Käytetyn henkilöauton kauppa. Auton kunto.

hinnanalennus

Diaarinumero: 02/33/2218
Antopäivä: 11.07.2003

Kauppasopimuksen mukaan kuluttaja (K) osti 23.3.2002 elinkeinonharjoittajalta (EH) vuonna 1989 käyttöönotetun BMW 530I Turbo-merkkisen henkilöauton 15 120 eurolla. Auton matkamittarilukema oli kaupantekohetkellä 155 000 kilometriä. Rekisteriotteen mukaan auto on BMW 4D Sedan 520I, johon on vaihdettu BMW 530I-moottori, sekä pakokaasuahdin. Muutokset on hyväksynyt 31.10.1996 XX.

K valittaa siitä, että viikon kuluttua kaupanteosta auton moottorissa ilmeni vikaa, jonka vuoksi hän joutui korjauttamaan autoaan 3 781,25 eurolla. Moottorin rikkoutuminen oli seurausta siitä, että auton turbo oli koottu väärin.

EH kiistää vastuunsa asiassa, koska K:lle kerrottiin kaupanteon yhteydessä kyseisen auton riskeistä ja asiasta tehtiin merkintä myös kauppasopimukseen. Lisäksi myyjäliike katsoo, että vahingot ovat seurausta K:n käyttövirheestä.

Vaatimukset

K vaatii 3 781 euron hinnanalennusta.

K kertoo, että auton tehot hävisivät kesken kiihdytyksen. Kun moottori sitten avattiin, selvisi että osa männistä oli palanut kyljistä. Vietyään auton turboahtimen korjaamolle hän sai kuulla, että moottori oli hajonnut koska turbo oli väärin koottu.

K on lähettänyt lautakunnalle NN:n 28.6.2002 päivätyn työselostuksen, jossa todetaan, että puheena olevaan autoon on asennettu jälkiasennuksena pakokaasuahdin. Seoksen rikastamiseksi autoon on asennettu BMW 323 autosta moottorinohjausjärjestelmä, joka rikastaa seosta ahtopaineella. Järjestelmä ohjaa kahta lisäsuutinta, jotka ovat imusarjassa. Järjestelmän ongelmana on seoksen epätasainen jakautuminen eri sylintereille. Tämä johtuu siitä, että LE-Jetronic ruiskuttaa vain kaksi kertaa työkierron aikana, jolloin seos imeytyy sylinteriin, jonka imuventtiili on ruiskutusajankohtana auki. Seurauksena tästä yhden tai kahden sylinterin seos on erittäin rikas ja loput käyvät laihalla. Tämä näkyy tehodynamometrillä ajettaessa siten, että seosprosentti näyttäisi olevan kohdallaan (CO noin 6 %), mutta jäännöshappipitoisuus on korkea (kuormitettuna jopa 2,5 %). Tämä aiheuttaa mahdollisesti muutamien sylinterien mäntien ylikuumenemisen sekä nakutuksen.

K on lähettänyt lautakunnalle auton vian selvittämisestä ja korjaamisesta aiheutuneet laskut. NN on laskuttanut häneltä 5.4.2002 turbon purkamisesta ja arvion teosta 47 euroa. Sama yritys on laskuttanut 3.5.2002 suuttimen tarkastuksesta ja puhdistuksesta sekä O-renkaasta yhteensä 73 euroa, 20.6.2002 unichip asennuksesta, suuttimen tarkastuksesta ja muutostyöstä, öljyn ja suodattimen vaihdosta, unichip B teholastusta, öljynsuodattimesta, öljystä bensasta, kutistejatkosta, kutisteletkusta, tarvikkeista ja kaapelista yhteensä 1 236 euroa. Tässä laskussa bensiinin (22 euroa), öljyn ja suodattimen (104,26 euroa) sekä viimeksi mainittujen vaihtotyön (24,50 euroa) osuus laskusta on yhteensä 150,76 euroa. Edellä mainittu yritys on laskuttanut K.lta 28.6.2002 nimikkeellä "säädöt" vielä 98 euroa.

