Etusivu » Lautakunnan ratkaisuja » Käytetyn auton kauppa. Kolaroitu auto. Hinnanalennus.

Käytetyn auton kauppa. Kolaroitu auto. Hinnanalennus.

tiedonantovelvollisuus
selonottovelvollisuus
hinnanalennus

Diaarinumero: 99/33/614
Antopäivä: 02.10.2000

K osti 21.4.1998 vuonna 1995 käyttöön otetun AAhenkilöauton E:lta. Auton kauppahinta oli 134 000 markkaa ja sen mittarilukema oli kaupantekohetkellä 64 000 kilometriä. K:n vanhasta autosta hyvitettiin vaihdossa 53 000 markkaa. Noin kahden kuukauden kuluttua kaupanteosta K:lle selvisi, että auto on kolariauto. K:n mukaan myyjä ei sanonut tästä mitään ennen kauppaa. K on yrittänyt vaihtaa autoa vastaavaan kolaroimattomaan autoon, mutta myyjäliikkeellä ei ole sellaista ollut tarjota.

K vaatii 29 000 markan hinnanalennusta viivästyskorkoineen 21.4.1998 lähtien. Lisäksi hän vaatii, että E korvaa hänelle tavarantarkastajan lausunnon hankkimisesta aiheutuneet kulut, 2532 markkaa.

K sai auton haltuunsa auton tilapäisellä käyttöluvalla. Saatuaan myöhemmin auton rekisteriotteen K:lle selvisi, että auto oli ollut kolarissa, ja vakuutusyhtiö oli lunastanut sen. Myyjä ei kaupanteon yhteydessä maininnut, että auto on kolaroitu. K:lle ei myöskään esitetty auton rekisterioteta. K ei olisi ostanut autoa, jos olisi tiennyt sen olleen kolaroitu. K:n mukaan hänelIe ei vastoin myyjän väitettä annettu mahdollisuutta viikon koeajoon.

Kun K:lle selvisi, että auto on kolaroitu, hän pyysi myyjäliikettä toimittamaan hänelle virheettömän tavaran taikka virhettä vastaavaa hinnanalennusta. Myyjäliike on K:n mukaan luvannut vaihtaa auton virheettömään vastaavaan autoon. Autoa ei kuitenkaan ole löytynyt. K on pyytänyt myyjäliikettä laatimaan listan autoista, joiden se katsoo vastaavan hänen ostamaansa autoa. Yhtiö ei ole kuitenkaan tehnyt tällaista listaa.

K ei suostu ottamaan ostamaansa autoa kalliimpaa autoa siten, että hän joutuisi maksamaan välirahaa eikä myöskään vaihtamaan autoaan edullisempaan autoon.

K on harkittuaan omaa tarvettaan ja auton ominaisuuksia päätynyt ostamaan nimenomaan kyseessä olevan auton. Ostohetken jälkeen K on asentanut autoon mm. sähköikkunat, CD-soittimen sekä varashälyttimen. Koska myyjäliikkeellä ei ole kohtuullisessa ajassa ollut tarjota K:n ostamaa autoa vastaavaa autoa, tulee K:n mielestä hänen saada virhettä vastaava hinnanalennus.

K:n mukaan auton arvoksi on 19.3.1998 XX-Autossa arvioitu 75 000 markkaa. Tavarantarkastajan arvio 1.3.1999 on 105 000 markkaa. Tähän sisältyvät K:n autoon tekemät lisävarustelut. Lausunnon mukaan mm. konepellin, puskurin ja ovien suuntauksissa on epätarkkuutta. Auton on todettu teknisesti olevan tyydyttävässä kunnossa, mutta sen arvoa alentavana seikkana on mainittu muun muassa sen kaksikilpisyys. Auton kauppahinta ei ole ollut edullinen.

K:n mukaan myyjäliikkeen tiedossa on ollut auton kolarointi, koska rekisteriotteen tekninen osa on annettu sille jo

16.4.1998.

