Vuokra-asunnon välitys. Välityspalkkio.

välittäjä

Diaarinumero: 01/81/2656
Antopäivä: 11.03.2002

Kuluttajat (K) menivät 6.8.2001 tiedustelemaan vuokrahuoneistolta vuokra-asuntoa. Välittäjän mukaan tarjolla ei ollut asuntoja, joista vuokranantaja olisi tehnyt toimeksiantosopimuksen. K teki vuokrahuoneiston kanssa toimeksiantosopimuksen, jossa hän sitoutui maksamaan hänelle välityspalkkiona 1,22 kertaa kuukauden vuokran määrän, kuitenkin enintään 3 700 markkaa.

Kuluttajat solmivat 7.8.2001 vuokrasopimuksen kiinteistön kanssa. Vuokra oli 2 900 markkaa kuukaudessa. He maksoivat vuokrahuoneistolle välityspalkkiona 3 538 markkaa.

Vaatimukset

Kuluttajat vaativat, että vuokrahuoneisto palauttaa välityspalkkion 3 538 markkaa (595,05 euroa).

Toimeksianto piti tehdä, jotta pääsisi katsomaan asuntoja. Myöhemmin kuluttajat saivat tietää, että tällaisissa tapauksissa vuokralaisella ei saa teettää toimeksiantoa.

Vastaus

Kiinteistön isännöitsijä ilmoitti elokuun alussa puhelimitse vapautuvasta vuokrahuoneistosta. Hän oli antanut luvan tarjota sitä vuokralaisille, jotka tekevät toimeksiantosopimuksen. K:lle tähdennettiin, ettei asunnosta ole toimeksiantosopimusta. He halusivat tehdä toimeksiantosopimuksen, joka johti vuokrasopimukseen. Asuntoa ei markkinoitu millään lailla.

Hyvän vuokravälitystavan mukaan on sallittua, että välittäjällä on tiedossaan vuokranantajien tietoja heidän vuokralle tarjoamistaan huoneistoista ilman, että vuokranantaja on tehnyt toimeksiantosopimusta. Tällöin palkkion maksaa sopimuksen tehnyt vuokralainen.

Ratkaisun perustelut

Kiinteistöjen ja vuokrahuoneistojen välityksestä annetun lain 5 §:n 1 momentin mukaan toimeksiantosopimus on tehtävä kirjallisesti tai sähköisesti siten, että sopimusehtoja ei voida yksipuolisesti muuttaa ja että ne säilyvät toimeksiantajan saatavilla.

Saman lain 20 §:n 2 momentin mukaan välityspalkkio voidaan periä vain toimeksiantajalta. Jos välityskohdetta koskevan sopimuksen osapuolet ovat puolin ja toisin välitysliikkeen toimeksiantajina, välitysliike saa periä vain yhtä välityspalkkiota vastaavan määrän. Lain yleisperusteluissa (HE 58/2000 vp., s. 7) pidettiin vuokra-asuntojen osalta epäkohtana sitä, että välityspalkkion joutuu käytännössä maksamaan muu kuin toimeksiantaja, yleensä vuokralainen. Säännös annettiin erityisesti tämän asiaintilan korjaamiseksi. Säännöksen erityisperusteluissa (s. 22) todetaan, että toimeksiantosopimuksen on oltava todellinen, jotta oikeus välityspalkkioon syntyisi. Jos välityskohteesta kiinnostunut ottaa lehti-ilmoituksen tai muun markkinoinnin perusteella yhteyttä välitysliikkeeseen ja tekee kaupan tai vuokrasopimuksen, on selvää, että ostajan tai vuokra-asunnon hakijan kanssa hetkeä ennen sopimuksen allekirjoitusta tehty toimeksiantosopimus ei ole todellinen. Hyvän välitystavan mukaista ei myöskään ole se, että ehtona lehti-ilmoituksessa tai muussa markkinointiaineistossa mainittujen välityskohteiden näkemiselle vaaditaan toimeksiantosopimuksen tekemistä.

Lautakunta toteaa, että säännöksen tarkoituksena on estää välityspalkkion maksuvelvollisuuden siirtäminen sellaiselle osapuolelle, joka ei ole varsinainen toimeksiantaja korvaa auton vauriot.. Sopimus, joka tehdään säännöksen kiertämiseksi, voi olla hyvän tavan vastaisena pätemätön oikeustoimilain 33 §:n perusteella. Jos toimeksiantosopimus ei ole todellinen, se on sitomaton ainakin välityspalkkion osalta. Välittäjällä on näyttötaakka siitä, että toimeksiantosopimus on sen puolelta todellinen.

Lautakunta pitää selvitettynä, että kuluttajat ovat menneet vuokrahuoneiston toimipisteeseen tarkoituksenaan vuokrata asunto. He ovat solmineet välittäjän kanssa toimeksiantosopimuksen, jossa oli sovittu välityspalkkiosta.

Lautakunta toteaa, että kuluttajille vuokrattu huoneisto on ollut valmiiksi vuokrahuoneistolla välitettävänä. Vuokrahuoneisto on tehnyt välitystoimet ensisijaisesti sen puoleen ensin kääntyneen vuokranantajan eikä vuokralaisen hyväksi. Asunnon-välittäjä on käytännössä saattanut vuokralaiset yhteen vuokranantajan kanssa eikä toisinpäin.

Ottamatta kantaa siihen, onko välityssopimus ollut tässä tapauksessa lain kiertämiseksi tehtynä pätemätön, lautakunta katsoo, ettei vuokrahuoneistolla ole oikeutta välityspalkkioon jo sillä perusteella, ettei sopimus ole ollut toimeksiantosopimuksena todellinen. Näin ollen sen on palautettava K:lle perimäänsä palkkiota vastaavat 595,05 euroa.

Suositus

Kuluttajavalituslautakunta suosittaa, että vuokrahuoneisto palauttaa kuluttajille 595,05 euroa.

 
Julkaistu 11.3.2002