Käytetyn asunto-osakkeen kauppa. Vesivahinko. Korvausvaatimusten kohtuullistaminen.

asuntokauppa
kohtuullisuus

Diaarinumero: 02/82/2067
Antopäivä: 18.06.2004

Kuluttajat (K) ostivat 26.2.2002 asunto-osakkeen (h + k 46 m2, yläkerta 30 m2 + alakerran laajennusosa) myyjiltä (M). Rakennus on valmistunut vuonna 1923. Asunnon kauppahinta oli 94 845, 39 euroa.

Ostajat valittivat 8.5.2002 myyjille siitä, että asunnossa 25.4.2002 olleen vesivahingon aiheuttamien vaurioiden korjausten yhteydessä ilmeni suihkutilan lattiakaivon vuoto, joka oli altistanut puurakenteet ja eristeet jo pidemmän aikaa kosteudelle. M kävi heti 8.5.2002 toteamassa asian ja ilmoitti, että he asunnon myyjinä osallistuvat korjauskustannuksiin. Korjausten yhteydessä lattia- ja seinälaatoitus poistettiin. Kun ostajat havaitsivat, että seinämateriaalina oli lastulevy, seinät purettiin ja uudet seinät tehtiin cyprocista.

Ostajat lähettivät myyjille 28.6.2002 tositteet korjauksista aiheutuneista kustannuksista ja 850 euron korvausvaatimuksen. Valitukseen antamassaan 15.9.2002 päivätyssä lisäselvityksessä ostajat ovat korottaneet korvausvaatimustaan 2 192,17 euroon.

Myyjän valitus

Asunnon myyjät eivät kiistä osuuttaan lattiakaivosta johtuneeseen vesivahinkoon, mutta pitävät korvaussummaa liian suurena. Koska yksimielisyyteen kohtuullisen korvaussumman suuruudesta ei päästy, myyjät pyytävät lautakuntaa kohtuullistamaan korvaussummaa.

M:t olivat ostaneet kyseessä olevan asunnon 31.7.1997. Kaupanteon jälkeen M:t teettivät keskikerroksen WC/suihkutilaan pintaremontin. Remontissa vanhat lattia- ja seinälaatat vaihdettiin uusiin. Myös WC-istuin ja käsienpesuallas uusittiin. Lattiaan ja seinän alaosaan laitettiin kosteussulku. Lattian ja seinän rajapinta kosteussuojattiin bituminauhalla. Remontissa ei tehty rakenteellisia muutoksia.

Ennen K:n kanssa tehtyä asuntokauppaa asuntoon teetettiin kuntoarvio. Rakenteita avaamatta tehdyn tutkimuksen perusteella pesuhuoneesta tehtiin seuraavat havainnot. Pintakosteusmittarin mukaan seinissä ei havaittu kohonneita kosteusarvoja. Pesuhuoneen lattiakaivo oli silmämääräisesti hyväkuntoisen näköinen, mutta lattiakaivon ympärillä oli kohonneita kosteusarvoja, joka oli normaalia kosteutta suihkutiloissa, joissa vesi menee lattian kautta lattiakaivoon. Klinkkerilaatat olivat hyvin kiinni alustassaan (betonilaatta.) Suihkutermostaatin hanakulmat oli tiivistetty elastisella massalla. Kaikki läpiviennit on tiivistetty. Myyjillä ei ollut raportin perusteella mitään syytä epäillä, että WC/suihkutilan rakenteissa on vikaa.

Lattiakaivon korjauksen lisäksi pesuhuonetilaan oli tehty täydellinen remontti.

Myyjät tarjosivat ensin korvaussummaksi 167 euroa, jonka he myöhemmin korottivat 250 ja sitten 500 euroon.

Ostajien antama vastaus

Vesivahinko 25.4.2002 aiheutui siitä, että suihkuverho peitti lattiakaivon ja vesi nousi pesuhuoneessa yli kynnyksen keittiöön laminaattilattian alle ja sitä kautta alakertaan. Ostajat avasivat välipohjan varmistaakseen, että rakenteisiin ei jäänyt kosteutta. Tällöin he totesivat, että alakerran katon ja suihkutilan välisessä tilassa laudat olivat tummuneita ja märkiä. Ostajat arvelivat, että puiset rakenteet eivät näin lyhyessä ajassa tule läpikosteiksi ja teettivät tarkemman tutkimuksen.

