Etusivu » Lautakunnan ratkaisuja » Korjaamopalvelu. Turbonvaurioituminen. Kuluttajansuojalain 5 luvun 31 §:n (aiemman myyntiportaan vastuu) soveltuminen, kun auto on ostettu yksityishenkilöltä. Vahingonkorvaus.

Korjaamopalvelu. Turbonvaurioituminen. Kuluttajansuojalain 5 luvun 31 §:n (aiemman myyntiportaan vastuu) soveltuminen, kun auto on ostettu yksityishenkilöltä. Vahingonkorvaus.

aikaisempi myyntiporras

Diaarinumero: 99/34/579
Antopäivä: 11.12.2000

K osti 31.8.1998 yksityishenkilöltä vuonna 1996 käyttöön otetun AA-auton, jonka hän vei E:lle korjattavaksi 17.2.1999. Moottorin kierrokset olivat yllättäen nousseet ja moottoriöljy ja jäähdytysneste olivat vähentyneet. E:n mukaan moottorin turbo oli särkynyt. E vaihtoi turbon, ja K sai auton käyttöönsä 1.3.1999. Korjaus maksoi 7 840,30 markkaa.

Turbo rikkoutui uudelleen, kun K oli ajanut autolla alle 5 000 kilometriä korjauksen jälkeen. E:n 28.4.1999 tekemien mittausten mukaan moottorin öljynpaineet olivat liian alhaiset, mikä oli turbon vaurioitumisen syy. E vaihtoi turbon uudelleen veloituksetta.

K havaitsi öljymäärän vähentyneen 3.6.1999 ja vei auton jälleen E:n korjattavaksi. 7.6.1999 E:lta ilmoitettiin, että sylinterinkansi oli haljennut. Kansi vaihdettiin.

K vaatii E:aa ja XX:aa korvaamaan turbon vaihtamisesta aiheutuneet 7 840,30 markan kustannukset kokonaan tai ainakin osaksi. K vaatii lisäksi korvausta XY:n laskusta 2 107,30 markkaa ja öljynpaineiden mittauslaskusta 127 markkaa. Vaatimus on yhteensä 10 074,60 markkaa. Tämän lisäksi K vaatii E:aa korvaamaan K:n työmatkojaan varten lainaamasta sijaisautosta aiheutuneita ylimääräisiä kustannuksia.

Turbo rikkoutui joko huolimattomasti tehdyn huollon tai valmistusvian vuoksi. E:n olisi pitänyt tutkia moottori huolellisemmin koska vaurion syynä olivat liian alhaiset öljynpaineet. K on käyttänyt ja huoltanut autoa maahantuojan antamien ohjeiden mukaisesti. Ajo-olosuhteet turbon särkymishetkellä olivat normaalit.

K ei vaadi korvausta takuun perusteella vaan siksi, että turbon rikkoutuminen noin 80 000 kilometrin ajon jälkeen on hyvin poikkeuksellista.

Vastaukset

1. E

E:n mukaan turbon vaurioituminen johtui ilmeisesti huolto-ohjelman mukaisten öljynvaihtojen laiminlyönnistä. Huolto-ohjelmaan ei kuulu mitään työvaihetta, joka liittyy turboon. Ainoastaan koeajon yhteydessä todetaan moottorin toiminta. Jäähdytysnesteiden väheneminen johtuu jäähdytysjärjestelmän automatiikasta, joka poistaa K:n siihen lisäämän ylimääräisen nesteen.

E:n 22.12.1998 tekemään öljynvaihtohuoltoon ei kuulu moottorin eikä sen apulaitteiden syvällinen tarkastelu, joten tässä huollossa ei ole tehty virhettä. Ensimmäisen turbon vaihdon yhteydessä ei epäilty vaurion aiheuttajaksi sylinterinkantta, koska se ei senhetkisten käyttö- ja korjauskokemusten mukaan ollut mahdollista. K:n kanssa sovittiin suullisesti, että auto korjataan mahdollisimman nopeasti ajettavaan kuntoan. Ensimmäistä turbon vaurioitumista ja sylinterinkannen rikkoutumista ei olisi kuitenkaan millään varotoimilla voinut estää.

2. XX

XX ei katso olevansa vastuussa vaurioista, koska auton takuu päättyi 9.1.1997.

Ratkaisun perustelut

K on vaatinut hyvitystä autonsa korjauskustannuksista joko XX:ltä sillä perusteella, että autossa on valmistus- tai materiaalivirhe tai E:lta sillä perusteella, että yhtiö on joko tehnyt virheen auton huollossa tai muutoin huolimattomuudellaan aiheuttanut auton rikkoutumisen.

