Häätilaisuus. Laskutus. Sopimuksen sisältö. Laskun kohtuullisuus. Lautakunnan toimivalta

toimivalta
elinkeinonharjoittaja

Diaarinumero: 00/35/2322
Antopäivä: 15.02.2002

Kuluttajat (K: t) tilasivat hääjuhlaruokailun 200 hengelle ammattiopistolta häätilaisuuteen 2.9.2000. K:t toivat itse osan ruoista ja raaka-aineista. Ammattiopiston oppilaat valmistivat ruoan opettajien johdolla. Tarjoilu ja astiat oli tilattu ammattiopistolta.

Osapuolten välinen erimielisyys koskee sitä, mitä hinnasta oli sovittu. K:n mukaan hinta-arvioksi 200 hengelle oli alun perin annettu 4 000 - 5 000 markkaa, ammattiopiston mukaan tuon suuruinen arvio koski 100 hengen ruokailua. Osapuolet sopivat 23.8.2000 hinnaksi 48 markkaa henkilöltä.

K: t ovat maksaneet kohtuulliseksi katsomansa 5 000 markkaa laskusta. Ammattiopisto vaatii heitä maksamaan vielä 2 800 markkaa 11 prosentin viivästyskorkoineen.

Vaatimukset

K: t vaativat, että ammattiopisto luopuu perimästä 2 800 markkaa laskustaan.

K: n mielestä heidän olisi pitänyt saada tarjoilu halvemmalla, koska he toivat niin paljon omia ruokia ja ruoka-aineita juhlaan. Oppilaiden työstä ei pitänyt veloittaa. Lisäksi yksi vieraista komennettiin auttamaan yöllä tarjottavan ruoan esille laitossa, vaikka ammattiopiston piti huolehtia tästä lukuun ottamatta pilaantuvia, kylmässä säilytettäviä ruokia.

Ruoilla on valmishinnat, jotka K:n laskemien kaupan hintojen mukaan ovat liian kalliit eli hinnassa on ilmeisesti veloitettu työtä, joka kuitenkin veloitettiin myös erikseen.

Vastaus

Ruokailun hinta-arvio oli alun perin noin 60-70 markkaa hengeltä. Hinnaksi sovittiin sittemmin 48 markkaa henkeä kohti, koska K:t toivat itse osan ruoista. Kokonaishinnaksi laskettiin yhdessä 9 600 markkaa, minkä K:t hyväksyivät 23.8.2000.

Ammattiopisto ei olisi edes vastaanottanut tilausta, jos sen hinnan olisi pitänyt olla 5 000 markkaa, mikä tekisi henkeä kohti vain 25 markkaa. K:lle on kerrottu hinta-arvio kulloisenkin tilanteen mukaan. K:t eivät missään vaiheessa häätarjoilusta neuvoteltaessa kyseenalaistaneet hintaa.

Ammattiopisto on liittänyt vastaukseensa erittelyn. Ammattiopis-ton mukaan koko ajan puhuttiin kuitenkin hinnasta henkeä kohti. Työssä oli mukana kaksi opettajaa ja yksitoista oppilasta. Valmistelutöitä tehtiin useana päivänä, yksi iltapäivä ja koko hääpäivä käytettiin valmistelu- ja tarjoilutyöhön. Työpalkat laskutetaan erikseen sekä opettajien että oppilaiden osalta, vaikka opiskelijoille ei maksetakaan palkkaa, vaan raha tulee osaston hyväksi. K:lle ei ole sanottu, ettei oppilaiden työstäkin veloitettaisi, vaikkei oppilaille palkkaa maksetakaan.

Vastaukseen liitetyn hintaerittelyn mukaan ateriakokonaisuudesta on veloitettu yhteensä 3 635 markkaa, astiavuokrasta 400 markkaa sekä kuljetus- ja tarjoilutyön osalta oppilastyöstä 2 310 markkaa ja opettajien työstä 3 255 markkaa. Hinta sisältää 22 prosentin arvonlisäveron. Hintoja ei voi verrata kaupan kilohintoihin. Tuotteiden hinnat eivät sisällä kattausta, tarjoilua tai muuta sellaista työtä, josta on veloitettu erikseen.

Tilaisuudet ovat opetustilanne, joten todelliset kustannukset ovat suuremmat kuin tulot.

Selvitys

Ammattiopisto on monen kunnan yhteinen ammattiopisto ja saa rahoituksen valtiolta. Työt tehdään opetustyönä.

