Vuokra-asunnon välitys. Välittäjän oikeus välityspalkkioon.

Diaarinumero: 02/81/805
Antopäivä: 08.10.2003

Kuluttajat (K:t) vuokrasivat 5.10.2001 NN:ltä huoneiston. K:t allekirjoittivat asunnon vuokraamista koskevan toimeksiantosopimuksen elinkeinonharjoittajan (EH) kanssa. Sen perusteella he maksoivat välityspalkkiota 671 markkaa henkilöltä eli 112,85 euroa kultakin. K:t katsovat, ettei EH:lla ole oikeutta välityspalkkioon, koska he olivat sopineet asunnon vuokraamisesta välitysliikkeeseen samaan aikaan tulleen NN:n kanssa. Toimeksiantosopimus on päivätty 1.10.2001.

Vaatimukset

K:t vaativat EH:lta korvausta väärin peritystä välityspalkkiosta.

K:t eivät olleet pyytäneet välittäjää etsimään heille asuntoa vaan he olivat ainoastaan kyselleet välittäjältä asuntoja. K:t kertovat allekirjoittaneensa toimeksiantosopimuksen vasta sen jälkeen, kun he olivat jo sopineet suoraan vuokranantajan kanssa asunnon vuokraamisesta sen vuoksi, että välittäjä väitti kohteeseen olevan tiedossa muitakin ehdokkaita.

Vastaus

EH kiistää vaatimukset. Vuokranantaja tuli välittäjän toimistoon tarkoituksenaan jättää avain huoneiston näyttöä ja vuokrausta varten. Samanaikaisesti toimistossa olevat K:t halusivat vuokrata vuokranantajalla tarjolla olevan kokoisen huoneiston. He menivät yhdessä vuokranantajan kanssa katsomaan huoneistoa. Tämän jälkeen vuokranantaja sekä K:t kertoivat välittäjälle mahdollisesti pääsevänsä sopimukseen. Välittäjä vaati K:ia toimeksiantosopimuksen allekirjoittamista, koska vlittäjän toimistossa oikeus tehdä kauppaa oli vain välittäjällä.

Ratkaisun perustelut

Kiinteistöjen ja vuokrahuoneistojen välityksestä annetun lain 20 §:n 2 momentin mukaan välityspalkkio voidaan periä vain toimeksiantajalta. Säännöksen erityisperusteluissa (HE 58/2000 vp., s. 22) todetaan, että toimeksiantosopimuksen on oltava todellinen, jotta oikeus välityspalkkioon syntyisi.

Lautakunta pitää selvitettynä, että K:t ovat menneet EH:n toimipisteeseen tarkoituksenaan vuokrata asunto. Tuolloin he ovat tavanneet paikalle tulleen henkilön, jolla oli asunto vuokrattavana. Asunnosta syntyi sittemmin vuokrasopimus. He solmivat välittäjän kanssa toimeksiantosopimuksen, jossa oli sovittu välityspalkkiosta. Välittäjän mukaan hänen toimistossaan ei olisi muuten voinut tehdä vuokrasopimusta.

Lautakunta toteaa, että K:ille vuokrattu huoneisto ei ollut EH:lla välitettävänä vaan vuokralaiset ja vuokranantaja tapasivat toisensa välittäjän toimitiloissa ja päättivät solmia vuokrasopimuksen.

Asunnonvälittäjän toiminnan tarkoituksensa on saattaa vuokralaiset ja vuokranantajat yhteen vuokrasopimuksen aikaansaamiseksi eli välittää vuokra-asuntoja. Tässä tapauksessa asunnonvälittäjä ei ole tehnyt mitään välitystehtävän hoitamiseksi. Pelkästään se, että osapuolet ovat tavanneet toisensa asunnonvälittäjän liikehuoneistossa ei oikeuta häntä vaatimaan toimeksiantosopimuksen tekemistä tai välityspalkkiota. Lautakunta katsoo, ettei kysymyksessä ole ollut todellinen toimeksiantosopimus, eikä välittäjällä sen perusteella ole oikeutta välityspalkkioon.

Selvityksen mukaan EH on kuitenkin laatinut osapuolille vuokrasopimukset heidän suostumuksensa mukaisesti. Tämä on palvelus, josta sillä on oikeus veloittaa. Lautakunta arvioi tämän palveluksen hinnaksi 40 euroa henkilöltä.

Näin ollen EH:n on palautettava K:ille kullekin 72,85 euroa, yhteensä 218,40 euroa.

Suositus

Kuluttajavalituslautakunta suosittaa, että EH palauttaa K:ille kullekin 72,85 euroa, yhteensä 218,40 euroa.

Päätös oli yksimielinen.

 
Julkaistu 8.10.2003