Kuluttaja (K) teki laajakaistapalvelua koskevan sopimuksen elinkeinonharjoittajan (EH) kanssa. Liittymä toimitettiin 1.9.2003.

Asiassa on riitaa liittymän laskutuksesta ja irtisanomisesta.

Elinkeinonharjoittaja (EH) oli markkinoinut talvella 2003 kuluttajan (K) asumassa taloyhtiössä edustamiaan parvekelaseja ilmoitustaululle kiinnitetyin mainoksin sekä suoramainoslehtisin. K tilasi parvekelasit 14.3.2003 päivätyllä tilaussopimuksella 1 303 euron hintaan.

Asiassa on kysymys EH:n oikeudesta laskuttaa K:a tämän purettua kaupan ennen lasien asennusta.

Kuluttajat (K:t) antoivat 17.10.2002 päivätyllä toimeksiantosopimuksella elinkeinonharjoittajan (EH) välitettäväksi asuinkiinteistönsä. Sopimus solmittiin määräaikaiseksi 17.12.2002 saakka.

Toimeksiantosopimuksen päätyttyä K:t jatkoivat itse kiinteistön myyntiä. Kauppa tehtiin 27.1.2003.

Välitysliike on vaatinut K:ilta välityssopimuksen mukaisen

4 044,30 euron välityspalkkion maksamista.

Kuluttaja (K) osti 4.10.2002 Kesälahdella sijaitsevan noin 0,2 hehtaarin suuruisen kesämökkikiinteistön Myyjältä (M). Kohteen kauppahinta oli 16 800 euroa. Viettäessään ensimmäistä viikonloppua mökillään K huomasi, että naapuritilalla sijaitsi sikala ja että siitä tuli hajua hänen kiinteistölleen.Sikalasta ei kerrottu ennen kaupantekoa.

Kiinteistönvälittäjänä kauppaa tehtäessä toimi myyntitoimeksiannon perusteella elinkeinonharjoittaja (EH).

Kuluttajat (K:t) myivät 31.8.2001 Mäntsälän kunnassa sijaitsevan kiinteistönsä XX:lle. Kiinteistönvälittäjänä toimi myyntitoimeksiannon perusteella elinkeinonharjoittaja 1 (EH1). Myyjät teettivät ennen kauppaa kuntokartoituksen elinkeinonharjoittaja 2:lla (EH2). Kuntokartoitus maksoi 723,55 euroa. Kuntokartoitusraporttiin kirjattiin erehdyksessä paikkansa pitämätön tieto, että kiinteistöllä olisi porakaivo. Saman tiedon kiinteistönvälittäjä laittoi myös myyntiesitteeseen. Myyjät eivät huomanneet virheellistä tietoa ennen kuin ostajat ottivat heihin yhteyttä ja ilmoittivat virheestä elokuussa 2002. Ostajat ovat vaatineet virheen vuoksi porakaivon perustamiskuluja vastaavaa 6 000 euron hinnanalennusta.

Ostajat ovat sittemmin liittyneet kunnan vesijohtoon. Liittymiskulut olivat noin 4 300 euroa.

Kuluttaja (K) osti 19.9.2003 44 euron hintaisen hirvipillin elinkeinonharjoittajan (EH) Internet-sivuilta. Pilli toimitettiin 2.10.2003. K ilmoitti 13.10.2003 myyjälle palauttavansa pillin, minkä hän myyjän kielteisestä kannasta huolimatta teki 14.10.2003. Myyjä kieltäytyi palauttamasta kauppahintaa kuluineen.

Elinkeinonharjoittaja (EH) tarjosi 17.12.2002 puhelimitse luomutuotteita kuluttajalle (K), joka hän tilasi niitä. Tuotteiden tultua K palautti ne. Hän sai perintätoimistolta 10.4.2003 päivätyn maksuvaatimuksen, jossa häneltä peritään pääomaa 51 euroa ja korkoa sekä perintäkuluja 51,35 euroa, yhteensä 102,35 euroa. Erimielisyys koskee sitä, onko K:lla velvollisuus maksaa tuotteet.

