Käytetyn Alfa Romeohenkilöauton kauppa. Ruostevauriot. Puhkiruostumattomuustakuu.

takuu

Diaarinumero: 02/33/3161
Antopäivä: 18.06.2004

Kuluttaja (K) osti 23.1.2002 elinkeinonharjoittaja 1:ltä (EH1)käytetyn Alfa Romeo 2,5 V6henkilöauton 21 500 eurolla. Auton ensirekisteröintipäivä oli 11.12.1998. Matkamittarin lukema oli kaupantekohetkellä 87 000 kilometriä. Auton maahantuoja on elinkeinonharjoittaja 2 (EH2).

K valitti maahantuojalle syksyllä 2002, että auton katossa oli syyskuussa 2002 havaittu ruostevaurio, ja vaati, että vaurio korjataan maahantuojan kustannuksella, mistä tämä kieltäytyi. Kun ruostevaurio havaittiin, auton matkamittarin lukema oli 100 200 kilometriä.

Takuuehtojen mukaan myyjäliike oli antanut autolle 12 kuukauden takuun, joka ehtojen mukaan päättyi, jos auton omistus siirtyisi autoalan elinkeinonharjoittajalle. Lisäksi autolla oli kuuden vuoden puhkiruostumattomuustakuu. Sen mukaan takuu korvaa kotelorakenteen sisältä, suojamassan tai maalin alta alkaneen ruostumisen aiheuttaman pellin puhkeamisen korjaustoimenpiteet

Vaatimukset

K vaatii, että myyjä tai maahantuoja korvaavat koko ruostevaurion.

K:n mukaan vaurio oli autossa jo ostettaessa. Myyjä oli sanonut, että se oli vain korjausmaalaus. K katsoo, että hän ei asiantuntemattomana ole voinut olla selvillä vaurion laadusta ja laajuudesta, vaan hänellä oli oikeus luottaa myyjän antamiin tietoihin.

K:n mukaan autoa on huollettu säännöllisesti. Maalipinnoilla ei myöskään näy kiveniskemää, josta vaurio olisi voinut saada alkunsa. K:n mukaan näyttää kuitenkin siltä, että vaurio laajenee.

K kertoo hylänneensä maahantuojan tarjouksen maksaa puolet korjauskustannuksista. K katsoo, että korjauskustannukset kuuluvat kokonaisuudessaan puhkiruostumattomuustakuun piiriin.

Vastaukset

1. EH1:n mukaan K:lle ilmoitettiin, että autolla oli normaali maahantuojan takuu sekä myyjän kuuden kuukauden vastuu. K:lle kerrottiin myös siitä, että EH1 oli maalauttanut auton keulan. Auton katolle ei oltu tehty mitään.

2. EH2 vetoaa auton takuun päättymiseen ja katsoo, että asia ei kuulu maahantuojan vastuulle, vaan auton myynyt liike on asiassa kuluttajansuojalain mukaisessa vastuussa. Jälleenmyyjä on myynyt auton uutena 11.12.1998 ensimmäiselle ostajalle, joka oli osakeyhtiö. Se myi auton myöhemmin EH1:lle, joka myi sen K:lle. Autossa ei missään vaiheessa ole ollut kuluttajansuojalain velvoittamaa uuden auton myyjän tai aikaisemman myyntiportaan takuu- tai virhevastuuta, koska kuluttajansuojalain määrykset eivät ulotu yrityskauppoihin.

EH2 katsoo myös, että ostajalla on velvollisuus tarkastaa ostamansa auto. Koska maalipinnan vaurio on havaittu jo kauppaa tehtäessä ja ostaja on auton ostaessaan hyväksynyt sen, EH2 katsoo, ettei tätä voida enää jälkikäteen pitää auton virheenä.

EH2 kiistää K:n väitteen siitä, että vaurioalueella ei ollut jälkiä kiveniskemistä ja katsoo, että maalipinta oli ruosteinen ja rosoinen. Autolle myönnetty kuuden vuoden puhkiruostumattomuustakuu ei koske ulkoisesti havaittavia ruostevaurioita, joiden leviäminen olisi asianmukaisella korjauksella estettävissä. Puhkiruostumattomuustakuu vastaa vain piilevästi koteloiden sisältä tai alustamassan/maalipinnan alta alkaneet korin osien puhkiruostumisvauriot.

