Hyllystön kauppa. Hyllystön soveltuminen television sijoituspaikaksi. Saksankieliset kokoamis- ja käyttöohjeet. Televisio pudonnut lattialle. Vahingonkorvausvaatimus.

käyttöohje
käyttötarkoitus
vahinko

Diaarinumero: 00/32/2491
Antopäivä: 13.08.2002

Kuluttaja osti 3.7.2000 myyjäliikkeeltä hyllystön 4 980 markalla. K: n ostopäätökseen oli vaikuttanut se, että hyllystöön oli varattu reilu tila televisiota varten.

Hyllystö oli itse koottavaa mallia. Kokoamisohjeet oli pääosin esitetty kuvallisessa muodossa. Kuvien yhteydessä oli saksankielistä tekstiä. Suomenkielisiä ohjeita ostajalle ei annettu.

Vaatimukset

K vaatii, että myyjätahon tulee hyvittää hänelle television hankintahinta 9 899 markkaa sekä television tarkistamisesta peritty maksu 330 markkaa. Korvausvaatimus on siten yhteensä 10 229 markkaa.

K painottaa valituksessaan, että hyllystössä on nimenomaan varattu suuri tila televisiota varten ja hylly vaikuttaa muutenkin vankkarakenteiselta. Tämän vuoksi syntyi mielikuva kalliin hyllystön soveltuvuudesta suuremmankin vastaanottimen sijoitteluun. Erityisesti tästä syystä olisi ollut tärkeää, että myyjäliike olisi ilmoittanut hyllystön kestävän vain 35 kilon painon tai että myyjä olisi antanut ohjeet siitä, miten tavarat sijoitetaan hyllyyn. Hyllystössä ei ollut mainintaa paino- tai muistakaan käyttörajoituksista.

Koska hyllystö oli valmistettu Saksassa, sen mukana olevat kokoamisohjeet olivat vain saksan kielellä. Kokoamisohjeen kuvat olivat kuitenkin niin selkeät, että kokoamistyö onnistui niiden pohjalta. Kirjallista osaa kokoamisohjeista K ei voinut hyödyntää, koska hän ei osaa saksaa. Tästä tekstistä olisi käynyt ilmi, että valmistaja ilmoittaa hyllyn kantavuudeksi vain 35 kiloa. Hyllymateriaali on lastulevyä, jonka paksuus on 25 millimetriä.

Heti hyllystön asentamisen jälkeen 4.7.2000 K oli ostanut uuden 32 tuuman Sony-merkkisen television, jonka paino oli yli 60 kiloa. Sen hän asetti hyllystöön. Kun K tuli 21.8.2000 kotiinsa, hän havaitsi televisiohyllyn pettäneen takakiinnityksistä, minkä seurauksena televisio oli pudonnut lattialle ja mennyt rikki. Korjaamon mukaan televisiota ei kannattanut enää korjata, koska korjauskustannukset olisivat nousseet lähelle uuden vastaanottimen hintaa. Sonyn hankintahinta oli ollut 9 899 markkaa. K reklamoi asiasta myyjäliikkeelle heti. Liike ei suostunut hyvityksiin, vaan vetosi kokoamisohjeissa olleeseen 35 kilon painorajoitukseen silloin, kun hyllyn pituus on 1 000-1 200 millimetriä.

Vastaukset

Myyjäliike toteaa, että K oli ostanut kirjahyllyn ennen television hankkimista. Kaupantekohetkellä hän ei ollut kertonut aikovansa ostaa megatelevisiovastaanotinta.

Kokoamisohjeissa on saksankielinen huonekalulevyjen kantavuutta ilmoittava kokoamistaulukko. Tuossakaan vaiheessa K ei ollut kysynyt mitään huonekalun tai television myyjältä. Jos televisio painaa 65 kiloa, se on niin raskas, ettei kuluttaja jaksa nostaa sitä yksin hyllylle. Jo yksin suuren painon vuoksi kuluttajan olisi pitänyt miettiä, mitä hän on tekemässä. Jos televisiolle varattu tila on liian pieni, televisio tulee silloin liikaa etureunaan. Kuluttajan olisi pitänyt käyttää asiassa maalaisjärkeä.

