Omakotitalon kosteuskartoitus

varauma
tiedonantovelvollisuus
ammattitaito

Diaarinumero: 00/37/856
Antopäivä: 27.09.2001

Tilaaja K

Toimeksisaaja Eh

Sopimuksen sisältö: Omakotitalon kosteuskartoitus

Suorituksen hinta 350 markkaa

Sopimuksen tekoajankohta helmikuu 1999 ilmoitettu virhe

Valittaja oli ostanut 4.2.1999 päivätyllä kauppakirjalla vuonna 1952 valmistuneen omakotitalon 375.000 markan kauppahinnalla.

Ennen kauppaa valittaja oli teettänyt Eh:lla kohteessa kosteusmittauksen, joka suoritettiin YY -pintakosteusilmaisimella. Suoritetussa mittauksessa talon rakenteissa ei havaittu kosteutta tai kosteusvaurioita. Elinkeinonharjoittajan ilmoituksen mukaan käytetty menetelmä oli riittävä mahdollisen kosteuden havaitsemiseksi.

Saman vuoden elokuussa valittaja ryhtyi myymään taloa ja teetti samalla elinkeinonharjoittajalla uuden kosteusmittauksen käyttäen samaa pintamittausmenetelmää. Mittauksessa havaittiin nyt runsaasti kosteutta.

Valittaja oli perustanut taloa koskevan ostopäätöksensä ensimmäisessä mittauksessa saatuihin tuloksiin. Koska jälkimmäisessä mittauksessa todettu kosteus ei ollut voinut syntyä lyhyessä ajassa, oli ilmeistä, että ensimmäisen mittauksen tulokset olivat virheellisiä. Tähän viittasi myös uusi tarkistusmittaus, joka suoritettiin NN -nimisen elinkeinonharjoittajan toimesta tammikuussa 2000 myös pintamittausmenetelmää käyttäen. Tässä tarkastuksessa tehtyjen havaintojen perusteella alakerrassa avattiin yksi seinä, jolloin ilmeni, että seinän alajuoksut olivat lahonneet lähes täysin ja seinä oli aivan märkä. Tällainen lahoaminen oli voinut syntyä vain pitkän ajan kuluessa ja olisi siten pitänyt ilmetä jo ensimmäisessä kosteusmittauksessa.

Todetun kosteuden vuoksi valittaja joutui alentamaan kohteen myyntihintaa. Valittajan alkuperäinen hintapyyntö oli 425.000 markkaa, mutta lopullinen kauppa tehtiin 35.000 markkaa hintapyyntöä alemmasta hinnasta.

Valittaja katsoo, että virheellisestä kosteusmittauksesta aiheutui hänelle ainakin 30.000 markan taloudellinen vahinko.

Valittaja vaatii, että Eh:

- suorittaa vahingonkorvausta 30.000 markkaa

- palauttaa perimänsä tarkastuspalkkion 350 mk

- korvaa kahden myöhemmin suoritetun kosteusmittauksen kulut 691,20 markalla eli suorittaa hyvitystä 31.041,20 markkaa laillisine viivästyskorkoineen.

Vastaus

Toimeksisaaja kiistää vaatimuksen.

4.2.1999 tehdyn kosteuskartoituksen yhteydessä sovittiin, ettei rakenteisiin tehdä reikiä mittausta varten. Ainoastaan pesuhuoneen hanojen alapuolelta mittaus suoritettiin rakenteen sisältä, koska pintaverhoiluna oli panelointi.

Mittausarvot todettiin normaaleiksi. Mittausta suoritettaessa kaikkien osapuolten tiedossa oli, että kiinteistö oli ollut tyhjillään 7 vuotta. Rakennuksessa oli kuitenkin ollut päällä kaiken aikaa sisäilmaa ja rakenteita kuivattava sähkölämmitys. Asumisen aiheuttamaa kosteutta ei sils ollut tullut rakennukseen sanottuna aikana. Lisäksi kosteuskartoitus suoritettiin vuoden kuivimpana aikana helmikuussa.

Mittauksen suorittamistavan valitsi valittaja.

