Sijoitussidonnainen eläkevakuutus. Sopimusta solmittaessa annetut tiedot. Hoitopalkkio. Lautakunnan toimivalta.

toimivalta
kulutushyödyke

Diaarinumero: 01/38/986
Antopäivä: 02.10.2001

K sopi XX -nimisen eläkevakuutussopimuksen solmimisesta E:n kanssa 31.12.1999. Tarjouksen ja sopimuksen mukaan maksut ovat 1000 markkaa 12 kertaa vuodessa ajalla joulukuusta 1999 heinäkuuhun 2006 ja maksu 31.12.1999 on 8 000 markkaa. Vakuutukseen liittyy henkivakuutus, jonka osuus maksuista oli 2,2 prosenttia. Eläke-ennusteita on tarjouksessa laskettu kaksi, toinen olettaen rahastojen arvon vuotuiseksi kasvuprosentiksi 3,5 prosenttia ja maksujen vuotuiseksi korotukseksi O prosenttia, toinen olettaen rahastojen arvot tuotto-odotusten perusteella ja maksujen vuotuiseksi korotukseksi TEL-indeksioletuksen mukainen korotus.

Tarjouksen liitteenä oli maksujen ja eläkkeiden laskelma, jossa oli käytetty perustietoina muun muassa sitä, että veloitukset olisivat hinnaston mukaiset.

Sopimuskirjassa 31.12.1999 todetaan, että vakuutussopimus koostuu sopimuskirjasta, vakuutusehdoista, XX:n laskelmasta ja hinnastosta. Sopimuksen mukaan eläketavoitetta (tuolloin 1 626 markkaa kuukaudessa) laskettaessa rahastojen vuotuiseksi arvonnousuksi on oletettu 3,5 prosenttia. Maksuja ei ole tarkistettu indeksillä.

Maksusopimus oli tarjouksen mukainen, vakuutusmaksuja tarkistetaan vuosittain TEL-indeksin mukaan.

Maksut liitettiin kolmeen sijoitusrahastoon (25-50-25 %).

Joulukuussa 2000 K valitti vakuutuksen myyneelle virkailijalle siitä, että vakuutuksen hoitopalkkio oli laskelmissa 6 prosenttia, vaikka hänen saamassaan XY-esitteessä hoitokulujen määräksi mainitaan 3 prosenttia säästöistä, eikä niiden määrästä ole mainintaa tarjouksessa ja sopimusasiakirjoissa. Tuolloin K sai XX:n eläkevakuutuksen hinnaston 1.12.1999, jonka mukaan kalenterivuoden aikana maksetuista vakuutusmaksuista peritään maksupalkkiota 5 prosenttia 20 000 markkaan asti ja hoitopalkkiota 1 prosentti vuodessa.

K vaati yhtiötä alentamaan hoitokulut kolmeen prosenttiin vakuutussäästöjen määrästä, mihin yhtiö ei suostunut.

Vaatimukset

K vaatii vakuutussopimuslain 9 §:n perusteella, että vakuutuksen maksu- ja hoitopalkkio on hänen vakuutussopimusta tehtäessä saamansa XY:n esitteen mukaiset 3 prosenttia vuodessa.

K:n mukaan hän ei saanut hinnastoa ennen kuin joulukuussa 2 000. Tarjouksessa ja sopimuskirjassa ei ole mainittu palkkioiden määrää, sen sijaan se on hänen vakuutussopimusta tehdessään saamassaan esitteessä 3 prosenttia. Vakuutuksen myynyt virkailija kertoi K:n mukaan, että hän yleensä antaa hinnaston vakuutussopimusta tehtäessä, mutta että hän ei ole varma, onka antanut sen K:lle.

K toteaa vakuutusyhtiön vastauksen johdosta, että vastaukseen liitetyssä vakuutusmyyjä NN:n selvityksessä ei mainita, että NN joulukuussa 2000 myönsi, että esite oli väärä ja että NN ei ole varma, onko antanut K:lle hinnaston. Vakuutusta tehdessään K sai XY:n vakuutusoppaan, jonka sivulla 10 mainitaan hoitokulujen määräksi 3 prosenttia. Hinnaston K sai vasta käydessään valittamassa maksusta.

Vastaus

Vakuutustarjousta tehtäessä vakuutusmyyjä on tarjonnut K:lle kiinteäkorkoista XY:tä ja sijoitussidonnaista eläkevakuutusta (XX:n eläkevakuutus). K on valinnut jälkimmäisen. Tarjousta tehdessään myyjä on selvittänyt K:lle, että hinnastosta ilmenevät muun muassa veloitukset, jotka vakuutusyhtiö veloittaa vakuutuksesta vuosittain. Jos asiakas pyytää, hinnasto käydään läpi hänen kanssaan tarkemmin. Tarjousta tehtäessä asiakas saa hinnaston lisäksi vakuutusehdot ja tiedot valittavissa olevista rahastoista. K:lle on tarjousta tehtäessä annettu myös tarjouslaskelma XX:n eläkevakuutuksesta, XY:n vakuutusopas ja vakuutushakemus. Tarjouksessa ei ole mainintaa veloituksista, mutta tarjouksessa vakuutuksen hakijaa kehotetaan tutustumaan liitteenä oleviin asiakirjoihin. K:n 31.12.1999 allekirjoittamassa vakuutushakemuksessa hän on vahvistanut, että hän on ottanut vastaan tuoteselosteen, hinnaston ja vakuutusehdot sekä tutustunut niihin ja sitoutunut noudattamaan niitä.

