Uuden auton kauppa. Vaihtoauton arvon alentaminen. Autovero.

Diaarinumero: 03/33/120
Antopäivä: 17.07.2003

Kuluttaja (K) ja elinkeinonharjoittaja (EH) sopivat 11.12.2002 solmitulla tilaus- ja kauppasopimuksella uuden Nissan Almera 1.5 Visia + Sedanhenkilöauton kaupasta. Auton toimituspäiväksi sovittiin 3.1.2003. Auton hinnaksi lisävarusteineen sovittiin 23 320 euroa ja hyvityshinnaksi vaihtoajoneuvosta Nissan Almera 1.4 GX Sedan 11 920 euroa.

Osapuolet solmivat auton luovutuspäivänä 3.1.2003 toisen tilaus- ja kauppasopimuksen muutoin samoin ehdoin kuin edellä, mutta ostettavan ajoneuvon hinta lisävarusteineen oli sopimuksessa 21 120 euroa ja vaihtoauton hyvityshinta 10 740 euroa. Samana päivänä tehtiin vielä osamaksusopimus, jossa hinnat olivat samat kuin jälkimmäisessä tilaus- ja kauppasopimuksessa.

Kauppaan sovelletaan Autoalan kuluttajaneuvottelukunnan hyväksymiä ja kuluttaja-asiamiehen tarkistamia autokaupan tilaus- ja kauppasopimusehtoja 1.6.2002.

K on tyytymätön siihen, että hän myyjän kehotuksesta teki uuden sopimuksen, jossa vaihtoautosta hyvitettävää hintaa alennettiin.

Vaatimukset

K vaatii, että EH palauttaa hänelle vaihtoauton hinnasta alennetut 1 180 euroa.

K:n mukaan myyjä kertoi, että uuden auton hinta oli laskenut

2 200 euroa ja että K:kin hyötyisi tästä mutta että vaihtoauton hintaa olisi laskettava 1 180 euroa. Uusi sopimus tehtiin 3.1.2003. Jälkeenpäin K sai tietää, että vaihtoauton hintaa ei olisi saanut alentaa.

Vastaus

EH kiistää K:n vaatimuksen. Uusien autojen autoveron alennus aiheutti myös käytettyjen autojen hinnanalennuksen. EH pitää kohtuullisena alentaa vaihtoauton hintaa samassa suhteessa kuin uuden hinta on laskenut, koska näin saatu hinta vastaa markkinahintaa. K:n väliraha pieneni 1 020 euroa. K:n kanssa sovittiin näin ja uusi kauppasopimus tehtiin 3.1.2003. Asiakaskin ymmärsi uusien autojen hinnanlaskun vaikuttavan voimakkaasti varsinkin uudehkojen käytettyjen autojen hintoihin.

Ratkaisu

Saadun selvityksen mukaan K sopi EH:n kanssa 11.12.2003 uuden henkilöauton kaupasta. Sopimuksen mukaan auton kauppahinta oli 23 320 euroa ja vaihtoauton hyvityshinta 11 920 euroa. Osapuolet tekivät 3.1.2003 uuden sopimuksen, jossa kauppahinta oli 21 120 euroa ja vaihtoauton hyvityshinta 10 740 euroa. Jälkimmäinen sopimus liittyi siihen, että hallitus antoi eduskunnalle lakiesityksen, jossa autoveroa oli tarkoitus alentaa takautuvasti 1.1.2003 alkaen lain voimaan tultua. K:n mukaan hän teki tietämttömyyttään jälkimmäisen sopimuksen ja hän vaatii nyt hyvitystä ensimmäisen ja toisen sopimuksen mukaisen vaihtoauton hinnaneron 1 180 euroa.

