Junamatka. Viivästys. Hinnanalennusvaatimus. Lautakunnan toimivalta

Diaarinumero: 02/35/2543
Antopäivä: 07.10.2003

Kuluttajat (K:t) matkustivat junalla Tampereelta Helsinkiin 26.8.2002. Kolmen hengen junalippu maksoi 60,70 euroa. Juna rikkoutui Hattulassa. Matkustajat kuljetettiin toisella junalla Helsinkiin, jonne he saapuivat vähän yli tunnin aikataulusta myöhässä.

Vaatimukset

K:t vaativat elinkeinonharjoittajaa (EH) palauttamaan junalippujen hinnan tai vaihtoehtoisesti korvausta Pendolino-junan ja Intercity-junan hinnanerosta 5,40 euroa tai ainakin puolet siitä eli 2,70 euroa.

Matkustajat olivat Helsingissä noin 65 minuuttia myöhässä alkuperäisestä ajasta. Suunnilleen puolivälissä matkaa he joutuivat siirtymään Pendolinosta Intercity-junaan.

K:ien oli tarkoitus osallistua koulutustilaisuuteen, jossa käsiteltiin autorengasalan työpaikkojen ongelmia ja työsuhdeasioita. He kuuluvat autorengasalan työehtosopimusjaostoon. Junan myöhästymisen takia heiltä jäi osa tilaisuuden puheenvuoroista kuulematta. R.y. maksoi matkakulut jälkikäteen matkalaskua vastaan. K:t ovat r.y.:n jäseniä, luottamusmiehiä ja työsuhteessa alan yrityksiin.

Vastaus

EH kiistää vaatimukset. Rautatiekuljetuslain mukaan rautatieyritys on velvollinen korvaamaan matkustajalle junavuoron viivästyksestä aiheutuneen vahingon. Aiheutunut taloudellinen vahinko on osoitettava. Lain perustelujen mukaan korvaukseen velvoittaa junavuoron usean kymmenen minuutin myöhästyminen. EH on heti ryhtynyt toimiin järjestääkseen asiakkailleen mahdollisimman turvallisesti ja nopeasti jatkokuljetuksen vilkkaasti liikennöidyllä pääradalla. Asiakkaat eivät ole osoittaneet taloudellista vahinkoa, joka heille on koitunut tuntia myöhäisemmästä tuloajasta Helsinkiin.

Ratkaisu

Kuluttajavalituslautakunnasta annetun lain 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan kuluttajavalituslautakunnan tehtävänä on antaa ratkaisusuosituksia elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisiin erimielisyyksiin yksittäisissä kulutushyödykesopimuksia koskevissa tai muissa kulutushyödykkeen hankintaan liittyvissä asioissa, joita kuluttajat saattavat lautakunnan käsiteltäviksi.

Kuluttajansuojalain 1 luvun 3 §:n mukaan kulutushyödykkeellä tarkoitetaan tässä laissa tavaroita, palveluksia sekä muita hyödykkeitä ja etuuksia, joita tarjotaan luonnollisille henkilöille tai joita tällaiset henkilöt olennaisessa määrässä hankkivat yksityistä talouttaan varten.

Kuluttajansuojalain 1 luvun 4 §:n mukaan kuluttajana pidetään tässä laissa luonnollista henkilöä, joka hankkii kulutushyödykkeen pääasiassa muuhun käyttöön kuin harjoittamaansa elinkeinotoimintaa varten.

Lautakunta toteaa, että K:t olivat matkalla koulutustilaisuuteen, joka liittyi heidän luottamusmiestoimintaansa. Ammattiyhdistys maksoi heille jälkikäteen matkakulut.

Lautakunta katsoo, että junamatkat oli hankittu ammattiyhdistyksen puolesta. Ammattiyhdistys maksoi liput eikä se ole kuluttaja. Kysymyksessä ei ole kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välinen sopimus eikä sitä koskeva erimielisyys. Lautakunnalla ole toimivaltaa käsitellä asiaa.

Eriävä mielipide pöytäkirjan liitteenä.

