Käytetyn Fiathenkilöauton kauppa. Auton viat. Sellaisena kuin se on -ehto.

Diaarinumero: 02/33/1310
Antopäivä: 11.07.2003

Kuluttaja (K) osti 13.1.2002 elinkeinonharjoittajalta (EH) vuonna 1994 käyttöönotetun Fiat Punto 75 Shenkilöauton, jonka hinta oli 6 300 euroa. Hän luovutti vaihtoesineenä Fiat Uno Fire 1.0 3dhenkilöauton, josta hyvitettiin 1 086,17 euroa. K:n ostaman auton mittarilukema kaupantekohetkellä oli noin 125 000 kilometriä.

Maahantuoja kutsui K:n 25.3.2002 jarruputkien tarkastukseen XX:lle. K pyysi samalla korjaamaan vasemman oven lukon, mistä viasta hän oli valittanut myyjäliikkeelle 28.1.2002. Lukon korjaus maksoi 106,42 euroa. Tarkastuksessa todettiin, että lämmityslaite vuoti jäähdytysnestettä ja että vasen ja oikea takatukivarsi oli uusittava, koska helat olivat väljät.

EH korjasi viat ja hyvitti puolet ovilukon korjauskuluista K:lle sekä laskutti tältä korjauksesta puolet eli 467,59 euroa.

K vaati EH:a maksamaan korjaukset kokonaan, mihin se ei suostunut.

Vaatimukset

K vaatii EH:a korvaamaan hänen korjauskustannuksista maksamansa 467,59 euroa.

K on tyrmistynyt siitä, että hänelle myytiin rikkinäinen auto. Hänen mielestään lämmityslaitteen vuotaminen oli terveysriski, koska hänen lapsellaan on astma. Viasta aiheutui auton sisälle pahaa hajua.

Vastaus

EH:n mukaan autoon oli liikkeessä tehty jarruremontti ja vaihdettu jakohihna. Edellinen omistaja oli katsastanut sen 1.8.2001. Auto oli merkkiin, ikään ja ajomäärään nähden normaalissa kunnossa.

K otti automyyjään ensimmäisen kerran yhteyttä tammikuun lopulla, jolloin K:lla oli vaikeuksia ovien lukituksen kanssa. Myyjä kehotti K:a voitelemaan lukkomekanismit ja oletti asian korjaantuvan siten. Lämpökennon aiheuttamasta hajusta ei tuolloin ollut puhetta.

Myyjä ymmärsi K:n suostuneen siihen, että kustannukset puolitetaan.

Liike on mielestään osallistunut kohtuullisesti auton korjauskustannuksiin, sillä kyseessä ei ollut takuuauto. Lisäksi tukivarsien vika on voinut tulla asiakkaan ajaessa monttuun.

Ratkaisu

Jos tavara on myyty "sellaisena kuin se on" tai samankaltaista yleistä varaumaa käyttäen, siinä katsotaan kuluttajansuojalain 5 luvun 14 §:n 3) kohdan (1258/2001) mukaan kuitenkin olevan virhe, jos tavara on huonommassa kunnossa kuin osta-alla sen hinta ja muut olosuhteet huomioon ottaen on ollut perusteltua aihetta edellyttää.

Kuluttajavalituslautakunta on aiemmassa vakiintuneessa ratkaisukäytännössään katsonut, että virhearvioinnin perustana ovat ostajan aiheelliset odotukset. Käytetyn auton kaupassa ostajan aiheellisia odotuksia on arvioitu erityisesti sen perusteella, onko auton kunto sellainen kuin sen iän, sillä ajettujen kilometrien ja hinnan perusteella voi olettaa. Myyjä ei ole vastannut vioista, jotka johtuvat auton tavanomaisesta kulumisesta. Koska auto kuluu käytössä ja ajan myötä, ostajalta on edellytetty varautumista siihen, että käytettynä ostettuun autoon voi joutua tekemään välttämättömiä korjauksia ehkä piankin kaupanteon jälkeen. Korjauskustannukset eivät kuitenkaan ole saaneet muodostua kohtuuttoman korkeiksi auton ikä ja kauppahinta huomioon ottaen. Arvioinnissa on otettu myös huomioon, vastaako auton hinta yleensä samaa merkkiä ja vuosimallia olevien autojen hintaa. Lautakunta on katsonut lisäksi, että ostaessaan auton elinkeinonharjoittajalta kuluttajalla on vielä oikeus odottaa, että autossa ei ole sellaista vikaa, joka olisi omiaan vaarantamaan ostajan hengen tai terveyden taikka aiheuttamaan merkittävää vahinkoa omaisuudelle.

Tämän ratkaisukäytännön aikana voimassa olleen kuluttajansuojalain 5 luvun 14 §:n 3) kohdan mukaan tavarassa oli virhe (16/1994), jos se oli olennaisesti huonommassa kunnossa kuin ostajalla sen hinta ja muut olosuhteet huomioon ottaen oli ollut perusteltua aihetta edellyttää.

Lautakunta toteaa, että säännöksessä olleelle ilmaisulle "olennaisesti" ei lautakunnan aikaisemmassa ratkaisukäytännössä eikä oikeuskäytännössä yleisemminkään ole annettu itsenäistä ja täsmällistä merkitystä. Virhekynnys on esimerkiksi käytetyn auton kaupassa voinut ylittyä silloinkin, kun auto ei ole täysin käyttökelvoton. Pelkästään jo se, että korjauskustannukset ovat olleet korkeat on voinut tarkoittaa, että auto on ollut säännöksen perusteella virheellinen. Esimerkiksi asiassa 96/33/1606 suositettiin hyvitystä, kun neljä vuotta vanhasta henkilöautosta yhdeksän päivän kuluttua kaupasta oli havaittu jäähdyttimen syöpyneen puhki. Korjauskulut olivat olleet 1 640 markkaa (noin 275 euroa ja auton hinta oli ollut 77 500 markkaa (noin 13 000 euroa). Samaten suositettiin hinnanalennusta asiassa 96/33/1369, kun 85 000 markkaa (14 295 euroa) maksaneen auton moottori rikkoutui noin kahden kuukauden kuluttua kaupanteosta. Korjauskustannukset olivat olleet 22 000 markkaa (3 700 euroa).

Lautakunta katsoo, että koska sanalle olennaisesti ei edellä selostetun mukaisesti ole ratkaisukäytännössä annettu erityistä merkitystä, "sellaisena kuin se on" tai vastaavin ehdoin myyty auto, kuten muukin tavara, vastaa säännöksen muutetussakin muodossa ostajan aiheellisia odotuksia, kun sen kunto vastaa niitä periaatteita, jotka lautakunnan aiemmassa ratkaisukäytännössä on muodostettu.

K:n ostama auto oli kaupantekohetkellä noin seitsemän ja puoli vuotta vanha. Autossa ilmenneet viat sen ikä huomioon ottaen ovat lautakunnan käsityksen mukaan johtuneet tavanomaisesta kulumisesta. K:n maksettavaksi tulleet 467,59 euron korjauskustannukset eivät myöskään ole olleet kohtuuttoman korkeat auton ikä ja kauppahinta huomioon ottaen. Auto ei ole ollut huonommassa kunnossa kuin ostajalla sen hinta ja muut olosuhteet huomioon ottaen on ollut perusteltua aihetta edellyttää.

Edellä olevan perusteella kuluttajavalituslautakunta ei suosita hyvitystä.

Päätös oli yksimielinen.

 
Julkaistu 11.7.2003