K:lle oli kuitenkin PR-syistä tarjottu 50 % hyvitystä korjauskustannuksista. Koska K hylkäsi kyseisen tarjouksen, EH2 katsoo tarjouksen rauenneeksi.

Ratkaisu

Jos myyjä on sitoutunut vastaamaan tavaran käyttökelpoisuudesta tai muista ominaisuuksista määrätyn ajan (takuu), tavarassa katsotaan kuluttajansuojalain 5 luvun 15 a §:n 1 momentin mukaan olevan virhe, jos tavara tänä aikana huonontuu takuussa tarkoitetulla tavalla. Virhevastuuta ei kuitenkaan synny, jos myyjä saattaa todennäköiseksi, että huonontuminen johtuu tapaturmasta, tavaran vääränlaisesta käsittelystä tai muusta ostajan puolella olevasta seikasta.

Saman pykälän 2 momentin mukaan tavarassa katsotaan olevan virhe 1 momentin mukaisin edellytyksin, jos takuun on antanut joku muu kuin myyjä aikaisemmassa myyntiportaassa tai myyjän lukuun.

Lautakunta toteaa, ettei puhkiruostumattomuustakuun ehdoissa ole mainittu, kuka siitä vastaa. Takuun sanamuoto kuuluu: "voimme myöntää autollenne kuuden vuoden puhkiruostumattomuustakuun". Lautakunta katsoo, että kysymyksessä on takuu, josta auton maahantuoja vastaa myyjän ohella.

EH2 on myös vedonnut siihen, ettei takuu sen ehtojen mukaan ole voimassa , koska auto on välillä ollut elinkeinonharjoittajan omistuksessa. Tällaista ehtoa ei kuitenkaan ole puhkiruostumattomuustakuussa. Lautakunta katsoo takuun olevan voimassa kuuden vuoden ajan auton kaupasta.

Auton puhkiruostumattomuustakuu käsittää sen ehtojen mukaan kotelorakenteen sisältä, suojamassan tai maalin alta alkaneen ruostumisen aiheuttaman pellin puhkeamisen.

K ei ole osoittanut, että hänen ostamansa auto olisi ruostunut takuuehdoissa tarkoitetulla tavalla eikä EH2 vastaa ruostevaurioista takuun perusteella.

Jos tavara on myyty "sellaisena kuin se on" tai muuta vastaavaa yleistä varaumaa käyttäen, siinä katsotaan kuluttajansuojalain 5 luvun 14 §:n mukaan olevan virhe muun muassa, jos tavara on huonommassa kunnossa kuin ostajalla sen hinta, ja muut olosuhteet huomioon ottaen on perusteltua aihetta edellyttää.

Virhearvioinnin perustana ovat ostajan aiheelliset odotukset. Käytetyn auton kaupassa ostajan aiheellisia odotuksia arvioidaan erityisesti sen perusteella, onko auton kunto sellainen, kuin sen iän ja sen käyttömäärän perusteella voidaan olettaa. Myyjä ei vastaa vioista, jotka johtuvat tavanomaisesta kulumisesta.

Koska auto kuluu käytössä ja ajan myötä, ostajalla on aihetta varautua siihen, että käytettynä ostettuun autoon voidaan joutua tekemään välttämättömiä korjauksia ehkä piankin kaupanteon jälkeen. Korjauskustannukset eivät kuitenkaan saa nousta kohtuuttoman korkeiksi auton käyttöikä ja kauppahinta huomioiden.

K:n mukaan ruostevaurio havaittiin noin yhdeksän kuukauden kuluttua kaupanteosta, kun auto oli noin neljän vuoden ikäinen. K ei ole esittänyt selvitystä ruostevaurion laajuudesta. Auton maalipinnassa oli kuitenkin havaittavissa vaurioita jo kaupantekohetkellä. Näillä perusteilla lautakunta katsoo, ettei auto ole ollut huonommassa kunnossa kuin K:lla on ollut aihetta edellyttää eikä autossa ole ollut kuluttajansuojalaissa tarkoitettua virhettä.

Kuluttajavalituslautakunta ei suosita hyvitystä.

Päätös oli yksimielinen.

 
Julkaistu 18.6.2004