K:n ostaman Sony-television käyttöohjeessa kohdassa turvallisuutesi vuoksi kehotetaan käyttämään television alla vain sellaista pöytää, joka on suunniteltu kestämään television painon. Lisäksi Sonylta on ilmoitettu, että periaatteessa television oikea sijoituspaikka on kyseiselle televisiolle tarkoitettu jalusta. Myyjäliike toteaa, ettei K ollut lukenut kyseisiä turvallisuusmääräyksiä. Vastaukseen on liitetty sivuja kyseisestä käyttöohjeesta.

Kuluttajavalituslautakunta on 22.10.2001 lähettänyt myyjäliikkeelle asiassa lisäselvityspyynnön, jossa on kysytty muun muassa, oliko liikkeen taholta ilmoitettu K:lle, ettei hyllystöön saisi sijoittaa yli 35 kiloa painavaa televisiota. Lisäksi on tiedusteltu, oliko K ilmoittanut myyjälle kaupantekohetkellä olevansa hankkimassa isoa televisiovastaanotinta.

Myymäläpäällikkö on ilmoittanut lautakunnalle puhelimitse seuraavaa:

Kaupantekohetkellä ostaja ei ollut kertonut, että hän aikoisi hankkia näin ison televisiovastaanottimen hyllystöönsä. Jos näin olisi tapahtunut, myyjä olisi ehdottomasti kieltänyt ostajaa asettamasta näin kookasta vastaanotinta hyllystöön. Myymäläpäällikkö oli käynyt paikan päällä tutustumassa tilanteeseen. Televisio oli hädin tuskin mahtunut kyseiseen hyllytilaan. Ostajan olisi pitänyt käsittää, ettei hylly voi kestää näin ison television painoa. Myymäläpäällikön mielestä myös televisioliikkeen olisi pitänyt kertoa, ettei näin isoa vastaanotinta saa asettaa kirjahyllyyn, vaan se pitäisi sijoittaa erilliselle tasolle.

Vaikka ostaja ei olisikaan osannut saksaa, hänen olisi myymäläpäällikön mielestä pitänyt huomata ohjeeseen merkitty painoraja. Hyllystö kestää kyllä noin 50 kilon painon, mutta se ei kestä television etupainotteista painoa, vaan silloin hylly kippaa. Myymälässä yleensä kerrotaan asiakkaille, että hyllyyn tuleva painava tuote tarvitsee lisätuen eli kannatinpuut, sillä paksukaan lastulevy ei kestä ilman välitukea suuria painoja.

Maahantuoja on vastauspyynnön saatuaan pyytänyt kuluttajavalituslautakuntaa kääntymään asiassa myymälän puoleen.

Muut selvitykset

Puuseppä on 19.10.2000 K:n pyynnöstä käynyt tarkastamassa kyseisen hyllystön. Tarkastuslausunnossaan hän toteaa seuraavaa:

Television painopiste on hyllyn etureunassa, mutta hyllyn etureunassa ei ole tukia eli rasitus kohdistuu tällöin hyllyn takareunaan (takalevyyn), joka ei ole kestänyt. Tämä ilmeisesti on mahdollistanut hyllyn "kippaamisen" ja television putoamisen maahan. Hyllyn takaosan kiinnikkeet ovat repeytyneet irti.

Puuseppä lausuu käsityksenään, että tällainen rakenne ei kestä painavia televisioita. Hänestä tuntuu oudolta, että rakennetta ei ole vahvistettu hyllyn etuosan alta, mikä olisi ollut helposti toteutettavissa. Vahvistuksen jälkeen rakenne olisi kestänyt painavankin television. Puusepän käsityksen mukaan kysymys on ollut hyllystön rakennevirheestä.