Jos mittauksessa olisi käytetty rakenteiden sisältä suoritettavaa mittausmenetelmää, olisivat rakennuksessa olevat vauriot todennäköisesti paljastuneet jo ensimmäisessä mittauksessa.

Toinen kosteuskartoitus tehtiin 12.9.1999, jolloin rakennusta oli asuttu puoli vuotta. Sauna- ja pesutilojen käyttö oli lisännyt sisätilojen pintarakenteiden kosteusarvoja. Sääolosuhteista johtuen suhteellisen ja absoluuttisen kosteuden arvot olivat normaaIia suuremmat. Erilaisiin mittaustuloksiin vaikutti siis rakennuksen käyttöolosuhteiden muutos yhdessä eri vuodenajoista johtuvan kosteusolosuhteiden muutoksen kanssa.

Toimeksianto ei käsittänyt kuntoarviota vaan kosteustutkimuksen pintakosteusmittarilla, jolloin havainnot ovat mittalaitteen välittämiä tietoja rakenteiden kosteusteknisestä tilanteesta. Pintamittausmenetelmä antaa vain viitteellistä tietoa rakenteista ja niiden kunnosta ja tämä ilmoitetaan myös asiakkaalle aina ennen kartoituksen suorittamista. Oli selvää, ettei puurunkoon voi syntyä lahovauriota kovin lyhyessä ajassa. Tyhjillään olleen rakennuksen pintakosteudet olivat kuitenkin myös vaurioalueella alhaiset. SyvemmälIä rakenteissa olIutta vaurioaluetta ei ollut käytetyllä menetelmällä mahdollista havaita.

Liitteet

1. Rakenteiden kosteuskartoitusraportti 4.2.1999

2. Rakenteiden kosteuskartoitusraportti 12.9.1999

3. Tarkastusmittausraportti 28.1.2000

4. Selostus myytävästä kiinteistöstä

5. XX:n todistus 6.4.2000

Ratkaisun perustelut

Osapuolten väliseen sopimussuhteeseen tulee soveltaa eräitä palvelusuorituksia koskevaa kuluttajansuojalain 8 lukua. Luku koskee vastikkeelIisia palveluksia, joita elinkeinonharjoittaja (toimeksisaaja) suorittaa kuluttajalle (tilaaja) ja joiden sisältönä on muun muassa rakennukseen tai kiinteään omaisuuteen kohdistuva työ tai muu suoritus.

Luvun 12 §:n mukaan palveluksen on sisällöltään, suoritustavaltaan ja tulokseltaan vastattava sitä, mitä voidaan katsoa sovitun.

Palvelus on suoritettava ammattitaitoisesti ja huolellisesti sekä ottaen huomioon tilaajan edut. Palveluksen tulee kestävyydeltään ja muuten vastata sitä, mitä kuluttajalla yleensä on sellaisen palveluksen yhteydessä aihetta olettaa.

Jos palvelus poikkeaa tästä, siinä on virhe. Todistustaakka siitä, että palvelus on suoritettu ammattitaitoisesti ja huolellisesti, on toimeksisaajalla.

Saman luvun 14 §:n mukaan, jos sopimusta tehtäessä tai sen jälkeen osoittautuu, että palvelus, sen hinta, kohteen arvo ja ominaisuudet tai muut erityiset seikat huomioon ottaen ilmeisesti ei olisi tilaajan kannalta, tarkoituksenmukainen, toimeksisaajan on viipymättä ilmoitettava siitä tilaajalle. Jos toimeksisaaja laiminlyö tämän pykälän mukaiset velvollisuutensa, palveluksessa on virhe.

Käytettävissään olevan asiantuntemuksen perusteella lautakunta toteaa, ettei eri ajankohtina suoritettuja mittauksia voida pitää keskenään suoraan vertailukelpoisina, vaikka mittaukset (4.2. ja 12.9.1999) on suoritettu samaa menetelmää ja laitteistoa käyttäen. Erilaisiin mittaustuloksiin on saattanut vaikuttaa tässä tapauksessa ajan kuluminen, eri vuoden aikoihin liittyvä kosteuden vaihtelu sekä asumisesta johtuvat kosteusrasituksen muutokset. Tämän vuoksi 12.9.1999 tai sen jälkeen saatujen mittaustulosten perusteella ei voida päätellä, että 4.2.1999 suoritetun mittauksen tulokset olisivat joltakin osin sinänsä virheellisiä.

