Etusivu » Lautakunnan ratkaisuja » Vaihto-oppilasvuosi yhdysvalloissa. Ongelmat isäntäperheessä. Vaihto-oppilasvuoden keskeyttäminen

Vaihto-oppilasvuosi yhdysvalloissa. Ongelmat isäntäperheessä. Vaihto-oppilasvuoden keskeyttäminen

vastuunrajoitusehto
reklamaatio
matkanjärjestäjän velvollisuudet
hinnanalennus

Diaarinumero: 99/35/2071
Antopäivä: 15.01.2001

K osallistui E:n järjestämään vaihto-oppilasvuoteen Yhdysvaltain Kaliforniassa. Matkan hinta oli 26 700 markkaa ja K:n oleskelun piti kestää 1.9.1998 - 15.6.1999. K palasi kuitenkin kotiin 15.12.1998, koska hänellä ilmeni vaikeuksia isäntäperheessä. K:n vanhemmat vaativat E:aa palauttamaan matkasta käyttämättä jääneen osuuden 16 821 markkaa (63 prosenttia matkan hinnasta). E kieltäytyi maksamasta vaadittua hinnanalennusta, koska se katsoi K:n vanhempien rikkoneen sopimusta, ja koska K:n vanhemmat olivat tehneet vaatimuksensa yli kolmen kuukauden kuluttua Suomeen palaamisesta. Sopimusehdot edellyttävät vaatimuksen esittämistä kahden kuukauden kuluessa matkan päättymisestä.Esitetiedoissa todetaan: "Vapaaehtoisuus on yhä edelleen olennainen osa isäntäperheenä olemista. Olennaista on, että kiinnostus vaihto-oppilaan ottamiseksi on aitoa ja että päätös on tehty kaikkia perheenjäseniä kuulemalla. Vaihto-oppilaan viihtyvyyteen vaikuttaa paljon perheenjäsenten keskinäiset suhteet ja siksi aluevalvoja käy perheessä ennen kuin perhe hyväksytään ohjelmaan. Vaikka kaikki näyttäisi olevan kunnossa ennen lähtöä, niin vasta henkilökohtainen tapaaminen ja kuukauden oleskelu perheessä antavat tietoa "kemioiden" toimivuudesta. Jos ne eivät toimi, eikä yhteisistä neuvotteluista ole löytynyt ratkaisua ongelmiin, niin ei ole mitään syytä jatkaa ja silloin etsitään uusi perhe."

K vaatii E:aa maksamaan hinnanalennusta 63 % matkan hinnasta eli 16 821 markkaa.

K:ien mukaan matka ei järjestelyiltään vastannut sitä, mitä oli sovittu. K sijoitettiin perheeseen, josta oli aiemmin lähtenyt neljä vaihto-oppilasta pois kesken lukuvuoden. Tästä ei ollut kerrottu K:ille etukäteen. Perhe ei ollut sopiva isäntäperheeksi, mitä E ei ollut varmistanut. Marraskuun alussa K:n vanhemmat vaativat perheen vaihtoa välittömästi. E lähetti marraskuun alkupuolella K:n vanhemmille sähköpostiviestin, jossa epäiltiin ongelmien syyksi koti-ikävää ja ilmoitettiin, että asiaa selvitellään ja perhettä voidaan vaihtaa, jos K sitä vielä haluaa. Perheessä oli kuitenkin riitoja, perheen tytär ei hyväksynyt K:ta eikä häntä otettu mukaan mihinkään. Yhteisiä aterioitakaan ei ollut.

Joulukuun alussa vanhemmat ilmoittivat hakevansa K:n pois, koska perhettä ei ollut vaihdettu. Kun vanhemmat hakivat K:n pois, he joutuivat allekirjoittamaan sopimuksen päättämisestä vahvistuksen, jonka mukaan heillä ei ollut vaatimuksia matkanjärjestäjää kohtaan. Heillä ei kuitenkaan ollut vieraassa maassa muuta vaihtoehtoa K:n turvallisen kotiinpaluun takaamiseksi, koska vasta allekirjoittamisen jälkeen he saivat K:n matkalipun takaisin.

