Nuohous. Öljypolttimen toimimattomuus. Oliko nuohous suoritettu asianmukaisesti. Vahingonkorvaus.

korjausoikeus
vahingon rajoittaminen

Diaarinumero: 00/39/1106
Antopäivä: 14.08.2002

Tilaaja nuohoutti omakotitalon savuhormiston vuoden 2000 tammikuussa piirinuohooja toimeksisaajalla. Tilaajan mielestään työ tehtiin huolimattomasti ja virheellisesti, mistä hänelle aiheutui vahinkoa.

Vaatimukset

Tilaaja vaatii hyvitystä virheellisestä työstä aiheutuneesta vahingosta. Vaatimus on yhteensä 2 919,40 markkaa, johon sisältyvät 120 markan osa tammikuun 2000 nuohouslaskusta, Oulun Vesi ja lämmön kaksi laskua 646,40 markkaa ja 1 561 markkaa, nuohouslasku 242 markkaa ja siivouskuluja 350 markkaa.

Tilaajan talon keskuslämmitys oli reistaillut 5.1.2000 alkaen. Poltinhuolto kehotti nuohouttamaan savupiipun ennen lämmityspolttimen huoltamista. Poltin ei kuitenkaan toiminut kunnolla nuohouksen ja huollon jälkeen. Polttimen huoltaja totesi 3.3.2000, että hormisto ja lämmityskattila olivat tukossa. Myös palotarkastaja kävi samana päivänä. Kun hormisto ja lämmityskattila oli nuohottu, alkoi poltin toimia.

Vastaus

Toimeksisaaja pitää valitusta aiheettomana. Nuohous tehtiin moitteettomasti, minkä mukana ollut toinen nuohooja voi todistaa. Toimeksisaaja kävi katolla puhdistamassa hormit, tyhjensi laskunoet ja tarkisti lampulla hormin. Kattilan nuohoojat puhdistivat yhdessä ja totesivat vetokokeessa hormin vetävän hyvin. Ongelmien ilmaannuttua tilaajan olisi pitänyt ottaa yhteyttä nuohoojaan. Kahden kuukauden aikana on voinut sattua monenlaista, kun kyse on lämmityskattilasta. Tilaaja on jo saanut laskusta alennusta.

Vanhasta piipusta on voinut tippua palasia tukkien hormin, tai ilmalukko on voinut estää vedon. Savupiippujen sisään laitetaankin usein teräksinen putki suojaamaan hormia murenemiselta. Myös roska polttimessa aiheuttaa runsasta nokeamista kuten polttimen säätöjen muuttuminenkin. Toimeksisaajan havainnon mukaan hormista oli poistettu vain puoli sangollista kivistä ja laastista nokea, mikä viittaa hormin murenemiseen.

Selvitys

Haukiputaan kunnan palotarkastajan lausunnon 29.3.2000 mukaan öljylämmitys ei toiminut kunnolla ennen eikä jälkeen toimeksisaajan 5.1.2000 tekemän nuohouksen. Toinen nuohooja sai piipusta irti märkää nokea noin kymmenen kilogrammaa.

Oulun Vesi ja Lämpö Oy:n mukaan öljypoltin ei toiminut ja vikaa haettaessa todettiin hormin olevan tukossa. Poistettaessa liitoshormi todettiin, että piippu oli alapäästään täysin tukossa märästä noesta. Lausunnon mukaan hormin tukkoisuuden aiheutti se, että nokea ei ollut poistettu nuohouksen yhteydessä piipun alapäästä.

Ratkaisu

Tilaaja on vaatinut toimeksisaajaa korvaamaan vahingot, jotka hänen mukaansa aiheutuivat nuohoustyön puutteiden takia. K tilasi nuohouksen tammikuussa 2000 öljypolttimen toimintahäiriöiden takia. Poltin ei toiminut nuohouksen jälkeenkään, vaikka sitä säädettiin useaan otteeseen. Maaliskuussa öljypolttimen korjaaja oli irrottanut kattilan liitoshormin ja todennut sen olevan tukossa. Paikalle pyydetty toinen nuohooja sai piipusta irti runsaasti märkää nokea.

Toimeksisaajan mukaan nuohoustyö tehtiin asianmukaisesti. Hän on esittänyt useita mahdollisia syitä sille, miksi hormi on voinut mennä tukkoon. Lisäksi toimeksisaaja on todennut, että hän olisi tullut veloituksetta nuohoamaan hormin uudelleen, jos tilaaja olisi ilmoittanut virheestä. Toppisen mukaan hänen nuohouksensa ja toisen nuohoojan käynnin välillä kuluneen kahden kuukauden aikana on hormin tilassa ehtinyt tapahtua muutoksia.