Lautakunta toteaa, että tilaus- ja kauppasopimuksen ehtojen kohdan 5 mukaan myyjällä on velvollisuus alentaa auton hintaa, jos maahantuoja alentaa vastaavien autojen hintaa viranomaisen ennen sopimuksen mukaista luovutusaikaa tekemän, autojen hintaan vaikuttavan, veroja koskevan päätöksen vuoksi. Vaikka tällaista muodollista päätöstä ei tässä tapauksessa ollut tehty, hallituksen esityksen vaikutus oli käytännössä sama. Osapuolilla ei ole tästä seikasta kiistaa.

Riidat, joissa on kysymys vaihtoauton hinnan mahdollista alentamisesta koskevat kauppoja, jotka on tehty ennen hallituksen esityksen antamista ja joissa auton luovutus on tapahtunut tämän jälkeen. Hallituksen esityksen antamisen jälkeen tehdyissä kaupoissa osapuolilla on ollut mahdollisuus jo sopimuksessa ottaa huomioon sekä ostettavan auton että vaihtoauton mahdollinen hinnanalennus.

Selvityksen mukaan uusi sopimus tehtiin myyjän aloitteesta ja myyjän etujen vuoksi, koska tilaus- ja kauppasopimuksen ehtojen mukaan vaihtoauton arvoa ei voi alentaa sillä perusteella, että uusien autojen veroa alennetaan. Lautakunta katsokin, että kysymyksessä ei ole uusi sopimus vaan alun perin tehdyn sopimuksen muuttaminen ostettavan ja vaihtoauton hinnan osalta.

Kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n mukaan tässä laissa tarkoitetun sopimuksen ehtoa voidaan sovitella tai jättää se huomioon ottamatta, jos se on kuluttajan kannalta kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen. Sopimuksen ehtona pidetään myös vastikkeen määrää koskevaa sitoumusta. Kohtuuttomuutta arvioitaessa otetaan huomioon sopimuksen koko sisältö, osapuolten asema, sopimusta tehtäessä vallinneet olot ja, jollei 2 §:stä muuta johdu, olojen muuttuminen sekä muut seikat.

Tässä tapauksessa on arvioitava, onko sopimukseen tehty autojen hintaa koskeva muutos kohtuuton kuluttajansuojalain 4 luvussa tarkoitetulla tavalla.

Kuten edellä todettiin, sopimuksen muutos on tehty myyjän edun vuoksi. Tällä tavoin myyjät ovat voineet sivuuttaa sen seikan, että tosiasiassa autokaupan vakiosopimusehdot eivät anna myyjälle mahdollisuutta alentaa vaihtoauton arvoa verojen alenemisen vuoksi. Sopimuksella on siirretty rahanarvoinen etuus vastikkeetta ostajalta myyjälle. Lisäksi ensimmäinen sopimus tehtiin vain joitakin viikkoja ennen kuin hallituksen esitys annettiin. Siitä oli ollut tietoja julkisuudessa jo paljon ennen sen antamista, joten myyjällä olisi ollut mahdollisuus varautua vaihtoauton arvon muutokseen jo sopimusta alun perin tehtäessä.

Edellä mainituilla perusteilla lautakunta pitää kohtuuttomana sopimuksen muuttamista siten, että vaihtoauton arvoa on alennettu. Lautakunta sovittelee sopimusta siten, että myyjän on hyvitettävä ostajalle 1 180 euroa, minkä verran vaihtoauton hintaa alennettiin.

Suositus

Kuluttajavalituslautakunta suosittaa, että EH hyvittää K:lle 1 180 euroa.

Päätös syntyi äänestyksen jälkeen.

Eriävä mielipide:

Olen muutoin samaa mieltä kuin enemmistä, mutta kaston, että sopimusta on kohtuullistettava siten, että EH on velvollinen palauttamaan K:lle puolet vaihtoauton arvon alennuksesta eli 590 euroa. Perusteluna kannalleni on, ettei myyjällä ole käytännössä mahdollisuutta ottaa sopimusehdoissa huomioon veronalennuksen vaikutusta vaihtoauton arvon alenemiseen, koska käytössä ovat kuluttaja-asiamiehen tarkastamat vakiosopimusehdot.

 
Julkaistu 17.7.2003