Vastaus

K:n vanhemmat ovat esittäneet korvausvaatimuksen liian myöhään. E:n esitteessä olevien yleisten valmismatkaehtojen kohdan 17.2 mukaan korvausvaatimus on esitettävä viimeistään kahden kuukauden kuluttua matkan päättymisestä, ellei ole erityistä syytä valitusajan pidentämiseen. Matka päättyi 16.12.1998. Valitus saapui E:lle vasta 6.4.1999, eikä valitusajan pidentämiselle ollut erityistä syytä.

E:n K:n vanhempien vaatimuskirjeeseen ennen lautakuntakäsittelyä antaman vastauksen mukaan E tarkastaa isäntäperheen taustat joka kerta, kun perhe valitaan isäntäperheeksi. K:n isäntäperheellä on ollut seitsemän vaihto-oppilasta ennen K:ta, mihin mahtuu varmasti pettymyksiäkin. Perheen valintaan vaikuttivat luotettavuus, sijaintipaikka ja se, että perheellä oli paljon kokemusta isäntäperheenä toimimisesta.

Vastauksen mukaan K:lla oli menossa normaali kulttuurien välisten erojen sulattelu ja häntä yritettiin kaikin tavoin auttaa sopeutumaan. Informaatiotilaisuudessa ennen matkaa käsiteltiin muun muassa koti-ikävää, kulttuurienvälisiä eroja ja sopeutumiseen liittyviä asioita.

Sekä K että hänen vanhempansa ovat allekirjoittaneet sitoumuksen, jossa olevien sääntöjen mukaan sukulaiset ja ystävät eivät saa vierailla vaihto-oppilaan luona ennen kuin kolme viikkoa ohjelman päättymistä. Sitoumuksen mukaan sääntöjen rikkomisesta seuraa ohjelman keskeytyminen ja oppilaan lähettäminen takaisin kotimaahan omalla kustannuksellaan.

E on liittänyt vastaukseensa isäntäperheen äidin K:n vanhemmille kirjoittaman sähköpostiviestin. Sen mukaan perhe on pitänyt K:sta.

K:n vanhemmat nimenomaan kielsivät E:aa vaihtamasta isäntäperhettä, koska he olivat päättäneet tulla hakemaan K:n kotiin.

Ratkaisun perustelut

Valmismatkalain 1 §:n mukaan lakia sovelletaan valmismatkan markkinointiin ja valmismatkaa koskevaan sopimukseen kun matkan tarjoaa matkailupalveluksia muutoin kuin satunnaisesti järjestävä tai välittävä elinkeinonharjoittaja vastiketta vastaan ja matka kestää yli 24 tuntia tai sisältää majoituksen yön aikana. Valmismatkalain 2 §:n mukaan valmismatkalla tarkoitetaan etukäteen järjestettyä yhdistettyyn hintaan tarjottua palvelusten yhdistelmää, johon sisältyy vähintään kuljetus ja majoitus; tai kuljetus tai majoitus sekä lisäksi muu kokonaisuuden kannalta olennainen matkailupalvelus.

Vaihto-oppilasmatka on etukäteen järjestetty matka, jonka hintaan kuuluu valmismatkalaissa tarkoitettu kuljetus. Majoituksessa on kuitenkin olennaista, että vaihto-oppilas asuu isäntäperheessä lapseen rinnastettavana perheenjäsenenä. Isäntäperhe ei saa vastiketta majoittamisesta ja majoitus on pitkäkestoista. Näistä syistä kysymys ei ole valmismatkalain 2 §:ssä tarkoitetusta majoituksesta. Muut palvelukset eivät ole myöskään samassa säännöksessä tarkoitetulla tavalla vaihto-oppilasmatkan kokonaisuuden kannalta olennaisia matkailupalveluksia. Hallituksen esityksessä 237/1992 vp. valmismatkalaiksi (s. 15) todetaan, että koulutuspalveluksia ei yleensä voida pitää matkailupalveluksina. Korkein hallinto-oikeus on 23.6.1999 antamissaan päätöksissä 3754/1/96 ja 3755/1/96 todennut, ettei vaihto-oppilasmatkojen järjestäminen ole valmismatkalaissa tarkoitettua valmismatkojen järjestämistä. Lautakunta katsoo edellä olevilla perusteilla, ettei tähän sopimukseen sovelleta kyseistä lakia.

Kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n mukaan sopimusehtoa voidaan sovitella tai jättää ottamatta se huomioon, jos se on kuluttajan kannalta kohtuuton tai se johtaisi kohtuuttomuuteen.

E on kiistänyt hinnanalennusvaatimuksen sillä perusteella, että yhtiön esitteessä olevien, sopimuksen osaksi tulleiden yleisten valmismatkaehtojen kohdan 17.2 mukaan korvausvaatimukset on esitettävä matkanjärjestäjälle kirjallisesti viimeistään kahden kuukauden kuluttua matkan päättymisestä, jos valitusajan pidentämiseen ei ole erityistä syytä, ja K:n vanhemmat ovat esittäneet vaatimuksensa ehdoissa edellytettyä myöhemmin.

K:t ovat kuitenkin matkan aikana ilmoittaneet E:lle, että he eivät ole tyytyväisiä saamaansa palveluun. Yhtiön edustajille ei ole voinut jäädä epäselväksi, että K:t aikovat esittää vaatimuksen sillä perusteella, että heidän mielestään yhtiön suorituksessa on ollut virhe. Vaatimuksen K:n vanhemmat ovat esittäneet 6.4.1999 päivätyllä kirjeellä.

Kuluttajan on sopimusoikeuden periaatteiden mukaisesti ilmoitettava virheestä elinkeinonharjoittajalle kohtuullisessa ajassa siitä, kun hän havaitsi virheen tai kun hänen olisi pitänyt havaita se. Siitä, milloin virheeseen perustuvat vaatimukset on esitettävä, ei ole nimenomaista oikeusohjetta. Sinänsä ei ole estettä sille, että sopimusehdoissa on määräyksiä tältä osin, eikä kahden kuukauden aika matkan päättymisestä välttämättä ole kohtuuttoman lyhyt kuluttajan kannalta. Lautakunta pitää sitä kuitenkin kohtuuttomana tilanteessa, jossa kuluttaja on jo ilmoittanut virheestä elinkeinonharjoittajalle ja hän on joko nimenomaan varannut tilaisuuden esittää vaatimuksensa myöhemmin tai elinkeinonharjoittaja on muutoin voinut perustellusti olettaa, että tällainen vaatimus aiotaan esittää.

Edellä olevilla perusteilla lautakunta jättää ehtokohdan kahden kuukauden määräajasta huomioon ottamatta, koska se lautakunnan käsityksen mukaan johtaa K:n kannalta kohtuuttomuuteen.

Edelleen E on vedonnut siihen, että K1 on allekirjoittanut ohjelman keskeyttämistä koskeva vahvistuksen, jonka mukaan E ei ole vastuussa ohjelman keskeyttämisestä. E on vielä vedonnut siihen, että K:n vanhemmat ovat allekirjoittaneet sitoumuksen, jonka mukaan he eivät mene tapaamaan ohjelmaan osallistuvaa tytärtään ohjelman kestäessä uhalla, että ohjelma keskeytetään.

Lautakunta toteaa, että lähtökohtaisesti voidaan kuluttajan suojalain 8 luvun 2 §:stä ilmenevän periaatteen mukaisesti pitää mitättömänä tai vähintään kohtuuttomana ehtoa tai sopimusta, jossa kuluttaja luopuu lainmukaisista oikeuksistaan. Tällä perusteella lautakunta ei ota huomioon K1:n allekirjoittamaa ohjelman keskeyttämistä koskevaa asiakirjaa, jonka mukaan E:lla ei ole vastuuta K:n vanhemmille siitä, että K on keskeyttänyt vaihto-oppilasohjelman.

E vetoaa myös ohjelman sääntöön, jonka mukaan E voi keskeyttää ohjelman, jos oppilaan sukulaiset tai perheenjäsenet vierailevat oppilaan luona määrättynä aikana. Tässä tilanteessa ei kuitenkaan ole kysymys siitä, että E olisi käyttänyt tai voinut käyttää oikeuttaan keskeyttää ohjelma, koska K:n vanhemmat olivat jo ilmoittaneet keskeyttävänsä sen ja heidän vierailunsa tarkoituksena oli noutaa tytär kotiin.

