Etusivu » Lautakunnan ratkaisuja » Käytetyn asunnon kauppa. Onko myyjä jättänyt kertomatta tiedossaan olleista kohteen korjaustarpeista. Hinnanalennus. Tuottokorko.

Käytetyn asunnon kauppa. Onko myyjä jättänyt kertomatta tiedossaan olleista kohteen korjaustarpeista. Hinnanalennus. Tuottokorko.

virheellinen tieto
tuottokorko
tiedonantovelvollisuus
hinnanalennus

Diaarinumero: 99/82/2526
Antopäivä: 16.03.2001

K:t ostivat E:lta 9.4.1999 XX nimisen yhtiön osakkeet jotka oikeuttavat hallitsemaan rivitaloasuntoa (4h,k,s, 92,5 m2) osoitteessa XO. Kohde oli valmistunut vuonna 1986. Kauppahinta oli 450 000 markkaa.

Ostajat valittivat myyjälle kirjallisesti 10.5.1999, että asunnon lämmitys oli viallinen. Myyjä kieltäytyi maksamasta ostajien vaatimaa korvausta, koska hän oli kertomansa mukaan ilmoittanut vioista isännöitsijälle ja koska katsoi vian olevan asunto-osakeyhtiön vastuulla.

K:t vaativat, että E:t korvaavat huoneistoon kohdistuvan osuuden 9 028,40 markkaa taloyhtiön teettämästä remontista, huoneiston ylimääräiset lämmityskulut 3 viikolta 134 markkaa sekä puhelin- ja postikulut 155 markkaa. Summat on maksettava lakisääteisine korkoineen alkaen kohteen hallintaoikeuden siirtymisestä.

Ostajien mukaan myyjät ilmoittivat ennen kauppaa taloyhtiön isännöitsijälle, että osa heidän asuntonsa vesikiertoisista lämpöpattereista ei toiminut. Vastoin väitettään he eivät maininneet asiasta ostajille. Isännöitsijäntodistuksessakaan ei mainittu asiasta, sillä isännöinti oli juuri vaihtunut eikä uusi isännöitsijä tiennyt, että lämmitysjärjestelmä oli laajemminkin epäkuntoinen. Kaupan teon jälkeen ilmeni, että sama ongelma esiintyi eräillä muillakin naapureilla, joille taloyhtiö oli hankkinut tilapäisavuksi sähkökäyttöisiä lämpöpattereita.

Yhtiössä on sittemmin päätetty lammityslaitteiston korjauttamisesta.

Vastaus

Vaatimukset kiistetään. E:t havaitsivat syksyllä 1998, että osa asunnon pattereista ei lämmennyt. Huoltomies totesi vian olevan joko termostaateissa tai vedenkierrossa.Hänen mukaansa samoja vaikeuksia oli muissakin huoneistoissa, eikä asialle voinut tehdä mitään lämmityskauden aikana. E:t ilmoittivat asiasta myös isännöitsijänä toimineelIe NN:lle, joka kuitenkin ilmoitti jättäneensä isännöitsijän tehtävät, ja hallituksen jäsenelle NO:lle, joka kertoi ottavansa asian käsiteltävksi hallituksen kokouksessa 7.2.1999. E:t ilmoittivat ongelmasta myös uudelle isännöitsijälle maaliskuussa 1999, ja lisäksi ostajille kaupan teon yhteydessä. He ovat siten ilmoittaneet asiasta kaikille asianosaistahoille.