Taloyhtiön tilaama putkimies totesi 8.5.2002, että lattiakaivon liitos oli ehjä ja vuodon aiheuttaja oli väärin asennettu lattiakaivo. Lattiakaivosta puuttui tiivisterengas, ja tämän vuoksi pieniä määriä vettä oli jo pidemmän aikaa päässyt vuotamaan suihkutilan lattian ja alakerran katon välisiin rakenteisiin. M tuli paikalle toteamaan vahingon ja ilmoitti osallistuvansa korjauskustannuksiin, koska lattiakaivo oli asennettu heidän toimestaan. Korjauskustannuksista päätettiin sopia myöhemmin.

Otettuaan yhteyttä isännöitsijään ostajat kuulivat, että asuntoon vuonna 1997 tehty remontti ei ole ollut taloyhtiön tiedossa. Isännöitsijän mukaan taloyhtiö ei ole tästä syystä korvausvelvollinen, vaan korvausvelvollisuus on virheellisen remontin tehneellä edellisellä omistajalla.

Vahinkoa korjattaessa lattialaatat oli piikattava pois ennen lattiakaivon vaihtamista. Ostajien mukaan tällöin ilmeni, että myös seinälaatat oli vaihdettava. Seinälaattojen alta paljastui, että kosteuseriste oli puutteellista ja että seinät olivat lastulevyä. Ostajien käsityksen mukaan lastulevy ei sovellu käytettäväksi rakennusmateriaalina sellaisissa tiloissa, joissa veden käyttö on runsasta. Tämän vuoksi seinät tehtiin uudelleen cyprocista.

Tarkkaa hinta-arviota oli ostajien mukaan mahdotonta antaa ennen korjaustyötä antaa. Korjaustöiden hinnaksi tuli 3 472,97 euroa, joista myyjien osuudeksi ehdotettiin ensin neljäsosaa eli 850 euroa. Yhteydenotto Lähivakuutukseen, Pohjolaan ja Veritakseen sai ostajat laatimaan uuden kustannusarvion, sillä kaikki edellä mainitut tahot katsoivat myyjien olevan remontin tekijöinä vastuussa kaikista muista kustannuksista paitsi pintamateriaaleista. Uuden kustannuslaskelman perusteella korvausvaatimus on 2 197,17 euroa.

Ostajat olisivat kertomansa mukaan tehneet pesuhuoneeseen jossain vaiheessa "kauneusremontin" eli vaihtaneet laatat ja laittaneet lattialämmityksen. Henkilökohtainen tilanne ei kuitenkaan olisi sallinut remontin tekoa kuin aikaisintaan syksyllä 2003.

Selvitykset

Valituksen liitteenä oli vahinkotapahtuman jälkeen 29.4.2002 tehty NN:n allekirjoittama tutkimusraportti, jossa todetaan seuraavaa. Tutkimuksessa välipohja avattiin suihkutilan alapuolelta ja lautojen todettiin olevan märkiä. Laudoissa ei ollut merkkejä lahovaurioista, eikä homekasvustoa ollut havaittavissa. Eristeenä oleva turve oli tutkimuksen mukaan kostea noin 40 x 40 cm alueelta. Eriste oli alkanut kostua lattiakaivon ht-putken liitoksesta ja omistajan päästäessä vettä pesuhuoneen lattiakaivoon alkoi sauma kostua alapuolelta. Kosteus välipohjan eristetilassa johtuu tutkimuksen mukaan osittain kynnyksen yli tulleesta vedestä ja osittain lattiakaivon liitoksen vuotamisesta.

Ratkaisu

Käytetyn asunnon kauppaa koskevan asuntokauppalain 6 luvun 11 §:n 1 momentin mukaan asunnossa on virhe, jos

1)se ei vastaa sitä, mitä voidaan katsoa sovitun;

2)se ei vastaa niitä tietoja, jotka myyjä on ennen kaupantekoa antanut asunnosta ja joiden voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan;

3)myyjä on ennen kaupantekoa jättänyt antamatta ostajalle tiedon sellaisesta asuntoa koskevasta erityisestä seikasta, josta hänen täytyy olettaa tienneen ja josta ostaja perustellusti saattoi olettaa saavansa tiedon ottaen huomioon hänen mahdollisuutensa havaita kyseinen seikka 12 §:ssä tarkoitetussa asunnon tarkastuksessa, myyjän tietoisuus ostajan asettamista erityisvaatimuksista sekä muut seikat, ja laiminlyönnin voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan.