Opetushallituksen ja oppilasvaihtotoimintaa harjoittavien järjestöjen laatiman kansainvälistä oppilasvaihtoa koskevan suosituksen mukaan isäntäperhe on valittava huolellisesti. Suosituksessa edellytetään esimerkiksi, että vaihto-oppilas sijoitetaan perheeseen, jossa hän osallistuu perheen yhdessäoloon, nauttii yhteiset ateriat perheen kanssa ja on mukana perheen yhteisissä harrastuksissa. Jos sijoitus isäntäperheessä ei toimi, vaihto-oppilasorganisaation pitää ensin selvittää tilanne yhteisymmärryksessä isäntäperheen ja oppilaan kanssa. Ellei tämä onnistu, organisaation pitää sijoittaa oppilas toiseen perheeseen.

K:t ovat keskeyttäneet ohjelman ja purkaneet E:n kanssa tekemänsä sopimuksen, koska heidän mielestään isäntäperhe ei ollut sopiva eikä E ollut vaihtanut perhettä riittävän nopeasti. K:n vanhempien mukaan isäntäperhe ei ottanut K:ta mukaan yhteiseen toimintaan eikä perheellä ollut yhteisiä harrastuksia tai edes yhteisiä aterioita. E on kiistänyt, että isäntäperhe ei olisi ollut sopiva ja että K olisi ilmoittanut olevansa tyytymätön perheeseen.

Saadun selvityksen perusteella lautakunta ei katso, että E olisi pitänyt havaita perheen mahdollinen sopimattomuus isäntäperheeksi jo ennen perheen valitsemista ohjelmaan. Vaikka perheessä aiemmin vierailleista vaihto-oppilaista osa on keskeyttänyt vaihto-ohjelman, ei ole osoitettu, että syy tähän olisi ollut isäntäperheessä. Lautakunnan käsityksen mukaan perheen olosuhteista riippumatta osa oppilaista ei sopeudu ohjelmaan.

E on ryhtynyt selvittämään asiaa ja neuvottelemaan tilanteesta isäntäperheen, K:n ja tämän vanhempien kanssa, kun K:n vanhemmat ovat ilmoittaneet ongelmista ja vaatineet isäntäperheen vaihtoa. Asioiden selvittelyyn on kuitenkin kulunut aikaa vähän yli kuukausi, eikä perhettä ole vaihdettu, vaikka K:n vanhemmat ovat yhä vaatineet sitä ja kansainvälistä oppilasvaihtoa koskevassa suosituksessa edellytetään, että perhettä vaihdetaan, jos yhdessä eläminen oppilaan kanssa ei onnistu. Perhettä on vaihdettava epäonnistumisen syystä riippumatta. Myös E:n omassa esitteessä todetaan tämä.

Lautakunta pitää asioiden selvittelyyn kulunutta aikaa tässä tapauksessa kohtuuttoman pitkänä. E ei ole myöskään osoittanut, ettei K olisi pystynyt sopeutumaan vaihto-ohjelmaan. Hän muun muassa tuli koulussa hyvin toimeen. E:n suorituksessa on ollut virhe, koska isäntäperhettä ei ole ryhdytty kohtuullisessa ajassa vaihtamaan.

Oikeus purkaa sopimus ja saada matkasta käyttämättä jätetyn osan hinta kokonaan takaisin edellyttää olennaista sopimusrikkomusta. K:t eivät ole osoittaneet, että isäntäperhe olisi ollut niin sopimaton, että K:n olisi pitänyt saada muuttaa pois sieltä välittömästi ja ettei K olisi voinut enää mitenkään asua siellä siihen asti, kunnes isäntäperhe olisi saatu vaihdetuksi. He eivät ole osoittaneet, että E:n sopimusrikkomus olisi ollut niin olennainen, että heillä olisi ollut oikeus keskeyttää ohjelma. Sen sijaan K:illa on oikeus hinnanalennukseen E:n virheen johdosta. Lautakunta arvioi riittäväksi hinnanalennukseksi 5 300 markkaa.

Suositus

Kuluttajavalituslautakunta suosittaa, että E maksaa K:lle hinnanalennusta 5 300 markkaa.

Päätös oli yksimielinen.

 
Julkaistu 15.1.2001