TT-niminen yritys on puolestaan laskuttanut K:lta 29.4.2002 Turboahtimen korjauksesta 296 euroa. Laskussa on seuraava selvitys: "lausunto: pakopesän puoleinen laakeri virheellisesti asennettu, lukkorengas öljyurassa, ulompi lukitus puuttui kokonaan".

AA on laskuttanut K:lta 3.5.2002 162 euroa sylinterin porauksesta ja hoonauksesta. BB-niminen yritys on puolestaan laskuttanut 6.5.2002 K:lta 946,93 euroa kuudesta männästä, k.akselin suoristuksesta, ka. kaulan kiillotuksesta, yläpuolen tiivistesarjasta, kierokangen laakeriparista, runkolaakerisarjasta ja alapuolen tiivistesarjasta. HH-niminen yritys on laskuttanut 13.5.2002 K:lta 922,32 euroa BMW 530i:n moottorityöstä, joka sisältää purun ja kokoonpanon (36 h, a´ 21 euroa).

Lautakunnalle lähetetyssä, osapuolten välillä 23.3.2002 tehdyssä Tilaus- ja kauppasopimuksessa on leimalla painettuna teksti "Asiakas vastaa itse kaikista mahdollisista korjauksista luovutuksen jälkeen". Lisäksi asiakirjaan on kynällä kirjoitettu teksti "Asiakas hyväksynyt myyntiehdot. Myyjällä ei vastuuta mahd. vioista".

Vastaus

EH toteaa, että puheena oleva auton on erikoisauto. Tämä seikka selvitettiin myös K:lle. Auto on alunperin ollut BMW 520i, josta on jälkikäteen rakennettu 530 Turbo. K:lle kerrottiin tällaisen auton riskeistä ja siitä, miten autolla täytyy ajaa, että se kestää. Tämän tyyppisen auton saa rikki väärin käytettynä kahdessa tunnissa. K myös soitti auton entiselle omistajalle, joka kertoi hänelle samat asiat. Kauppasopimukseen kirjattiin nämä osapuolten sopimat asiat. K allekirjoitti sopimuksen ja vahvisti siten ymmärtäneensä, mitä oli ostamassa.

EH:n mielestä asiassa esitetty niin sanottu asiantuntijalausunto on erittäin epäilyttävä. Siinä todetaan, että on ainoastaan mahdollista, ei siis välttämätöntä, että väärin kokoaminen aiheuttaa kyseiset viat. Mitään tarkkaa tai varmaa tietoa ei asiasta siis ole. Myyjäliikkeelle ei myöskään annettu mahdollisuutta käyttää puolueetonta asiantuntijaa, kuten esimerkiksi tavarantarkastajaa, vian tutkimisessa. Myyjäliike uskookin, että auton vahingot aiheutti käyttövirhe.

Ratkaisun perustelut

Jos tavara on myyty "sellaisena kuin se on", siinä on kuitenkin kuluttajansuojalain 5 luvun 14 §:n 3 kohdan (13.12.2001/1258) mukaan myös virhe, jos se on huonommassa kunnossa kuin ostajalla sen hinta ja muut olosuhteet huomioon ottaen on ollut perusteltua aihetta edellyttää.

Virhearvioinnin perusteena ovat ostajan aiheelliset odotukset. Käytetyn auton kaupassa ostajan aiheellisia odotuksia arvioidaan erityisesti sen perusteella, onko auton kunto sellainen kuin sen iän ja sillä ajettujen kilometrien perusteella voi olettaa. Myyjä ei vastaa vioista, jotka johtuvat auton normaalista kulumisesta. Arvioinnissa otetaan myös huomioon, vastaako auton hinta yleensä samaa merkkiä ja vuosimallia olevien autojen hintaa.

Koska auto kuluu käytössä ja ajan myötä, ostajalla on aihetta varautua siihen, että käytettynä ostettuun autoon voidaan joutua tekemään välttämättömiä korjauksia ehkä piankin kaupanteon jälkeen. Korjauskustannukset eivät kuitenkaan saa muodostua kohtuuttoman korkeiksi auton ikä, kauppahinta ja sillä ajetut kilometrit huomioon ottaen.