Vastaus

K:n vaateet ovat perusteettomia. Vaikka auto on kolaroitu, se ei ole virheellinen. Myyjäliikkeellä ei ollut kaupantekohetkellä tietoa auton kolaroinnista. Autoa ei ole väitetty kolaroimattomaksi, eikä ostajalle muutoinkaan ole annettu virheellistä tietoa kaupan kohteesta. Auto ei ole ollut olennaisesti huonommassa kunnossa kuin ostajalla sen hinta ja muut olosuhteet huomioon ottaen on ollut perusteltua syytä olettaa. Koska sekä korjauksen suorittaja että sen tilaaja ovat olleet autoalan ammattilaisia, voitaneen lähteä siitä, että kolarikorjaus on suoritettu asianmukaisesti ja ammattitaidolla. Myös tavarantarkastajan havainnot tukevat tätä käsitystä. Kolaroimattomissakin autoissa ilmenee korin osien suuntauksissa epätarkkuutta. Epätarkkuus ei vaikuta auton käyttöominaisuuksiin, vaan haitta on lähinnä kosmeettinen. Kosmeettinenkaan haitta ei voi olla kovin suuri, koska auto on läpäissyt sekä E:n että K:n tarkastuksen huomautuksitta. K on ostanut auton edulliseen hintaan verrattuna vastaavien autojen tarjontaan pääkaupunkiseudulla.

Todennäköisesti K:lle on mainittu auton uudelleen rekisteröinnistä. Mikäli asiakas ei katso tarpeelliseksi perehtyä auton rekisteriotteeseen, otetta ei hänelle tyrkytetä. K:lle on varattu riittävästi aikaa tutkia auto, koska hänelIä oli mahdollisuus pitää autoa hallinnassaan 28.4.1998 saakka. K päätti kuitenkin tehdä kaupat heti.

Auto on ollut K:n käytössä noin vuoden ja hän on ajanut autolla noin 30 000 kilometriä kaupan jälkeen ja ennen tavarantarkastajan lausunnon antamista. Tavarantarkastajan arvio perustuu kuluttajamyyjän autosta saamaan käteishintaan ilman vaihtoesinettä.

Autoa kohdannut kolari ei ole ollut äärimmäisen vakava. Auto on ollut pois rekisteristä noin kolmen kuukauden ajan. Auto on ollut lähes uusi kolarin tapahtuessa. Tästä johtunee, että vakuutusyhtiö on ollut pakotettu lunastamaan auton.

Ratkaisun perustelut

Jos tavara on myyty sellaisena kuin se on tai samankaltaista yleistä varaumaa käyttäen, siinä on kuluttajansuojalain 5 luvun 14 §:n mukaan kuitenkin virhe, jos myyjä on ennen kaupantekoa laiminlyönyt antaa ostajalle tiedon sellasesta tavaran ominaisuuksia tai käyttöä koskevast olennaisesta seikasta, josta hänen täytyy olettaa tienneen ja josta ostaja perustellusti saattoi olettaa saavansa tiedon, ja laiminlyönnin voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan. Samoin tavarassa on virhe, jos se on olennaisesti huonommassa kunnossa kuin ostajalla sen hinta ja muut olosuhteet huomioon ottaen on ollut perusteltua aihetta edellyttää.

Lautakunta pitää perusteltuna, että myyjän tiedonantovelvollisuus käsittää myös sellaiset seikat, joista hän ei huolimattomuutensa vuoksi tosiasiallisesti tiedä. Tämän vuoksi lautakunta tulkitsee kuluttajansuojalain 5 luvun 14 §:n ilmaisua "täytyy olettaa tienneen" siten, että se käsittää myös sellaiset seikat, joista myyjän olisi pitänyt tietää. Tulkinta on yhdenmukainen myös sen kanssa, miten lautakunta on tulkinnut vastaavaa ilmaisua asuntokauppalain 6 luvun 11 §:ssä.