Ratkaisun perustelut

Asuntokauppalain 6 luvun 11 §:n 1 momentin mukaan asunnossa on virhe, jos

1) se ei vastaa sitä, mitä voidaan katsoa sovitun;

2) se ei vastaa niitä tietoja, jotka myyjä on ennen kaupantekoa antanut asunnosta ja joiden voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan;

3) myyjä on ennen kaupantekoa jättänyt antamatta ostajalle tiedon sellaisesta asuntoa koskevasta erityisestä seikasta, josta hänen täytyy olettaa tienneen ja josta ostaja perustellusti saattoi olettaa saavansa tiedon ottaen huomioon hänen mahdollisuutensa havaita kyseinen seikka 12 §:ssä tarkoitetussa asunnon tarkastuksessa, myyjän tietoisuus ostajan asettamista erityisvaatimuksista sekä muut seikat, ja laiminlyönnin voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan; tai

4) se on varustukseltaan, kunnoltaan tai muilta ominaisuuksiltaan merkittävästi huonompi kuin ostajalla on ollut perusteltua aihetta edellyttää ottaen huomioon asunnon hinta, sen ikä, alueella tavanomainen varustetaso, kohtuullista asumistasoa koskevat yleiset vaatimukset sekä muut seikat.

Saman luvun 16 §:n 1 momentin mukaan ostajalla on oikeus virhettä vastaavaan tai muuten virheeseen nähden kohtuulliseen hinnanalennukseen.

Saman luvun 17 §:n mukaan ostajalla on oikeus korvaukseen vahingosta, jonka hän kärsii asunnon virheen vuoksi, jollei myyjä osoita, ettei virhe johdu huolimattomuudesta hänen puolellaan.

Saman luvun 27 §:n mukaan säännöksiä myyjän vastuusta ennen kaupantekoa annetuista tai antamatta jätetyistä tiedoista sovelletaan myös, kun tiedot on antanut tai laiminlyöntiin on syyllistynyt myyjän toimeksiannosta kaupan välittäjänä toiminut kiinteistönvälittäjä tai muu myyjän edustaja ja myös, kun myyjän tai hänen edustajansa toimesta annetut tiedot sisältyvät isännöitsijäntodistukseen tai ovat muuten peräisin sen yhteisön edustajalta, jonka osakkeet tai muut osuudet ovat kaupan kohteena.

Nyt käsiteltävässä tapauksessa lautakunta pitää selvitettynä, että E:t olivat asianmukaisesti ilmoittaneet lämmitysjärjestelmän epäkuntoisuudesta asunto-osakeyhtiön edustajille. Vastauksen perusteella he ovat tienneet, että yhtiön muissakin asunnoissa ilmeni lämmitysjärjestelmän toimintahäiriöitä, joita ei saanut poistetuksi tavanomaisin huoltotoimin. Lautakunta katsoo, että myyjän on tästä tullut ymmärtää vian vaativan mahdollisesti merkittävääkin korjausta. Näyttämttä on kuitenkin jäänyt, että asiasta olisi kerrottu asunnon ostajille. Tästä asunnon viasta ja sen ilmeisestä korjaustarpeesta ei ole mainintaa kohteen myyntiesitteessä eikä kaupan teon yhteydessä käytetyssä isännöitsijäntodistuksessa, joiden sisältämistä tiedoista myyjät ovat asuntokauppalain 6 luvun 27 §:n mukaisesti vastuussa. Kiinteistönvälittäjän kertomuksen perusteella lautakunta katsoo, että myyjän ei ole näytetty kertoneen asiasta ostajille suullisestikaan.

Lautakunta katsoo myyjän jättäneen antamatta ostajille tiedon sellaisesta asuntoa koskevasta erityisestä kauppaan vaikuttavasta seikasta, josta hän on tiennyt ja josta ostajat ovat perustellusti voineet olettaa saavansa tiedon. Asunnossa on tällä perusteella asuntokauppalain 6 luvun 11 §:n 3 kohdan mukainen virhe.

Sitä vastaavan hinnanalennuksen määräksi lautakunta harkitsee 5000 markkaa. Summa perustuu lautakunnan arvioon siitä, missä määrin tieto asiasta olisi vaikuttanut kohteen kauppahintaan, kun otetaan lisäksi huomioon asuntoon sittemmin kohdistuneet lämmitysjärjestelmän korjauskulut.

