Valmismatka. Matkanjärjestäjän tiedonantovelvollisuus. Passin puuttuminen

matkanjärjestäjän velvollisuudet
valmismatka

Diaarinumero: 03/35/2206
Antopäivä: 18.03.2004

Kuluttajat (K:t) osallistuivat elinkeinonharjoittajan (EH) valmismatkalle Viroon ja Latviaan 3.-6.7.2003. Tuolloin 11-vuotiaalla tyttärellä ei ollut omaa passia vaan hänet oli merkitty äitinsä passiin. Passintarkastuksessa Helsingissä K:t saivat tietää, että yli 7-vuotiailla lapsilla pitää olla oma passi matkustettaessa Viroon. He hankkivat tytölle 3.7.2003-10.1.2004 voimassa olevan pikapassin ja matkustivat Viroon alkuperäistä myöhemmällä laivavuorolla. Erimielisyys koskee sitä, onko EH:lla velvollisuus korvata K:ille tästä aiheutuneet ylimääräiset kulut.

Vaatimukset

K:t vaativat EH:a korvaamaan ylimääräiset kulut 134,95 euroa. Vaatimus koostuu taksikuluista poliisilaitokselle 27,95 euroa, passin hinnasta 45 euroa, passikuvien hinnasta 5 euroa ja uuden laivamatkan hinnasta 57 euroa.

K:ien mukaan matkatiedotteessa olisi pitänyt mainita siitä uudesta asiasta, että yli 7-vuotiailla lapsilla pitää olla oma passi. Noin vuosi aikaisemmin tytär pääsi matkustamaan Viroon äitinsä passilla.

Vastaus

EH ei ole antanut vastausta. EH:n konkurssipesän väliaikainen pesänhoitaja on ilmoittanut lautakunnalle, ettei sillä ole lisättävää EH:n vastineeseen K:ien reklamaatioon ennen lautakuntakäsittelyä.

Vastineessaan K:ien vaatimukseen ennen lautakuntakäsittelyä EH on ilmoittanut, että se ei katso olevansa vastuussa passin hankkimisesta aiheutuneista kuluista. Matkaohjelmassa on mainittu, että matkustajat tarvitsevat passin. Ohjeistus on osoitettu kaikille matkustajille. Kyseinen passikäytäntö on ollut voimassa toukokuusta 2002 alkaen eli yli vuoden.

Ratkaisun perustelut

Valmismatkalain 17 §:n mukaan matkanjärjestäjän suorituksessa on virhe, jos matkanjärjestäjä on laiminlyönyt antaa matkustajalle lain 7 §:ssä tarkoitettuja tietoja ja tämän voidaan olettaa vaikuttaneen matkustajan päätöksentekoon. Valmismatkalain 7 §:n mukaan matkanjärjestäjän on ennen sopimuksen päättämistä annettava matkustajalle tiedot esimerkiksi tarvittavista matkustusasiakirjoista.

Valmismatkasta annettavista tiedoista annetun asetuksen 5 ja 7 §:n mukaan matkanjärjestäjän on matkaesitteessä tai muutoin ennen sopimuksen päättämistä annettava matkustajalle tiedot muun muassa häneen sovellettavista passimääräyksistä sekä passiasiakirjojen hankkimiseen yleensä tarvittavasta ajasta, jos matkustaja on Euroopan talousalueen kansalainen.

Suomessa alle 15-vuotiaat lapset voidaan merkitä vanhempansa passiin, ja he voivat matkustaa vanhempansa mukana ilman omaa passia. Lautakunta katsoo, että jos jokin maan määräykset poikkeavat tästä Suomessa normaalista käytännöstä, on matkanjärjestäjän tiedonantovelvollisuutensa täyttääkseen annettava matkustajille tieto tästä.

EH:n laatimassa matkaohjelmassa on mainittu, että matkalla tarvitaan passi mutta ei erikseen sitä, että vastoin Suomessa noudatettavia määräyksiä 7-15-vuotiaat tarvitsevat erillisen passin. Lautakunta katsoo, että EH on laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa

Valmismatkalain 17 §:n mukaan matkanjärjestäjän suorituksessa on virhe muun muassa, jos matkanjärjestäjä on laiminlyönyt antaa matkustajalle 6, 7 tai 8 §:ssä tarkoitettuja tietoja, ja tämän voidaan olettaa vaikuttaneen matkustajan päätöksentekoon. Valmismatkalain 20 §:n mukaan matkustajalla on oikeus virheen merkitystä vastaavaan hinnanalennukseen, jos virhettä ei ole korjattu viivytyksettä matkanjärjestäjän kustannuksella tai jos virhe ei ole korjattavissa.

Valmismatkalain 23 §:n ja yleisten valmismatkaehtojen 16.1 kohdan mukaan matkustajalla on oikeus korvaukseen vahingosta, jonka matkanjärjestäjän suorituksessa oleva virhe on hänelle aiheuttanut, jos virhe tai vahinko johtuu matkanjärjestäjän puolella olevasta huolimattomuudesta. Vapautuakseen korvausvelvollisuudesta matkanjärjestäjän on osoitettava, ettei huolimattomuutta ollut matkanjärjestäjän puolella.

EH:n tiedonantovelvollisuuden laiminlyömisestä on aiheutunut vahinkoa K:ille.

Vaikka EH olisi ilmoittanut tyttären tarvitsevan oman passin, K:ille olisi aiheutunut kuluja passin ja passikuvien hankkimisesta. EH:n ei tarvitse korvata näiden hintaa. Jos K:t olisivat saaneet tiedon passin tarpeesta ennen sopimuksen päättämistä, he olisivat voineet hankkia pitempiaikaisen passin, joka olisi ollut puolen vuoden passia viisi euroa edullisempi ja voimassa 9,5 vuotta pitempään. Tämän virheen merkityksen mukaisena hyvityksenä EH:n on maksettava K:ille 35 euroa. Lisäksi EH:n tulee korvata passin hakemisesta aiheutuneet taksikulut 27,95 euroa ja uuden laivamatkan hinta 57 euroa.

Suositus

Kuluttajavalituslautakunta suosittaa, että EH maksaa K:ille 119,95 euroa.

Päätös oli yksimielinen.

 
Julkaistu 18.3.2004