4)se on varustukseltaan, kunnoltaan tai muilta ominaisuuksiltaan merkittävästi huonompi kuin ostajalla on ollut perusteltua aihetta edellyttää ottaen huomioon asunnon hinta, sen ikä, alueella tavanomainen varustetaso, kohtuullista asumistasoa koskevat yleiset vaatimukset sekä muut seikat.

Ostajat ilmoittivat 8.5.2002 myyjille siitä, että asunnossa oli ollut vesivahinko, jota korjattaessa havaittiin vesivuoto suihkutilan lattiakaivosta välipohjaan, jossa vuoto oli kastanut lautoja ja kostuttanut eristeitä. Lattiakaivon liitos vuoti. Ostajien mielestä myös kosteuseristys oli puutteellinen eikä lastulevy sovi seinämateriaaliksi. Myyjät ovat kiistäneet muut puutteet kuin lattiakaivon vuotamisen.

Lautakunta katsoo jääneen näyttämättä, että myyjä olisi tiennyt tai että hänen täytyisi olettaa tienneen virheellisesti asennetusta lattiakaivosta. Tulkintaa tukee se, että lattiakaivon virheellinen asennus ja siitä mahdollisesti syntyneet kosteusvauriot eivät tulleet ilmi ennen kaupantekoa teetetyssä kuntoarviossa.

Näin ollen on arvioitava, onko asunto ollut kunnoltaan merkittävästi huonompi kuin ostajalla on ollut perusteltua aihetta edellyttää siten kuin asuntokauppalain 6 luvun 11 §:n 1 momentin 4 kohdassa on tarkoitettu eli onko asunnossa niin kutsuttu piilevä virhe.

Laatoitusajankohtana vuonna 1997 oli voimassa Suomen rakentamismääräyskokoelma Veden- ja kosteudeneristys (1976), määräykset C 2. Siinä todetaan veden- ja kosteudeneristyksestä: "Kylpyhuoneen rakenteet on rakennettava siten, ettei vettä pääse tunkeutumaan ympäröiviin huonetiloihin ja rakenteisiin haitallisessa määrin."

Ostajat eivät ole esittäneet tukea sen väitteensä tueksi, että kosteuseristys olisi ollut puutteellinen. Myyjien lautakunnalle esittämästä aineistosta ilmenee, että remontin yhteydessä on ostettu kahdella eri kerralla (31.10.1997 ja 13.11.1997) kosteudeneristykseen käytettävää ainetta.

Ostajat eivät myöskään ole näyttäneet, että seinärakenteessa olisi havaittu kosteusvaurioita. Lautakunta katsoo, ettei asunnossa ole tältä osin ollut virhettä. Myöskään lastulevyseinien päälle tehty laatoitus ei ollut korjausrakentamisen ajankohtana sillä tavoin hyvän rakentamistavan vastainen rakenneratkaisu, että se olisi asuntokauppalaissa tarkoitettu virhe.

Lautakunta katsoo näytetyksi, että lattiakaivo oli väärin asennettu ja tästä johtuen pieniä määriä vettä pääsi suihkutilan lattian ja alakerran katon välisiin rakenteisiin. Vaurioitunut alue oli lautakunnalle esitetyn aineiston mukaan pieni ja vaurio aiheutui 29.4.2002 päivätyn tutkimusraportin mukaan osittain kynnyksen yli tulleesta vedestä ja osittain lattiakaivon liitoksen vuotamisesta. Ostajat eivät ole esittäneet selvitystä siitä, että seinälaatat olisi ollut vaihdettava lattiakaivon vuotamisen vuoksi. Kun myös otetaan huomioon erityisesti rakennuksen valmistumisajankohta ja ostajan osuus kosteusvaurion syntymiseen lautakunta katsoo, että asunto ei ollut tältä osin merkittävästi huonompi kuin ostajalla on ollut kaupantekohetkellä perustellusti aihetta edellyttää, joten siinä ei ole virhettä.

Koska myyjät ovat kuitenkin tarjonneet ostajille 167 euroa, lautakunta pitää asianmukaisena että he pitävät lupauksensa ja maksavat ostajille kyseisen summan.

Päätös oli yksimielinen.

 
Julkaistu 18.6.2004