Kuluttajansuojalain 5 luvun 31 §:n mukaan ostajalla on oikeus kohdistaa tavaran virheeseen perustuva, luvun säännösten mukainen vaatimuksensa myös elinkeinonharjoittajaan, joka aikaisemmassa myyntiportaassa on luovuttanut tavaran jälleenmyyntiä varten. Kuluttajansuojalain 5 luku koskee sen 1 §:n mukaan kuitenkin vain sellaista tavaran kauppaa, jossa myyjänä on elinkeinonharjoittaja ja ostajana kuluttaja.

Silloin, kun myyjänä on muu kuin elinkeinonharjoittaja tai ostajana muu kuin kuluttajan asemassa oleva henkilö, ei edellä olevan mukaisesti voida soveltaa kuluttajansuojalain 5 lukua eikä myöskään sen 31 §:ää, kuten tässä tapauksessa. Koska XX:n takuuvastuukin on päättynyt, ei yhtiö ole vastuussa K:n auton mahdollisesta virheestä.

Kuluttajansuojalain 8 luvun 12 §:n mukaan palveluksen on sisällöltään, suoritustavaltaan ja tulokseltaan vastattava sitä, mitä voidaan katsoa sovitun. Palvelus on suoritettava ammattitaitoisesti ja huolellisesti sekä ottaen huomioon tilaajan edut. Palveluksen tulee kestävyydeltään ja muuten vastata sitä, mitä kuluttajalla yleensä on sellaisen palveluksen yhteydessä aihetta olettaa. Todistustaakka siitä, että palvelus on suoritettu ammattitaitoisesti ja huolellisesti, on toimeksisaajalla.

Lautakunta katsoo asiassa kertyneen selvityksen perusteella näytetyksi, että auton turbon vaurioituminen on johtunut moottorin liian alhaisesta öljynpaineesta, joka puolestaan on aiheutunut sylinterinkannen vaurioista. Sylinterinkannen vauriot selittävät myös jäähdytysnestehäviötä. Sillä, onko moottorin vaurioituminen mahdollisesti aiheutunut siitä, että auton käyttäjät olisivat laiminlyöneet huolehtia öljynvaihdoista huolto-ohjelman mukaisesti, ei ole merkitystä E:n vastuun kannalta. Olennaista on se, olisiko E:n pitänyt havaita ja korjata sylinterinkannen vaurio jo helmikuussa 1999.

K oli vienyt auton korjattavaksi helmikuussa 1999 nimenomaan moottoriöljyn ja jäähdytysnesteen katoamisen vuoksi. E on sittemmin todennut sylinterinkannen vaurion ja ilmoittanut siitä K:lle 7.6.1999. Sylinterinkannen tutkiminen ja korjaaminen olisi ollut mahdollista jo helmikuussa K:n tuotua auton korjattavaksi turbon rikkoutumisen vuoksi. Lautakunta katsoo, että korjaamon on ilman erillistä tilaustakin selvitettävä korjattavana olevan vaurion syy ja tarvittaessa pyydettävä kuluttajan suostumus kustannusarvion ylittäviin toimenpiteisiin. Vaurion syyn selvittämisvelvollisuus ei riipu yksinomaan siitä, onko vauriota pidettävä epätavanomaisena.

Lautakunta katsoo, ettei E ole osoittanut tutkineensa K:n auton moottoria riittävän huolellisesti helmikuussa 1999. E:n suoritusta on siten pidettävä virheellisenä. E on velvollinen korvaamaan virheellisestä suorituksestaan K:lle aiheutuneen vahingon kuluttajansuojalain 8 luvun 20 §:n perusteella.

Rikkoutunut turbo on täytynyt vaihtaa uuteen joka tapauksessa. K:lle on siten aiheutunut E:n korvattavaksi jäävää vahinkoa vain vaurion syyn ja sen laajuuden selvittämiseksi tarpeellisesta tutkimisesta XY:llä. Näiden kustannusten tarpeellisuutta E ei ole kiistänyt. E:n on siten korvattava K:lle auton tutkimisesta ja öljynpaineen mittaamisesta vaaditut 2 107,30 ja 127 markan kustannukset eli yhteensä 2 234,30 markkaa. Koska K ei ole esittänyt mitään selvitystä vaatimistaan sijaisautosta aiheutuneista kustannuksista, lautakunta ei suosita tältä osin hyvitystä.

Suositus

Lautakunta suosittaa, että E maksaa K:lle vahingonkorvausta 2234,30 markkaa.

Päätös oli yksimielinen.

 
Julkaistu 11.12.2000