Ratkaisun perustelut

Kuluttajansuojalain 5 luvun 12 §:n mukaan tavaran tulee lajiltaan, määrältään, laadultaan ja muilta ominaisuuksiltaan vastata sitä, mitä voidaan katsoa sovitun. Jos ei muuta voida katsoa sovitun, tavaran tulee muun muassa soveltua tarkoitukseen, johon sellaisia tavaroita yleensä käytetään.

Kuluttajansuojalain 5 luvun 13 §:n mukaan tavarassa on virhe myös silloin, jos sen yhteydessä ei luovuteta ostajalle sellaisia ohjeita, jotka ovat tarpeen tavaran asentamista, kokoonpanoa, käyttöä, hoitoa tai säilytystä varten.

K on katsonut, että valituksen kohteena oleva hyllystö on ollut virheellinen siksi, että se ei ole kestänyt televisiovastaanottimen painoa, vaikka hyllystössä on varattu suuri tila televisiota varten. K on tyytymätön myös siihen, että hyllystön kokoamis- ja käyttöohjeet olivat saksankieliset. Koska K ei osannut saksan kieltä, hän ei ollut ymmärtänyt saksankielistä varoitustekstiä, jossa hyllystön kerrottiin kestävän vain 35 kilon painon. K on vaatinut korvattavaksi television hinnan, tarkastuskulut ja hyllystön korjauskustannukset.

Kuluttajavalituslautakunnan nähtävänä on ollut kyseistä hyllystöä esittävä kuvaston sivu. Siinä on tila televisiota varten. Kuvastossa on kyseiseen tilaan sijoitettukin isokokoiselta näyttävä vastaanotin.

Kuluttajavalituslautakunta katsoo selvitetyksi, että kyseinen hyllystö on tarkoitettu myös televisiovastaanottimen sijoituspaikaksi, koska siinä on erillinen tila televisiota varten. Koska hyllystö ei kestänyt K:n television painoa, kaupan kohteessa on ollut kuluttajansuojalain 5 luvun 12 §:n mukainen virhe.

Asiakirjoista käy ilmi, että K:lle on annettu hyllystön asennus- ja käyttöohjeet yksinomaan saksankielisinä. Saksan kieltä taitamattomalle K:lle ohjeet ovat olleet hyödyttömät. Käyttöohjeiden tarpeellisuutta arvioitaessa on otettava huomioon, mitä tietoja myyjän ja aiemman myyntiportaan kohtuudella voidaan edellyttää ymmärtäneen asiakkaiden tarvitsevan. Tuotteelle asetetut painorajoitukset ovat niin tärkeitä tietoja, että ne on annettava kuluttajalle selkeässä ja ymmärrettävässä muodossa.

Vieraskieliset ohjeet eivät yleensä ole riittäviä. Erityisesti näin on silloin, jos ohjeissa on kysymys tavaran haitallisesta tai vaarallisesta ominaisuudesta, kuten oli asianlaita tässä tapauksessa. Lisäksi kokoamisohjeen kuvat ovat vaikeaselkoiset eikä niitä ole selvennetty kirjallisesti.

Edellä olevan nojalla lautakunta katsoo, että hyllystössä on ollut myös kuluttajansuojalain 5 luvun 13 §:n mukainen virhe asianmukaisten käyttöohjeiden puuttumisen vuoksi. Kulutustavarasta annettavista tiedoista annetun asetuksen 4 §:n mukaan kuluttajalle on annettava muun muassa käyttö- ja säilytysohje silloin, kun ohjeen antaminen on tarpeen kuluttajan terveyden tai taloudellisen turvallisuuden kannalta. Kyseisen asetuksen 7 §:n mukaan tässä asetuksessa vaaditut tiedot on annettava suomen ja ruotsin kielellä, jollei tietoja ole annettu yleisesti tunnetuilla ohje- ja varoitusmerkinnöillä.

Lautakunta toteaa, että tässä tapauksessa kysymys on ollut käyttöohjeista, jotka ovat olleet tarpeen kuluttajan taloudellisen turvallisuuden kannalta. Edellä mainitun lainkohdan mukaan myyjätahon olisi tullut antaa tällaiset ohjeet suomen- ja ruotsinkielisinä. Saksankieliset käyttöohjeet eivät siten ole täyttäneet myöskään kulutustavaran kaupasta annettavista tiedoista annetun asetuksen vaatimuksia.