Kuluttajansuojalain 5 luvun 19 §:n mukaan ostajalla on oikeus saada virhettä vastaava hinnanalennus.

Kuluttajansuojalain 5 luvun virhesäännökset ovat pakottavaa lainsäädäntöä. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, etteivät ostaja ja myyjä voi tehdä ostajaa sitovasti sopimusta, jossa ostaja jo kaupanteon yhteydessä etukäteen luopuu oikeudestaan vedota tavarassa kaupanteon jälkeen mahdollisesti ilmeneviin virheisiin.

Edellä kerrotun vuoksi lautakunta toteaa, että K:lla on puheena olevassa kaupassa oikeus vedota kuluttajansuojalain 5 luvun virhesäännöksiin autossa kaupanteon jälkeen ilmenneiden mahdollisten virheiden osalta.

Lautakunta katsoo selvitetyksi, että K:n EH:lta ostama auto on rikkoutunut noin viikon kuluttua kaupanteosta. K on sen jälkeen korjauttanut autoaan ilmoituksensa mukaan 3 781 eurolla. K:n lautakunnalle lähettämien kuittien ja laskujen mukaan K:n ilmoittamassa korjaussummassa on mukana muun muassa öljyn ja suodattimen vaihto (vaihto 24,50 euroa ja öljyt ja suodatin 104,26 euroa), sekä 22 euron veloitus bensiinistä (ilmeisesti 20 litraa, a´ 1,10 euroa). Öljyn ja suodattimen vaihdot kuuluvat auton normaaleihin huoltotoimenpiteisiin, joista auton haltijan on huolehdittava. K ei ole esittänyt selvitystä siitä, että kyseessä olisi niiden osalta ollut muu kuin mainittu normaali huoltotoimenpide. Samoin on jäänyt selvittämättä, että myyjäliike olisi vastuussa mainitun polttoainemäärän kustannuksista. Näin ollen lautakunta katsoo korjauskustannusten määräksi noin 3 630 euroa

EH väittää K:n aiheuttaneen auton vauriot omalla käyttövirheellään. Se ei ole kuitenkaan esittänyt näyttöä kyseisen väitteensä tueksi. Sen sijaan lautakunta katsoo selvitetyksi, että auton turboahtimen pakopesän puoleinen laakeri oli ollut virheellisesti asennettu ja lukkorengas oli ollut öljyurassa. Ulompi lukitus oli myös puuttunut kokonaan. Niin ikään osa auton männistä oli palanut ja autoon jouduttiin muun muassa vaihtamaan kuusi kappaletta mäntiä. Kaikkiaan auton korjauskustannukset muodostuivat kohtuuttoman korkeiksi auton ikä, kauppahinta ja sillä ajetut kilometrit huomioon ottaen. Näin ollen lautakunta katsoo, että puheena oleva auto on ollut huonommassa kunnossa kuin K:lla sen hinta ja muut olosuhteet huomioon ottaen on ollut perusteltua aihetta edellyttää ja auto on siten ollut kuluttajansuojalain 5 luvun 14 §:n 3 kohdan tarkoittamalla tavalla virheellinen.

K:lle on syntynyt virheen vuoksi oikeus kuluttajansuojalain 5 luvun 19 §:n mukaiseen hinnanalennukseen. Hinnanalennuksen määrää harkitessaan lautakunta ottaa huomioon sen, että auton on sille tehtyjen korjaustoimenpiteiden ansiosta tullut ikäänsä ja ajomääräänsä nähden parempaan kuntoon. Tämän vuoksi lautakunta harkitsee kohtuulliseksi hinnanalennuksen määräksi 1 800 euroa.

Suositus

Kuluttajavalituslautakunta suosittaa, että EH maksaa K:lle 1 800 euroa hinnanalennusta auton virheellisyyden vuoksi.

Päätös oli yksimielinen.

 
Julkaistu 11.7.2003