Katson, että asia olisi pitänyt ratkaista seuraavasti:

Kuluttajavalituslautakunnasta annetun lain 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan kuluttajavalituslautakunnan tehtävänä on antaa ratkaisusuosituksia elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisiin erimielisyyksiin yksittäisissä kulutushyödykesopimuksia koskevissa tai muissa kulutushyödykkeen hankintaan liittyvissä asioissa, joita kuluttajat saattavat lautakunnan käsiteltäviksi.

Kuluttajansuojalain 1 luvun 3 §:n mukaan kulutushyödykkeellä tarkoitetaan tässä laissa tavaroita, palveluksia sekä muita hyödykkeitä ja etuuksia, joita tarjotaan luonnollisille henkilöille tai joita tällaiset henkilöt olennaisessa määrässä hankkivat yksityistä talouttaan varten.

Kuluttajansuojalain 1 luvun 4 §:n mukaan kuluttajana pidetään tässä laissa luonnollista henkilöä, joka hankkii kulutushyödykkeen pääasiassa muuhun käyttöön kuin harjoittamaansa elinkeinotoimintaa varten.

K:t olivat matkalla koulutustilaisuuteen, joka liittyi heidän luottamusmiestoimintaansa. Katson, että he ovat olleet sopimussuhteessa EH:n kanssa. Katson myös, että he ovat olleet kuluttajan asemassa, koska he eivät hankkineet junamatkoja elinkeinotoimintaansa varten.

Rautatiekuljetuslain 21 §:n mukaan rautatieyritys on velvollinen korvaamaan matkustajalle junavuoron viivästyksestä aiheutuneen vahingon, kuitenkin enintään 5 000 euroa matkustajaa kohden. Korvausvelvollisuutta ei kuitenkaan ole sellaisen viivästyksen johdosta, johon matkustajan voidaan kuljetuksen luonteen, sääolosuhteiden, kuljetusvälineen vaihtoon tarvittavan ajan tai muiden kuljetukseen liittyvien olosuhteiden vuoksi kohtuudella edellyttää varautuneen. EH vapautuu korvausvelvollisuudesta, jos se näyttää ryhtyneensä kaikkiin kohtuudella vaadittaviin toimenpiteisiin vahingon välttämiseksi.

Junaan tuli tekninen vika matkalla. Vikaa ei saatu korjatuksi ja EH kuljetti matkustajat toisella junalla Helsinkiin. Matkustajat saapuivat Helsinkiin tunnin ja 20 minuuttia alkuperäisestä aikataulusta myöhässä. Alun perin junamatkan piti kestää noin tunnin ja 40 minuuttia. Lautakunta katsoo, että näin pitkä viivästys tämän pituisella matkalla ei ole niin vähäinen, että matkustaja olisi voinut varautua sellaiseen. Korvaava kuljetus on myös järjestetty alkuperäistä edullisemmalla junatyypillä. EH:n suorituksessa on ollut virhe.

K:t eivät ole vaatineet vahingonkorvausta, vaan hinnan palauttamista tai vaihtoehtoisesti hinnanalennusta. Vaikka rautatiekuljetuslaissa ei ole säännöksiä sopimuksen purkamisesta tai hinnanalennuksesta, matkustajilla voi yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaan olla oikeus purkaa sopimus tai saada hinnanalennusta toisen osapuolen sopimusrikkomuksen johdosta.

Yleisen sopimusoikeudellisen periaatteen mukaan oikeus purkaa sopimus edellyttää olennaista sopimusrikkomusta. Matkustajat ovat tässä tapauksessa saaneet korvaavan kuljetuksen. En pidä EH:n suorituksessa olevaa virhettä niin olennaisena, että heillä olisi oikeus purkaa sopimus ja saada junamatkan hinta kokonaan takaisin. Sen sijaan heillä on oikeus hinnanalennukseen, koska EH:n palvelu ei ole vastannut sovittua ja viivästyksestä on aiheutunut heille haittaa. Matkustajilla on oikeus hinnanalennukseen virheen syystä riippumatta. Arvioin riittäväksi hinnanalennukseksi tässä tapauksessa yhteensä 12 euroa. Matkustajilla on oikeus saada hinnanalennus, vaikka ammattiyhdistys on maksanut matkan hinnan heille, koska sopimus on ollut matkustajien ja EH:n välinen.

 
Julkaistu 7.10.2003