Laiminlyödessään ilmoitusvelvollisuutensa myyjä on toiminut huolimattomasti. Näin ollen hän on vastuussa myös virheen vuoksi ostajille tulleesta muusta vahingosta. Tällaista korvattavaa vahinkoa on sähkölämmityksestä tullut ylimääräinen sähkönkulutus sekä reklamaation hoitamisesta ennen kuluttajavalituslautkuntaan tehtyä valitusta syntyneet puhelin- ja postikulut. Näiden kustannusten yhteismääräksi lautakunta harkitsee 100 markkaa.

Hyvitykselle on vaadittu myös lakisääteistä korkoa.

Tuottokoron maksamisesta on säädetty asuntokauppalain 6 luvun 28 §:ssä. Sen mukaan jos kauppa puretaan, myyjän on palautettava saamansa kauppahinta ja maksettava sille korkolain 3 §:n 2 momentin mukaisesti korkoa siitä päivästä lukien, jona hän vastaanotti maksun. Asuntokauppalaissa ei ole erillistä säännöstä tuottokoron maksamisesta hinnanalennukselle. Lautakunta kuitenkin toteaa, että maakaaren 2 luvun 31 §:ään sisältyy määräys tuottokoron maksamisesta hinnanalennukselle.

Asuntokauppalain jälkeen säädetyn maakaaren esitöiden mukaan asunnonostajan asemaan ei saa vaikuttaa se, onko ostettava asunto luonteeltaan irtainta vai kiinteää omaisuutta. Lautakunta on ratkaisuissaan pyrkinyt tulkitsemaan asuntokauppalain ja maakaaren säännöksiä mahdollisimman yhdenmukaisesti.

Koska myös hinnanalennus on palautettavaa kauppahintaa, joka on periaatteessa ollut oikeudettomasti myyjän hallussa, on perusteltua, että ostaja saa siitä korvauksen. Vaikka sille maksettavasta korosta ei ole erityistä säännöstä asuntokauppalaissa, katsoo lautakunta, että yhdenmukaisesti kiinteistön kauppaa koskevan säännöksen kanssa ostajalla on myös asunnon kaupassa oikeus tuottokorkoon hinnanalennuksena maksettavalle summalle.

Lautakunta katsoo, että K:ien vaatimus lakisääteisestä korosta käsittää tuottokoron ja viivästyskoron.

Tuottokorkoa on maksettava loppukauppahinnan vastaanottamisesta eli 1.5.1999 alkaen.

Korvausvelalle on tuottokoron sijaan maksettava korkolain 7 §:n mukaan viivästyskorkoa alkaen kuukauden kuluttua päivästä, jona vaatimus ja sen perustetta koskeva selvitys on esitetty. Lainkohdan mukainen vaatimus ja selvitys on katsottava esitetyn valituksen tiedoksisaannin yhteydessä, minkä on katsottava tapahtuneen viimeistään 30.11.1999. Viivästyskorkoa on siten maksettava alkaen 30.12.1999.

Korkolain 4 §:n 3 momentin mukainen tuottokoron korkokanta oli 4 prosenttia vuonna 1999 ja viivästyskoron korkokanta oli 11 prosenttia vuonna 1999, 10 prosenttia vuonna 2000 ja se on 11 prosenttia alkaen 1.1.2001.

Vaatimuksia on esitetty myös E1:lle. Lautakunta ei suosita tältä osin hyvitystä, sillä hän ei ole ollut sopijapuolena asuntokaupassa.

Suositus

Lautakunta suosittaa, että E2 maksaa K:ille 5 100 markkaa 4 prosentin tuottokorkoineen 1.5.1999 - 29.12.1999 ja edellä mainittuine viivästyskorkoineen alkaen 30.12.1999 maksupäivään.

Päätös syntyi äänestyksen jälkeen.

Asuntokauppalaissa ei ole säännöstä, jonka perusteella hinnanalennukselle pitäisi maksaa tuottokorkoa. Tästä syystä katsomme, ettei tuottokorkoa voi suosittaa. Muutoin olemme enemmistön kanssa samaa mieltä.

 
Julkaistu 16.3.2001