Kuluttajansuojalain 8 luvun 12 §:n mukaan palvelus on suoritettava ammattitaitoisesti ja huolellisesti sekä ottaen huomioon tilaajan edut. Saman luvun 16 §:n mukaan tilaaja ei saa vedota palveluksen virheeseen, ellei hän ilmoita virheestä kohtuullisessa ajassa siitä, kun hän havaitsi virheen tai hänen olisi pitänyt se havaita.

Kuluttajansuojalain 8 luvun 18 §:n mukaan tilaaja saa vaatia palveluksessa olevan virheen oikaisemista. Vaikka tilaaja ei vaatisi virheen korjaamista tai suorituksen uusimista, toimeksisaaja saa omalla kustannuksellaan suorittaa tällaisen oikaisun, jos hän tilaajan ilmoittaessa virheestä viipymättä tarjoutuu tekemään sen.

Kuluttajalle on edellä olevan mukaisesti säädetty selkeä ilmoitusvelvollisuus virheestä. Jos hän ei tee sitä kohtuullisessa ajassa, hän menettää oikeutensa vedota virheeseen. Sen sijaan laissa ei ole säännelty sitä, menettääkö kuluttaja oikeutensa vedota virheeseen, jos hän ei varaa toimeksisaajalle mahdollisuutta korjata virhe.

Lain esitöissä viitataan 8 luvun 18 §:n kohdalla (HE 360/92, s. 94) lain 5 luvun vastaavaan säännökseen ja sen perusteluihin (s. 64). Toimeksisaaja voi välttyä hinnanalennuksen maksamiselta tai sopimuksen purkamiselta, jotka seuraamukset tilaajalla muuten ehkä olisivat käytettävissä, oikaisemalla virheen asianmukaisesti. Jos tilaaja aiheettomasti kieltäytyy antamasta tilaisuutta virheen oikaisuun, hän voi menettää - paitsi oikeutensa kaupan purkamiseen ja hinnanalennukseen - myös oikeuden saada täysimääräistä korvausta virheen korjauttamisesta aiheutuneista kustannuksista, koska hänen voidaan tällöin katsoa laiminlyöneen velvollisuutensa rajoittaa virheestä aiheutuvaa vahinkoa.

Lain ja sen esitöiden perusteella myös oikaisumahdollisuuden antamatta jättämisessä voi olla kyse vahingon minimoimisvelvollisuuden laiminlyönnistä, ei sen sijaan seikasta, jonka perusteella kuluttaja menettäisi kokonaan oikeutensa vedota virheeseen. Näin ollen myös oikaisumahdollisuuden antamatta jättäessään kuluttaja voi saada virheenperusteella vahingonkorvausta, mutta kuitenkin vähennettynä sillä määrällä, jonka toimeksisaaja olisi säästänyt saadessaan oikaisumahdollisuuden.

Selvityksen mukaan tilaaja tilasi toimeksisaajan nuohoamaan hormin, koska öljypoltin toimi huonosti. Poltin ei tilaajan mukaan toiminut hyvin nuohouksen jälkeenkään. Lautakunta katsoo, että tilaajan olisi pitänyt ilmoittaa nuohouksen puutteista toimeksisaajalle ennen uuden nuohouksen tilaamista, jotta toimeksisaaja olisi voinut oikaista nuohouksessa mahdollisesti tapahtuneen virheen.

Toimeksisaaja ei kuitenkaan vapaudu kokonaan vastaamasta virheestään sen vuoksi, ettei hän saanut tilaisuutta virheen korjaamiseen. Lautakunta pitää kohtuullisena, että tilaajalla on oikeus saada vahingonkorvauksena niiden kulujen määrä, jotka toimeksisaajalle olisi aiheutunut uudesta nuohouksesta. Koska tarkkaa selvitystä näistä ei ole saatavissa, lautakunta arvioi ne 100 markaksi. Muilta osin tilaajan vahinko on aiheutunut hänen laiminlyönnistään minimoida vahinko.

Lautakunta toteaa, että öljypolttimessa oli vikaa ennen ja jälkeen nuohouksen. Tilaaja ei ole osoittanut, että öljypolttimen vika tai siitä aiheutuneet korjauskulut olisivat johtuneet toimeksisaajan nuohouksesta. Tilaajalla ei näin ollen ole oikeutta saada korvausta öljypolttimen korjauksesta aiheutuneista kuluistaan.

Siivouskuluvaatimuksesta lautakunta toteaa, ettei tilaaja ole esittänyt selvitystä siitä, että siivoamisesta olisi aiheutunut hänelle kustannuksia. Tällä ja edellä olevilla perusteilla Lautakunta ei suosita hyvitystä myöskään tältä osin.

Suositus

Lautakunta suosittaa, että toimeksisaaja maksaa tilaajalle 100 markkaa (16,81 euroa).

Päätös oli yksimielinen.

 
Julkaistu 14.8.2002