E:n mukaan se ei ole tiennyt auton kolaroinnista. Valitukseen liitetystä, 16.4.1998 päivätystä rekisteriotteen jäljennöksestä käy ilmi, että autolla on aiemmin ollut toinen rekisteritunnus. E arveleekin, että tästä on todennäköisesti mainittu K:lle kaupanteon yhteydessä.

Lautakunta toteaa, että varsinkin suhteellisen uuden auton rekisteristä poistamisen ja sen jälkeen uudelleen rekisteröinnin yleinen syy on, että auto on ollut vakavassa kolarissa, jonka vuoksi vakuutusyhtiö on lunastanut sen vakuutusehtojen mukaisesti. Koska E on tiennyt, että autolla on toinen rekisteritunnus, lautakunta katsoo, että yhtiön olisi myös pitänyt tietää rekisteristä poistamisen syy.

Jos auto on kolaroitu niin pahasti, että se on välillä poistettu rekisteristä, myyjän on nimenomaan kerrottava tämä seikka ostajalle, koska tällaisen tiedon voidaan olettaa vaikuttavan ostopäätöksen tekoon. Kun kuluttaja ostaa autoa elinkeinonharjoittajalta, joka ammatikseen harjoittaa autokauppaa, ei hänen tarvitse erikseen tutkia auton rekisteriotetta. Koska auton kolaroinnista ei ole kerrottu K:lle ennen kaupantekoa ja tällä seikalla olisi olettavasti ollut merkitystä kauppaan, on siinä kuluttajansuojalain tarkoittama, myyjän vastuulle jäävä virhe.

K on vaatinut hinnanalennusta auton virheen vuoksi.

E:n mukaan auton hinta on ollut markkinoilla samaan aikaan oleviin samanlaisiin autoihin verrattuna edullinen. Ottamatta kantaa siihen, onko auton kauppahinta ollut poikkeuksellisen edullinen, lautakunta toteaa, ettei seikalla ole sinänsä merkitystä arvioitaessa virhettä sillä perusteella, että myyjä on laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa.

Koska autossa on virhe, K:lla on kuluttajansuojalain 5 luvun 19 §:n mukaisesti oikeus virhettä vastaavaan kohtuulliseen hinnanalennukseen. K on maksanut autosta 134 000 markkaa. Tavarantarkastaja on arvioinut auton arvoksi 105 000 markkaa. Kun otetaan huomioon kauppa kokonaisuutena ja se, että auton mittarilukema oli tarkastushetkellä noin 30 000 kilometriä kaupantekohetken lukemaa suurempi sekä se, että korjauksessa on tavarantarkastajan lausunnon mukaan vain vähäisiä puutteita, lautakunta katsoo oikeaksi hinnanalennuksen määräksi 10 000 markkaa.

Koska osapuolet ovat olleet erimielisiä siitä, oliko autossa virhe sekä siitä, mikä on virheen merkitys kauppahintaan, K.lla on oikeus saada korvaus virheen selvittämisestä aiheutuneista kuluista. E:n on siten korvattava K:lle tämän tavarantarkastuksesta maksamat 2 532 markkaa.

K:lla on oikeus saada vaatimansa viivästyskorko korkolain 7 §:n 1 momentin mukaisesti 10 000 markalIe 24.4.1999 lähtien 11 %:n korkokannen mukaan ja 1.1.2000 lähtien 10 %:n korkokannan mukaan.

Suositus

Lautakunta suosittaa, että E maksaa K:lle 12 532 markkaa ja 10 000 markalIe viivästyskorkoa 17.4.1999 lähtien 11 %:n korkokannan mukaan ja 1.1.2000 lähtien 10 %:n korkokannen mukaan.

Päätös oli yksimielinen.

 
Julkaistu 2.10.2000