K:lla on ollut ennen vakuutussopimuksen päättämistä käytettävissään hinnasto ja esite. Hän on saanut ensimmmäisen laskelman tammikuussa 2000. Hän ei kuitenkaan ole ottanut yhteyttä myyjään ennen kuin joulukuussa 2000.

Yhtiö katsoo, että se on antanut vakuutuksen hakijalle kaiken tarpeellisen tiedon vakuutuksesta (vakuutussopimuslaki 5 §) eikä se ole antanut myöskään puutteellista tai virheellistä tietoa vakuutusta markkinoitaessa (vakuutussopimuslaki 9 §). Yhtiö ei voi alentaa vakuutuksesta veloitettavia maksu- ja hoitopalkkioita.

Ratkaisu

Kuluttajavalituslautakunta on ensin päättänyt ratkaista, kuuluuko sen toimivaltaan käsitellä sijoitussidonnaisia eläkevakuutuksia.

Kuluttajavalituslautakunnasta annetun lain 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan lautakunnan tehtävänä on antaa ratkaisusuosituksia elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisiin erimielisyyksiin yksittäisissä kulutushyödykesopimuksia koskevissa tai muissa kulutushyödykkeen hankintaan liittyvissä asioissa, joita kuluttajat saattavat lautakunnan käsiteltäviksi.

Kuluttajavalituslautakunnasta annetun lain 1 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaan lautakunnan toimivaltaan eivät kuitenkaan kuulu arvopaperimarkkinalaissa tarkoitetun arvopaperin luovutusta koskevat asiat, tällaisen arvopaperin liikkeeseenlaskijan taikka julkisen ostotarjouksen tekijän tai arvopaperin lunastusvelvollisen menettelyä koskevat asiat eivätkä myöskään mainitunlaisen arvopaperin välittäjän taikka salkunhoitajan tai sijoitusneuvojan suoritusta koskevat asiat.

Lain perusteluissa (HE 360/92) todetaan, että arvopaperimarkkinalaissa tarkoitettujen arvopaperien vaihdantaan liittyvien erimielisyyksien ratkaisumenettelyn järjestäminen koskee laajempaa asianosaispiiriä kuin pelkästään kuluttajien oikeussuojaa, eikä ole katsottu tarkoituksenmukaiseksi, että kuluttajavalituslautakunnan toimivalta käsittäisi tällaiset asiat elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan yälillä (s. 39-40). Esimerkiksi lomaosakkeiden hankintaa koskevia erimielisyyksiä lautakunta voisi kuitenkin käsitellä (s. 130).

Säännöksestä ei suoraan ilmene, mitkä kaikki sijoituspalvelut on ollut tarkoitus jättää lautakunnan toimivallan ulkopuolelle. Lain esitöissäkin on varsin niukasti selostettu tämän säännöksen tarkoitusta ja sisältöä. Niistä ilmenee kuitenkin, että tarkoituksena on ollut rajoittaa toimivallan ulkopuolelle sijoitusomaisuudeksi luonnehdettavien arvopapereiden vaihdantaa koskevat erimielisyydet. Tästä voi vastakohtana päätellä, että arvopaperit, jotka eivät ole sijoitusomaisuutta, on tarkoitettu lautakunnan toimivallan piiriin. Esimerkkinä esitöissä onkin mainittu lomaosakkeet. Samantyyppisiä arvopapereita ovat esimerkiksi golf- ja tennisosakkeet.

Nykyään vakuutussijoittaminen on yleistynyt. On vakuutuksia, joissa vakuutusmaksu eli pääoma sovitaan sijoitettavaksi erilaisiin sijoituskohteisiin, rahastoihin, jotka muodostuvat arvopaperimarkkinalaissa tarkoitetuista arvopapereista ja joiden tarkoituksena on voiton tavoittelu. Näissä rahastoissa on yleensä useampi kuin yksi kohde riskin minimoimiseksi ja tuoton maksimoimiseksi. Tällainen sijoittaminen on verrattavissa suoraan arvopaperisijoittamiseen. On myös vakuutuksia, joiden tuotto muodostuu ja joissa säästetään riskittömästi. Nämä ovat verrattavissa esimerkiksi pankkisäästämiseen. Vakuutuksen nimestä ei välttämättä ilmene, minkälaisesta vakuutuksesta on kysymys.

