Television kauppa. Tavaran virhe. Kauppa purettu. Kulukorvausvaatimus korjauksen viivästymisen vuoksi.

Diaarinumero: 02/32/2149
Antopäivä: 15.03.2004

Kuluttaja (K) osti 1.3.2002 televisiovastaanottimen elinkeinonharjoittajan 1 (EH1) kodinkoneliikkeestä. Kauppahinta oli noin 1 190 euroa. Valmistaja elinkeinonharjoittaja 2 (EH2) oli myöntänyt televisiolle vuoden takuun.

K valittaa televisiossa ilmenneen virheen oikaisun viivästymisestä. Television mentyä ensimmäisen kerran rikki korjaus kesti kolme viikkoa.

Uusi korjaus kesti jälleen kolme viikkoa. Korjauksen jälkeen televisio toimi neljän tunnin ajan. Sen jälkeen televisio otettiin tehtaalle tutkittavaksi. Lopulta myyjäliike purki kaupan ja palautti kauppahinnan, mutta ei suostunut K:n esittämiin viivästyskorvausvaatimuksiin.

Vaatimukset

K vaatii EH2:ta korvaamaan television menetetystä käyttöhyödystä ja työajasta 102 euroa, puhelinkuluista 10 euroa sekä kivusta, särystä ja henkisestä paineesta 30 euroa.

K ei saanut korjausten ajaksi kelvollista televisiota käyttönsä.

Vastaukset

1) EH1, myyjäliike:

Ensimmäisen korjauksen ajaksi K:lle annettiin myymälässä ollut televisio lainaksi. Myös jälkimmäisen korjauksen ajaksi tarjottiin lainatelevisiota, mutta K oli sanonut tulevansa kesäaikaan toimeen ilmankin televisiota. Kun korjaus viivästyi ja K alkoi epäillä, tuleeko televisio lainkaan kuntoon, myyjäliike tarjoutui vaihtamaan television myymälässä olleeseen esittelykoneeseen. Sen kuvan laatu ei kuitenkaan tyydyttänyt K:a. Kun korjausaika edelleenkin venyi, kauppa purettiin.

EH1 katsoo toimineensa asiassa niin joustavasti kuin mahdollista. Hän kiistää K:n esittämät vaatimukset puhelinkuluista, kärsimyksestä ja työajan menetyksestä.

2) EH2, valmistaja ja takuunantaja:

EH2:n huoltopäällikkö pahoittelee K:lle aiheutunutta mielipahaa. Huoltopäällikkö kiistää kuitenkin K:n kulukorvausvaatimukset menetetystä työajasta ja puhelinkuluista, koska kysymys on välillisestä vahingosta eikä virhe ole johtunut EH2:n huolimattomuudesta. K:n vaatimuksen kivusta ja särystä huoltopäällikkö katsoo aiheettomaksi.

Ratkaisun perustelut

Kuluttajansuojalain 5 luvun 18 §:n mukaan myyjätahon on oikaistava myymässään tavarassa ollut virhe viipymättä. Lautakunta toteaa asiassa olevan riidatonta, että television korjaukset ovat kestäneet pitkään ja että ne eivät ole tuottaneet pysyvää tulosta. Virhettä ei näin ollen korjattu viipymättä, kuten laki olisi edellyttänyt. Lopulta kauppa on purettu K:n vaatimuksesta.

Silloin kun tavarassa on virhe, ostajalla on kuluttajansuojalain 5 luvun 20 §:n nojalla oikeus saada korvaus vahingosta, jonka hän kärsii tavaran virheen vuoksi. Tällaista vahinkoa ovat muun muassa ostajalle virheestä aiheutuneet puhelinkulut. Lautakunta pitää selvitettynä, että K on joutunut korjausten pitkittyessä soittamaan myyjätaholle lukuisia puheluja. Sen vuoksi lautakunta hyväksyy K:n vaatimukset puhelinkulujen korvaamisesta 10 eurolla.

Ostajalle aiheutuneen välillisen vahingon, kuten tässä tapauksessa television käyttöhyödyn olennaisen menetyksen, myyjätaho on kuitenkin velvollinen korvaamaan vain, jos virhe tai vahinko johtuu huolimattomuudesta tai jos tavara kaupantekohetkellä poikkesi siitä, mihin myyjä oli erityisesti sitoutunut. Tällaisena erityisenä sitoumuksena on lautakunnan ratkaisukäytännössä pidetty tavaralle annettua takuuta, koska siinä takuunantaja erityisesti sitoutuu vastaamaan tavaran käyttökelpoisuudesta määrätyn ajan. Koska K:n television viat ilmenivät takuuaikana, ovat sekä myyjä että takuunantaja tässä tapauksessa vastuussa K:lle myös välillisen vahingon korvaamisesta.

Lautakunta katsoo selvitetyksi, että K:lle ei ole tarjottu korjausten ajaksi sijaislaitteeksi sellaista vastaanotinta, jonka hän olisi voinut hyväksyä. Sen vuoksi K:lla on oikeus saada korvaus television olennaisen käyttöhyödyn menetyksestä, mistä aiheutuneen vahingon määräksi lautakunta arvioi 60 euroa.

K:n vaatimus saada korvausta myös kivusta, särystä ja henkisestä paineesta ei perustu lakiin. Työajan menetyksestä ei ole esitetty luotettavaa selvitystä.

Suositus

Kuluttajavalituslautakunta suosittaa, että EH1 ja EH2 yhteisvastuullisesti suorittavat K:lle viivästyskorvauksena yhteensä 70 euroa.

Eriävä mielipide pöytäkirjan liitteenä.

Olen muuten samaa mieltä, mutta katson, ettei tavaralle annettu yleinen takuu ole sellainen erityinen sitoumus, jota tarkoitetaan kuluttajansuojalain 5 luvun 20 §:ssä ja jonka perusteella myyjätaho olisi velvollinen korvaamaan välillisen vahingon. Mielestäni takuu voi olla tällainen sitoumus vain, jos se on annettu jostakin erityisestä seikasta.

 
Julkaistu 15.3.2004