Vuokravälitystoimeksianto. Asunnonvälitysliikkeen oikeus välityspalkkioon vuokralaiselta.

välittäjä

Diaarinumero: 02/81/122
Antopäivä: 25.07.2003

Kuluttaja (K) teki vuokra-asunnon hakijana vuokraustoimeksiannon elinkeinonharjoittajan (EH) kanssa 5.4.2001. Hän vuokrasi välittäjän kautta saamansa asunnon 12.4.2001. Välityspalkkiona hän maksoi 2 500 markkaa eli 420,47 euroa. Tapauksessa on kiistaa välittäjän oikeudesta palkkioon.

Vaatimukset

K vaatii, että EH palauttaa välityspalkkion 10 prosentin korkoineen. Vaatimuksen yhteismäärä on 462 euroa.

Välittäjä markkinoi asuntoa lehti-ilmoituksella jo ennen toimeksiannon tekoa. Toimeksianto piti tehdä, jotta liike näyttäisi ja antaisi tietoja välitettävänä olevista asunnoista. Sopimuksen teosta huolimatta liike ei nähnyt vaivaa toimeksiannon täyttämisessä, sillä kiireen vuoksi K tiedusteli itse häntä kiinnostavien asuntojen yhteystiedot ja kävi tutustumassa niihin omin päin.

Vuokranantaja kertoo tehneensä suullisen toimeksiannon välittäjän kanssa. Sen ajankohtaa vuokranantaja ei muista.

Vastaus

Toimeksiantosopimuksen teon jälkeen välittäjä tarjosi K:lle kolmea asuntoa, joista yhden hän vuokrasi. Liike katsoo toimineensa lain mukaisesti ja kiistää vaatimukset.

Lehti-ilmoitus koski erästä toista asuntoa joka on vuokrattu eräälle toiselle henkilölle. Sitä koskeva vuokrasopimus on liitetty vastaukseen.

Asunnon, jonka K vuokrasi, omistaa NN. Liike oli ottanut häneltä kirjallisen asunnonvuokratarjouksen 4.4.2001. Asiasta laaditun asiakirjan mukaan liikkeellä on oikeus tarjota kohdetta vuokralle perimättä tästä kuluja vuokranantajalta.

Ratkaisu

Kiinteistöjen ja vuokrahuoneistojen välityksestä annetun lain 5 §:n 1 momentin mukaan toimeksiantosopimus on tehtävä kirjallisesti tai sähköisesti siten, että sopimusehtoja ei voida yksipuolisesti muuttaa ja että ne säilyvät toimeksiantajan saatavilla.

Saman lain 20 §:n 2 momentin mukaan välityspalkkio voidaan periä vain toimeksiantajalta. Jos välityskohdetta koskevan sopimuksen osapuolet ovat puolin ja toisin välitysliikkeen toimeksiantajina, välitysliike saa periä vain yhtä välityspalkkiota vastaavan määrän.

Välityspalkkion on oltava kohtuullinen ottaen huomioon välitystehtävän laatu, suoritettu työmäärä, välitystehtävän taloudellisesti tarkoituksenmukainen suoritustapa sekä muut seikat.

Lautakunta arvioi nyt käsiteltävää tapausta seuraavasti:

Kiinteistöjen ja vuokrahuoneistojen välityksestä annetun lain yleisperusteluissa (HE 58/2000 vp., s.7) pidettiin vuokra-asuntojen osalta epäkohtana sitä, että välityspalkkion joutuu maksamaan muu kuin toimeksiantaja, yleensä vuokralainen. Säännös annettiin erityisesti tämän asiantilan korjaamiseksi. Säännöksen yleisperusteluissa (s. 22) todetaan, että toimeksiantosopimuksen on oltava todellinen, jotta oikeus välityspalkkioon syntyisi. Jos välityskohteesta kiinnostunut ottaa lehti-ilmoituksen tai muun markkinoinnin perusteella yhteyttä välitysliikkeeseen ja tekee vuokrasopimuksen, on selvää, että vuokra-asunnon hakijan kanssa hetkeä ennen sopimuksen allekirjoitusta tehty toimeksianto ei ole todellinen. Hyvän välitystavan mukaista ei myöskään ole se, että ehtona lehti-ilmoituksessa tai muussa markkinointiaineistossa mainittujen välityskohteiden näkemiselle vaaditaan toimeksiantosopimuksen tekemistä.

Lautakunta toteaa, että säännöksen tarkoituksena on estää välityspalkkion maksuvelvollisuuden siirtäminen sellaiselle osapuolelle, joka ei ole varsinainen toimeksiantaja. Välittäjällä on näyttötaakka siitä, että toimeksiantosopimus on sen puolelta todellinen.

Lainsäädäntö ei kuitenkaan estä sitä, etteikö välittäjä voisi ottaa tällaisen todellisen toimeksiannon myös asunnonhakijalta.

Nyt käsiteltävässä tapauksessa ei ole selvitetty, että välitysliike olisi ilmoitellut tai muuten aktiivisesti markkinoinut K:n vuokraamaa asuntoa ennen hänen antamaansa toimeksiantoa. Edelleen tapauksesta saadun selvityksen perusteella välitysliikkeellä ei ole ollut tästä asunnosta kiinteistöjen ja vuokrahuoneistojen välityksestä annetun lain mukaista kirjallista, sitovaa ja palkkioon oikeuttavaa toimeksiantoa asunnon omistajalta. Asunnon omistaja on 4.4.2001 antanut liikkeelle pelkästään suostumuksena asunnon välittämiseen vuokrattavaksi hakutoimeksiannon tehneelle vuokralaiselle. Tällaista tahdonilmaisua ei ole pidettävä toimeksiantosopimuksena. Sen sijaan K on tehnyt lain edellyttämät muodot täyttävän välityssopimuksen EH:n kanssa ja on tullut tietoiseksi siitä, että liike veloittaa välityspalkkion välitysliikkeen kautta syntyneestä vuokrasopimuksesta. Asunto on löytynyt EH:n toimesta, vaikkakaan liike ei ole sitä K:lle esitellyt. Valituksen perusteella syy tähän on kuitenkin ollut siinä, että K on kiirehtinyt asunnon saamista ja on esittelyjä odottamatta halunnut katsoa asunnot itse.

Toimeksianto on johtanut K:n toivomaan lopputulokseen eli vuokrasopimukseen eikä välitysliikkeen suorituksessa ole osoitettu virhettä. Myöskään välityspalkkion määrää (yhden kuukauden vuokraa vastaava määrä, mihin on sisältynyt arvonlisäveron osuus) ei ole pidettävä kohtuuttomana.

Näin ollen liikkeellä on oikeus palkkioonsa. Lautakunta ei suosita asiassa hyvitystä.

Päätös oli yksimielinen.

 
Julkaistu 25.7.2003