Ratkaisun perustelut

Kuluttajavalituslautakunnasta annetun lain 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan lautakunnan tehtävänä on antaa ratkaisusuosituksia elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisiin erimielisyyksiin yksittäisissä kulutushyödykesopimuksia koskevissa tai muissa kulutushyödykkeen hankintaan liittyvissä asioissa, joita kuluttajat saattavat lautakunnan käsiteltäviksi.

Kuluttajansuojalain 1 luvun 5 §:n mukaan elinkeinonharjoittajalla tarkoitetaan luonnollista henkilöä taikka yksityistä tai julkista oikeushenkilöä, joka tuloa tai muuta taloudellista hyötyä saadakseen ammattimaisesti pitää kaupan, myy tai muutoin tarjoaa kulutushyödykkeitä vastiketta vastaan hankittaviksi.

Hallituksen esityksessä laiksi kuluttajansuojalain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (360/1992 vp. s. 46) todetaan, että julkisyhteisöjen tarjoamat lakisääteiset palvelut, kuten koulutus, terveyden- ja sairaanhoito, lasten päivähoito ja muut vastaavat toiminnot, joita ei harjoiteta kaupallisten periaatteiden pohjalta, jäävät kuluttajansuojalainsäädännön ulkopuolelle. Hallituksen esityksessä kuluttajansuojalainsäädännöksi (8/1977 vp. s. 15) todetaan, että elinkeinonharjoittajan toiminnan edellytetään olevan taloudelliseen tulokseen tähtäävää toimintaa, johon liittyy yrittäjäriski.

Hallituksen esityksessä kuluttajansuojalainsäädännöksi (8/1977 vp. s. 16) todetaan, että sitä, että yksityiset elinkeinonharjoittajat harjoittavat kyseistä toimintaa ja se täyttää muut kuluttajansuojalain soveltamisedellytykset, voidaan pitää osoituksena siitä, että kuluttajansuojalakia voidaan soveltaa julkisyhteisön vastaavaan toimintaan.

Saadun selvityksen perusteella ammattiopisto on veloittanut häätilaisuuden järjestämisestä ruokatarvikkeiden hinnan lisäksi palkkaa oppilaiden ja opettajien työstä. Oppilaiden palkka on ammattiopiston ilmoituksen mukaan mennyt osaston hyväksi. Ammattiopisto tekee tilaustöitä useasti. Toimintaa voidaan pitää ammattimaisena. Lautakunta katsoo, että ammattiopisto häätilaisuuksia järjestäessään ja muita tilaustöitä tehdessään toimii kuluttajansuojalain 1 luvun 5 §:ssä tarkoitettuna elinkeinonharjoittajana, joka tuloa tai taloudellista hyötyä saadakseen ammattimaisesti myy kulutuspalveluja vastiketta vastaan. Kuluttajavalituslautakunta on siten toimivaltainen käsittelemään asian.

Ammattiopiston ja K:n käsitykset ovat erilaiset siitä, mitä ammattiopisto arvioi häätilaisuuden tarjoilun hinnaksi alun perin. Osapuolet ovat joka tapauksessa sopineet hinnaksi 23.8.2000 48 markkaa henkilöltä. K katsoo, että hintaa olisi alennettava.

Kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n mukaan sopimusehtoa voidaan sovitella tai se voidaan jättää huomioon ottamatta, jos sopimuksen ehto on kuluttajan kannalta kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen. Kohtuuttomuutta arvioitaessa on otettava huomioon sopimuksen koko sisältö, osapuolten asema, sopimusta tehtäessä vallinneet olosuhteet, olosuhteiden muuttuminen ja muut seikat.

Kun otetaan huomioon hintaan sisältynyt ruoka ja palvelut ja yleisesti hää- tai juhlatilaisuuksien järjestäjien hinnat, Lautakunta ei pidä hintaa kohtuuttomana, vaikka kysymyksessä onkin ammattiopiston tarjoama palvelu.

Viivästyskorosta lautakunta toteaa, että korkolain 2 §:n 2 momentin ja 4 §:n 3 momentin mukaan kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välisissä suhteissa viivästyskoron vuotuinen enimmäismäärä vuonna 2000 oli 10 prosenttia ja vuonna 2001 ja 2002 11 prosenttia. Korkolain 6 §:n mukaan silloin, kun eräpäivää ei ole ennalta sovittu, viivästyskoron maksuvelvollisuus alkaa kuukauden kuluttua laskun lähettämisestä edellyttäen, että laskussa on mainittu viivästyskoron maksuvelvollisuudesta.

Suositus

Kuluttajavalituslautakunta suosittaa, että ammattiopisto luopuu perimästä K:lta enempää viivästyskorkoa kuin korkolaissa on säädetty.

Päätös oli yksimielinen.

 
Julkaistu 15.2.2002