Perintä. Perimiskulujen kohtuullisuus.

Diaarinumero: 01/39/733
Antopäivä: 11.06.2002

Kuluttajan (K)ja toimeksisaajan erimielisyys koskee 2 281,20 markan määräisen saatavan perimistä. Saatava annettiin perimistoimiston perittäväksi 19.1.2001 ja K maksoi sen pääoman 26.2.2001. Perimiskulut 542,90 markkaa K maksoi 3.4.2001. K pitää perimiskulujen määrää kohtuuttomana.

Vaatimukset

K vaatii perimiskulujen kohtuullistamista.

K kertoo saaneensa yhden perimiskirjeen tammikuussa 2001 ja toisen 7.3.2001 päivätyn perimiskirjeen saatavan maksamisen jälkeen. Perimiskuluja K pitää kohtuuttomina ottaen huomioon lähetettyjen perimiskirjeiden lukumäärän sekä saatavan pääoman määrän.

Vastaus

K:lle lähetettiin maksukehotuskirje 20.1.2001. Kirjeessä vaadittiin velan pääoman ja koron lisäksi maksettavaksi 396,50 markan perimiskuluja. Koska velallinen ei maksanut avointa saatavaa eräpäivään mennessä, lähetettiin hänelle 3.2.2001 uusi maksukehotus, jossa perimiskulujen määrä oli 445,30 markkaa.

Velallinen lähetti kirjeen, jossa hän kehotti perimistoimistoa ottamaan yhteyttä päämieheensä. (X) yrityksen mukaan K ei ollut reklamoinut saamastaan laskusta. Hän oli kuitenkin lähettänyt (X) yritykselle kirjeen, jossa oli ilmoittanut maksavansa saatavan 9.2.2001. Suoritusta ei ollut kuitenkaan tehty.

Koska suoritusta ei saatu, lähetettiin K:lle vielä kolmas maksukehotus 27.2.2001, jossa velalliselta vaadittiin pääoman ja koron lisäksi 494,10 markan perimiskuluja. K maksoi saatavan 26.2.2001. Tieto maksusta saatiin päämieheltä 7.3.2001. Tämän jälkeen K:lle lähetettiin vielä maksukehotus 81,12 markan viivästyskorosta sekä 542,90 markan kuluista.

K on lähestynyt toimeksisaajaa kirjeitse 13.3.2001 päivätyllä kirjeellä, jossa hän ilmaisee käsityksensä perimistoimien aiheettomuudesta sekä siitä, että velkoja on ollut tietoinen hänen maksukyvystään. K ei kuitenkaan ole ilmoittanut sovittuun määräpäivään mennessä, milloin hän maksun suorittaa.

K:lle lähetettiin vielä 15.3.2001 kirje, jossa vaadittiin korkojäämän ja kulujen maksamista. K otti 16.3.2001 puhelimitse yhteyttä toimeksisaajaan ja pyysi perustelua perimiskulujen määrälle. Tuolloin K myös väitti saaneensa vain kaksi perintäkirjettä. K on jälleen 19.3. ottanut yhteyttä toimeksisaajaan ja ihmetellyt saamaansa maksukehotusta. Puhelinkeskustelun aikana sovittiin, että K maksaa 624,02 markkaa 7.3.2001 lähetetyllä maksukehotuksella 3.4.2001. K on suorittanut sovittuna ajankohtana 542,90 markkaa eli kulujen osuuden vaaditun koron jäädessä suorittamatta.

Toimeksisaaja toteaa vastauksessaan perimiskulujen muodostuvan muun muassa seuraavien toimenpiteiden suorittamisesta:

- saatavan perusteen, perintäkelpoisuuden ja määrän selvittäminen

- velallisen henkilö-, puhelin ja osoitetietojen selvittäminen

- tietojen rekisteröinti tietokantaan

- raportointi toimeksiantajalle ja neuvottelut tämän kanssa

- neuvottelut velallisen kanssa

- maksukehotusten tulostus-, postitus- ja materiaalikustankukset

- toimiston yleis- ja hallinnointikustannukset

- muut liiketaloudessa huomioon otettavat kustannukset kuten mahdolliset luottotappiot, korvausvelvoitteet ja niiltä suojautuminen

Tässä tapauksessa asian hoitaminen on vaatinut jopa enemmän toimenpiteitä, kuin perintäasiassa yleensä joudutaan tekemään. Tällä perusteella K:lta vaadittujen kulujen määrää ei voida pitää liian suurena.

Kulujen arvioimisen perustaksi toimeksisaaja viittaa ulosottoviranomaisten suoritteidensa aiheuttamista kustannuksista antamiin tietoihin. Oikeusministeriön 13.3.2000 julkaisemassa esityksessä "Ulosottoviranomaisen toiminta vuonna 1999" kerrotaan käsitellyn asian "hinnaksi" yhden maksutapahtuman osalta 181 markkaa. Toimenpiteiden määrän huomioon ottaen toimeksisaajan tässä asiassa vaatimaa kulukorvausta ei siten voida pitää liiallisena.

Toimeksisaaja ihmettelee K:n väitettä siitä, ettei tämä olisi saanut hänelle lähetettyjä perintäkirjeitä. Kirjeet postitetaan massapostituksina ja toimitetaan Postille e-kirjeinä, joten postituksessa tapahtuneesta häiriöstä olisi kuultu muiltakin velallisilta.

Ratkaisun perustelut

Saatavien perinnästä annetun lain (22.4.1999/7513) 10 §:ssä todetaan perintäkuluista seuraavaa:

"Velallisen on korvattava perinnästä velkojalle aiheutuneet kohtuulliset kulut riippumatta siitä, periikö saatavaa velkoja itse vai toimeksisaaja velkojan lukuun. Kohtuullisuutta arvioitaessa on otettava huomioon saatavan suuruus, suoritettu työmäärä, perintätehtävän tarkoituksenmukainen suoritustapa ja muut seikat."

Lautakunta katsoo selvitetyksi, että (X)yritys on antanut saatavansa K:lta toimeksisaajan perittäväksi 19.1.2001. K:lle on 20.1.2001 lähetetty ensimmäinen perintäkirje, jossa perimiskulut olivat 396,50 markkaa.

Lautakunta toteaa, että on hyvän perintätavan mukaista ensin muistuttaa saatavasta kirjeitse. Lautakunta pitää kuitenkin 396,50 markan kuluja toimeksiannon vastaanottamisesta ja yhden perintäkirjeen lähettämisestä tässä tapauksessa liian korkeina.

Saatavan vastaanottamisen ja ensimmäisen perintäkirjeen jälkeen on jokainen lähetetty perintäkirje (3.2., 27.2., 7.3., 15.3.) lisännyt velallisen kuluja noin 48 markkaa kirjeeltä. Ottaen huomioon kolmen viimeisen kirjeen tiheän lähettämisvälin Lautakunta katsoo kulujen tästäkin syystä muodostuneen tarpeettoman korkeiksi.

Lautakunta arvioi asiassa suoritetun työmäärän, perinnän lyhyehkön ajallisen keston ja pääoman määrän huomioon ottaen kohtuullisiksi perimiskuluiksi 60 euroa ja suosittaa tämän määrän ylittävien perimiskulujen palauttamista.

Suositus

Kuluttajavalituslautakunta suosittaa, että toimeksisaaja alen-taa K:lta perimänsä perimiskulut 60 euroon.

Päätös oli yksimielinen.

 
Julkaistu 11.6.2002