Sen sijaan lautakunta katsoo, että toimeksisaaja on laiminlyönyt tässä tapauksessa kuluttajansuojalain 8 luvun 14 §:n mukaisen neuvontavelvollisuutensa tilaajaa kohtaan. Puheena oleva mittaus on suoritettu helmikuussa, jolloin sisäilman suhteellinen kosteus on alhaisimmillaan. Mittauksen kohteena on ollut vuonna 1952 valmistunut talo,joka oli saadun selvityksen mukaan ollut asumattomana 7 vuotta. Huomioon ottaen mittausajankohdan sekä tutkimuskohteen toimeksisaajan olisi näissä nimenomaisissa olosuhteissa tullut lautakunnan käsityksen mukaan tuoda tilaajalle ennen palveluksen suorittamista selvemmin esiin pintamittausmenetelmän rajoitukset, mm. se seikka, ettei pintamittausmenetelmällä voida havaita rakenteissa mahdollisesti olevia piileviä vikoja. Vasta eri menetelmiä koskevien taustatietojen valossa tilaajalla olisi ollut riittävät edellytykset punnita sitä, mikä menetelmä on tutkimuksen suorittamisen kannalta tarkoituksenmukaisin.

Elinkeinonharjoittajan suorituksessa on tämän vuoksi kuluttajansuojalain 8 luvun 14 §:n tarkoittama virhe.

Luvun 19 §:n mukaan jollei virheen oikaiseminen tai uusi suoritus tule kysymykseen taikka jollei tällaista oikaisua suoriteta kohtuullisessa ajassa siitä, kun tilaaja on ilmoittanut virheestä, tilaaja saa vaatia virhettä vastaavaa hinnanalennusta. Suoritetun kartoituksen yksinomaisena tarkoituksena on ollut mahdollisten kosteusongelmien havaitseminen ja paikantaminen. Sovitun palvelun tarkoitus on jäänyt tässä tapauksessa toteutumatta. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, että toimeksisaajan on palautettava koko saamansa palkkion määrä 350 markkaa.

Sen sijaan näyttämättä on jäänyt, että tilaajalle olisi aiheutunut palveluksessa olevan virheen perusteella vahinkoa. Kiinteistön toteutuneisiin osto- ja myyntihintoihin on lautakunnan käsityksen mukaan vaikuttanut kosteuskartoituksen ohella lukuisa määrä muitakin seikkoja, joten kauppahintojen erouksen ei voida näyttää olevan syy-yhteydessä palveluksessa olevaan virheeseen.

Korkolain 7 §:n mukaan, vahingonkorvaukselle ja vastaavalle velalle, jonka määrä ja peruste edellyttää erityistä selvitystä, viivästyskorkoa on maksettava siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut päivästä, jona velkoja esitti vaatimuksensa sekä selvityksen korvauksen perusteesta ja määrästä.

Valittaja on esittänyt tarkastuspalkkion palauttamista koskevan vaatimuksensa ensimmäisen kerran kuluttajavalituslautakunnalle 12.9.2000 saapuneessa lisäselvityksessään. Vaatimuksen on katsottava tulleen vastapuolen tietoon viimeistään 2.10.2000 mainitun lisäselvityksen tiedoksiannon yhteydessä.

Palautettavalle summalle on siten maksettava korkolain 7 §:n tarkoittamaa viivästyskorkoa 2.11.2000 lukien. Viivästyskoron korkokanta oli 10 % vuonna 2000 ja on 11 % alkaen 1.1.2001.

Suositus

Lautakunta suosittaa, että Eh palauttaa K:lle saamansa tarkastuspalkkion 350 markkaa edellä mainittuine viivästyskorkoineen alkaen 2.11.2000.

Päätös oli yksimielinen.

 
Julkaistu 27.9.2001