttuminen sekä muut seikat.

Yleisen sopimusoikeudellisen lojaliteettiperiaatteen mukaan sopijapuolen on otettava huomioon myös toisen sopijapuolen edut. Vaikka K:lle ei ollut annettu tiedoksi sopimusehtoja, K:n olisi pitänyt käsittää, että EH ei voi jälkikäteen selvittää, onko matkakortille ladattua kautta käytetty matkustamiseen sinä aikana, jolta hyvitystä jälkikäteen haetaan. Jotta EH:lla olisi mahdollisuus estää väärinkäyttötapaukset, sillä on perusteltu syy edellyttää, että hyvitys maksetaan siitä lähtien, kun sitä haetaan. Lautakunta toteaa, että EH:n ehto hyvityksen maksamisesta parantaa kuluttajien oikeuksia verrattuna yleiseen sopimusoikeudelliseen periaatteeseen, jonka mukaan sopimukset ovat sitovia eikä niitä voi yleensä peruuttaa edes sairausajaksi.

EH:n mukaan työkyvyttömyysajalta kausi hyvitetään arvona siitä lähtien, kun asiakas käy palvelupisteessä selvittämässä asiaa. K ei ole millään lailla yrittänyt selvittää mahdollista hyvitystä matkakorttiin ladatusta ajasta ennen sairauslomansa loppumista esimerkiksi puhelimitse tai valtuutetun välityksellä. EH ei voi enää jälkikäteen selvittää, onko matkakortille ladattua kautta mahdollisesti käytetty matkustamiseen Lautakunta katsoo, että matkakorttien ehdot eivät tässä tapauksessa johda kohtuuttomuuteen K:n kannalta.

Kuluttajavalituslautakunta ei suosita hyvitystä asiassa.

 
Julkaistu 16.7.2004