Lautakunta katsoo, että riidat, jotka koskevat sellaista vakuutusta, jonka pääasiallinen sisältö on sijoittaminen arvopapereihin voiton saavuttamiseksi, ovat verrattavissa kuluttajavalituslautakunnasta annetun lain 1 §:n 2 momentin 3 kohdassa lueteltuihin arvopapeririitoihin, eikä lautakunnalla ole toimivaltaa käsitellä niitä.

Koska K:n valitus koskee sijoitusvakuutusta, lautakunta ei ole toimivaltainen käsittelemään sitä.

Jäsen NN:n eriävä mielipide liitteenä.

Seitsemän ensimmäistä kappaietta kuten enemmistö.

Samoin olen samaa mieltä siitä, että pankkisäästämiseen verrattava vakuutussäästämistä koskevat riidat kuuluvat lautakunnan toimivaltaan. Sijoitusvakuutusten osalta katson seuraavan:

On vakuutuksia, joiden perimmäinen tarkoitus ei niinkään ole arvopaperisijoittaminen, vaikka vakuutetun edun lopullinen sisältö voi määräytyä sen mukaan, mitä vakuutuksen tuotosta ja sen perusteista sovitaan.

Näin ollen vakuutus, jonka pääasiallinen sisältö ei ole sijoittaminen voiton saavuttamiseksi vaan jonkin muun vakuutusedun, esimerkiksi eläkkeen tai kuolemantapauskorvauksen saaminen, on verrattavissa muuhun osakehankintaan kuin arvopaperimarkkinalaissa tarkoitettuun vaihdantaan. Sen sijaan vakuutus, jonka tarkoituksena on vakuutuksen muodossa sijoittaa varoja puhtaasti voiton saavuttamiseksi, mutta ei jonkin normaalisti vakuutettavissa olevan edun saamiseksi, on rinnastettavissa muihin, kuluttajavalituslautakunnasta annetun lain 1 §:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitettuihin sijoituspalveluihin.

Tässä tapauksessa valitus koskee sijoitussidonnaista eläkevakuutusta, jonka tarkoituksena on turvata vakuutuksenottajalle eläke ja edunsaajille kuolemantapauskorvaus vakuutussopimuksessa sovituin tavoin. Näin ollen katson, että kuluttajavalituslautaunta on toimivaltainen käsittelemään asian.

Vakuutussopimuslain 5 §:n mukaan vakuutuksenantajan on ennen vakuutussopimuksen päättämistä annettava vakuutuksenhakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin.

Vakuutussopimuslain 9 §:n mukaan vakuutussopimuksen katsotaan olevansa voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää, jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja.

Vakuutusehtojen kohdan 9.1 mukaan vakuutuksesta veloitetaan henkivakuutusturvan ylläpitämiseksi tarvittavat veloitukset ja vakuutuksen laskuperusteiden sekä hinnaston mukaiset maksupalkkiot, hoitopalkkiot ja toimenpidepalkkiot.

K:n mukaan hän ei ole saanut vakuutussopimusta solmittaessa tietoa siitä, mitä kuluja vakuutuksesta veloitetaan. K:n mukaan hän on saanut vain X -vakuutusta koskevan esitteen, jossa kulujen määräksi on kerrottu 3 prosenttia. Vakuutuksen myyjä puolestaan on kertonut antaneensa K:lle esitteen, ehdot, hinnaston ja rahastoluettelon.

Lautakunta ei voi kuulla vakuutuksen myyjää todistajana kuten tuomioistuimet eikä sellaisenaan ottaa huomioon hänen kertomustaan myyntitilanteesta, koska kertomus on verrattavissa todistajan kuulemiseen. Katson kuitenkin, että lautakunta voi ratkaista asian esitetyn kirjallisen aineiston perusteella.

K:lle tehdyn tarjouksen liitteenä olevan maksujen ja eläkkeiden laskelma koskee XX -vakuutusta. Siitä ilmenee muun muassa, että veloitukset ovat hinnaston mukaiset. Vakuutushakemuksessa, jonka K on allekirjoittanut, todetaan, että "olen vastaanottanut tuoteselosteen, hinnaston ja vakuutusehdot. Olen tutustunut niihin sekä tämän sopimuksen sisältöön ja sitoudun niitä noudattamaan." Vakuutussopimuksessa todetaan, että se koostuu sopimuskirjasta, vakuutusehdoista, XX:n laskelmasta ja hinnastosta.

Koska muuta ei ole näytetty, katson, että K on hakemuksessa allekirjoittamansa mukaisesti saanut tiedon vakuutussopimuksen sisällöstä ja siitä, miten esimerkiksi kuluveloitukset määräytyvät.

Edellä olevan perusteella en suosita hyvitystä.

 
Julkaistu 2.10.2001