Käytetyn sylinterikannen kauppa. Sylinterikannesta annetut tiedot. Takuu.

Diaarinumero: 02/33/2181
Antopäivä: 15.03.2004

Kuluttaja (K) osti 20.5.2002 elinkeinonharjoittaja 1:ltä (EH1) käytetyn sylinterikannen henkilöautoon 450 eurolla. Elinkeinonharjoittaja 2 (EH2) antoi kannelle kolmen kuukauden takuun. K sai kannen 24.5.2002. Kannessa oli kolhuja, ja se oikaistiin. Samalla kanteen laitettiin uudet tiivisteet ja venttiilinkumit. K hyväksyi, että nämä toimet jäivät hänen vastuulleen.

Kun kansi oli asennettu paikoilleen, auto ei käynnistynyt, koska 2- ja 3-sylintereissä oli vuotoa, jonka todettiin johtuvan venttiileistä, jotka koneistettiin samoin kuin venttiili-istukat. Tiivisteet vaihdettiin. K vaati EH1:tä korvaamaan 754,82 euroa, mihin tämä ei suostunut.

Vaatimukset

K vaatii, että EH1 korvaa hänelle aiheutuneet korjauskustannukset kokonaisuudessaan viivästyskorkoineen. Lisäksi K vaatii 20 euron korvausta asiasta aiheutuneista puhelinkuluista.

K katsoo, että kaupan kohteena oli täydellinen ja hyväkuntoinen sylinterikansi, jonka nokka-akselin ja venttiilien piti olla kunnossa.

Valitusasiakirjoihin on liitetty XX:n lausunto kyseisestä sylinterikannesta. Lausunnon mukaan sylinterit 2 ja 3 oli todettu puristeettomiksi. Venttiilit ja venttiili-istukat oli jouduttu koneistamaan ja kaikki tiivisteet oli uusittu. Kulut olivat yhteensä 754,82 euroa:

Koneistamokustannukset204,00 euroa

Tiivistesarja138,00 euroa

Kansipultit 16,82 euroa

Vianetsintä ja korjaustyöt 12 h x 33 €396,00 euroa

Vastaukset

1. EH1:n mukaan sylinterikansi myytiin kunnossa olevana, käytettynä ja täydellisenä, mutta ei kunnostettuna. Kunnostettu kansi olisi ollut kalliimpi. Takuu kattaa sen, ettei kansi ole halki ja venttiilit ovat suoria sekä nokka-akseli ehjä. Kansi on aina tasohiottava ennen sen käyttöönottoa.

EH1:n mukaan kannen asentaneen korjaamon olisi pitänyt arvioida tarvittavat työvaiheet ja tiivistyspintojen kunto. EH1 ei ole voinut nähdä venttiilien tiivistepintoja, koska liike ei kunnosta sylinterikansia.

EH1:n mielestä korjauskustannukset ovat olleet korkeat. Kustannuksista ei sovittu etukäteen. Liikkeelle ei ole esitetty alkuperäistä laskua.

2. EH2 viittaa EH1:n asiassa antamaan vastaukseen. Lisäksi EH2 katsoo, ettei sylinterikannessa ole ollut virhettä, koska se on saatu kunnostetuksi. Valmiiksi kunnostettu sylinterikansi olisi ollut kalliimpi.

Ratkaisun perustelut

Kuluttajansuojalain 5 luvun 12 §:n mukaan tavaran on vastattava sitä, mitä voidaan katsoa sovitun. Jos muuta ei voida katsoa sovitun, tavaran tulee muun muassa soveltua tarkoitukseen, johon sellaisia tavaroita yleensä käytetään sekä kestävyydeltään ja muuten vastata sitä, mitä kuluttajalla yleensä on sellaisen tavaran kaupassa perusteltua aihetta olettaa.

Jos myyjä on sitoutunut vastaamaan tavaran käyttökelpoisuudesta tai muista ominaisuuksista määrätyn ajan (takuu), tavarassa katsotaan kuluttajansuojalain 5 luvun 15 a §:n mukaan olevan virhe, jos tavara tänä aikana huonontuu takuussa tarkoitetulla tavalla. Virhevastuuta ei kuitenkaan synny, jos myyjä saattaa todennäköiseksi, että huonontuminen johtuu tapaturmasta, tavaran vääränlaisesta käsittelystä tai muusta ostajan puolella olevasta seikasta.

Lautakunta katsoo, että K:n ja EH1:n välinen kauppa on koskenut kunnossa olevaa sylinterinkantta, koska valitusasiakirjoista ei ilmene muusta sovitun. EH2 on antanut kannelle takuun.

Selvityksen mukaan kansi ei ole ollut kunnossa. Se on jouduttu oikaisemaan ja venttiilit ja venttiili-istukat on jouduttu koneistamaan. Lautakunta katsoo, että kannessa on ollut kuluttajansuojalain 5 luvun 12 ja 15a §:ssä tarkoitettu virhe.

Virheen vuoksi kansi jouduttiin irrottamaan ja kiinnittämään uudelleen.

Kuluttajansuojalain 5 luvun 20 §:n mukaan ostajalla on oikeus korvaukseen virheen aiheuttamasta vahingosta.

K:lle on aiheutunut vahinkoa sen vuoksi, että kansi on jouduttu irrottamaan ja asentamaan uudelleen. Lisäksi aikaa on kulunut vikojen etsintään. Kansi jouduttiin oikaisemaan ja venttiilit ja venttiili-istukat koneistamaan. Virheen vuoksi K:lle aiheutui 487,82 euron ylimääräiset kulut. Kannen myyjä EH1 ja kannelle takuun antanut EH2 ovat yhteisvastuullisesti velvolliset korvaamaan K:lle nämä kulut.

K on vaatinut korvaukselle viivästyskorkoa.

Korkolain 7 §:n mukaan vahingonkorvaukselle ja vastaavalle velalle on maksettava viivästyskorkoa 30 päivän kuluttua vaatimuksen ja sen riittävien perusteiden ilmoittamisesta. K on ilmoittanut perustellun vaatimuksensa viimeistään kuluttajavalituslautakunnalle osoittamassaan valituksessa, joka on mennyt EH1:lle ja EH2:lle tiedoksi 2.9.2002 lähetetyllä kirjeellä. Lautakunta katsoo näiden saaneen kirjeen tiedokseen viimeistään seitsemäntenä päivänä sen lähettämisestä. Koronmaksuvelvollisuus alkaa siis 9.10.2002.

Vuotuinen viivästyskorko 9.10.2002 - 31.12.2002 oli 10,5 prosenttia, 1.1.2003 - 30.6.2003 se oli 10 prosenttia ja 1.7.2003 alkaen 9,5 prosenttia.

K on myös vaatinut korvausta asian aiheuttamista puhelinkustannuksista. Kuluista ei kuitenkaan ole valitusasiakirjoihin tarkempaa selvitystä. Tarkemman selvityksen puuttuessa lautakunta arvioi kohtuulliseksi korvauksen määräksi tältä osin 5 euroa.

Suositus

Kuluttajavalituslautakunta suosittaa, että EH1 ja EH2 maksavat yhteisvastuullisesti K:lle vahingonkorvauksena yhteensä 492,82 euroa edellä mainittuine viivästyskorkoineen 9.10.2002 alkaen.

Päätös oli yksimielinen.

 
Julkaistu 15.3.2004