K on vaatinut myyjätahoa korvaamaan vahingon, joka hänelle aiheutui juuri ostetun televisiovastaanottimen rikkoutumisesta korjauskelvottomaksi.

Kuluttajansuojalain 5 luvun 20 §:n nojalla ostajalla on oikeus korvaukseen vahingosta, jonka hän kärsii tavaran virheen vuoksi. Jos tavaran virheestä aiheutuu vahinkoa muulle omaisuudelle kuin myydylle tavaralle, mainitun luvun 21 §:n mukaan myyjän korvausvelvollisuuteen sovelletaan 20 §:n säännöksiä vain, mikäli vahinko kohdistuu omaisuuteen, jolla on välitön käyttöyhteys myytyyn tavaraan. Koska tässä tapauksessa hyllystöön oli osoitettu oma erillinen sijoituspaikka televisiovastaanottimelle, oli televisiolla ja hyllystöllä välitön käyttöyhteys. Näin ollen hyllystön myyjä ja aiempi myyntiporras eli tuotteen maahantuoja ovat vastuussa K:lle television rikkoutumisesta aiheutuneesta vahingosta. Koska televisio rikkoutui jo runsaan kuukauden kuluttua ostosta eli aivan uutena, on K:n asiassa kärsimä vahinko ollut uuden television kauppahinnan suuruinen.

Silloin kun kaupan kohteessa on kuluttajansuojalain mukainen virhe, ostajalla on oikeus saada korvaus myös virheestä aiheutuneista korjaus- ja tarkastuskuluista. K on vaatinut television tarkastuskuluista 330 markkaa. Lautakunta pitää vaatimusta asianmukaisena. Lisäksi K:lla on oikeus saada korvaus korjauskelvottomaksi rikkoutuneesta televisiostaan kuittia vastaan.

Kuluttajavalituslautakunta toteaa K:n kärsineen asiassa yhteensä 10 229 markan suuruisen vahingon. K: n on esitettävä myyjälle tosite television kauppahinnasta.

Suositus

Kuluttajavalituslautakunta suosittaa, että myyjäliike ja maahantuoja yhteisvastuullisesti suorittavat K:lle vahingonkorvauksena tositteita vastaan 10 229 markkaa (1 720,39 euroa).

Päätös syntyi äänestyksen jälkeen. Eriävä mielipide päätöksen liitteenä.

ERIÄVÄ MIELIPIDE

Jäsenen eriävä mielipide asiassa, jossa osapuolina ovat K sekä myyjäliike ja maahantuoja:

Olen muutoin samaa mieltä kuin enemmistö, mutta katson, että vahingonkärsijällä on velvollisuus mahdollisuuksiensa mukaan rajoittaa syntyvää vahinkoa. Vaikka kirjahyllyn käyttöohjeet olivatkin saksankielisiä, niissä oli kuitenkin numeroin ilmaistu painorajoituksia. Tämän vuoksi K:n ei olisi pitänyt jättää huomiotta kyseisiä painorajoituksia, vaan hänen olisi tullut kääntyä myyjäliikkeen puoleen ja tiedustella, mitä kyseisillä rajoituksilla tarkoitettiin. Lisäksi K on itse koonnut kirjahyllyn ja siten voinut havaita sen rakenteen ja materiaalin. Niistä hänelle olisi pitänyt herätä epäilys, että hylly ei ehkä kestä hänen ostamansa isokokoisen televisiovastaanottimen 65 kilon painoa, ja varmistaa asia kirjahyllyn tai television myyjältä erityisesti, kun television käyttöohjeessa on television alustan kestävyyttä koskeva huomautus.

Koska K:n on katsottava myötävaikuttaneen vahingon syntymiseen, hänellä ei ole oikeutta täysimääräiseen korvaukseen. Katson myötävaikutuksen osuudeksi puolet vahingon määrästä.

 
Julkaistu 13.8.2002