Elinkeinonharjoittaja (EH) tarjosi puhelimitse luomutuotteita kuluttajalle (K), joka tilasi niitä. K:n mukaan hän ei saanut tuotteita. Hän sai perintätoimistolta 2.5.2003 päivätyn maksuvaatimuksen, jossa peritään pääomaa 55 euroa ja 39,85 euroa sekä korkoa ja perimiskuluja yhteensä 78 euroa. Erimielisyys koskee sitä, onko K:lla velvollisuus maksaa lasku.

Kuluttajat (K:t) ostivat 4.3.2002 perustajaosakkaalta asunto-osakkeet, jotka oikeuttavat 94 neliön (4h, k, s) paritalohuoneiston hallintaan Oulussa. Kauppahinta oli

138 965,27 euroa. Kaupassa kiinteistönvälittäjänä toimi EH. Ostajat muuttivat asuntoon 21.3.2002.

Ostajat valittivat 4.6.2002 päivätyllä kirjeellä, että asuntoon rajoittuvaan metsikköön rakennettaisiin lasten leikkikenttä. He vaativat EH korvausta, mihin yhtiö ei suostunut.

Asuntotoimi (XX) osti 20.2.2002 kuluttajilta (K) elinkeinonharjoittajalla (EH) välitettävänä olleet asunto-osakkeet 115 610,02 euron kauppahinnalla. Ennen kauppaa asuntotoimen edustaja tarkasti asunnon kiinteistönvälittäjän paikalla ollessa. Asunnon 2.3.2002 tapahtuneen hallinnan luovutuksen jälkeen ostaja toimitti asunnossa vastaanottotarkastuksen. Tämän jälkeen XX esitti 15.4.2002 myyjille 1 429,51 euron laskun asunnossa havaittujen puutteiden korjaamisesta. Erimielisyys asiassa koskee myyjien velvollisuutta maksaa lasku. Oikeusteitse tapahtuvan perinnän uhalla myyjät maksoivat laskun riitaisena kesäkuussa 2002.

Elinkeinonharjoittajan (EH) matkakortille ladattavan kausilipun hinta nousi 1.1.2004 alkaen. Kuluttaja (K) latasi 31.12.2003 matkakortilleen kausilipun ajalle 1.1.-30.12.2004 ja maksoi siitä 441,70 euroa. Hän on tyytymätön siihen, että hän ei saanut ladattua kausilippua vuoden 2003 hinnalla. Matkakortille ei voinut ladata kautta 31.12.2003 alkaen, koska edellinen kausi oli ladattu tuohon päivään asti.

Elinkeinonharjoittajan (EH) matkakortille ladattavan kausilipun hinta nousi 1.1.2004 alkaen. Kuluttaja (K) latasi 31.12.2003 matkakortilleen kausilipun ajalle 1.1.-30.4.2004 ja maksoi siitä 261,40 euroa. K on tyytymätön siihen, että hän ei saanut kausilippua vuoden 2003 hinnalla.

Kuluttajat (K) vuokrasivat elinkeinonharjoittajalta (EH) lomamökin ajalle 18.-25.8.2003. Mökin vuokra oli 700 euroa, jonka lisäksi tulivat lisämaksu siivouksesta 60 euroa ja kotieläimestä 26 euroa. K:t olivat tyytymättömiä mökkiin ja sen ympäristöön ja lähtivät pois mökiltä toisena lomapäivänä.

Mökistä oli annettu esitteessä muun muassa seuraavia tietoja: "*****. 6 pers…3 sovrum+komb. rum/kök+tvättrum+wc… tv… Fridfullt läge. Endast för familjebruk." Mökkiluokituksesta on annettu esitteessä seuraavia tietoja: "*****: Pinta-ala vähintään 50 m2. Vähintään kaksi makuuhuonetta. Erillinen olohuone. Hyvin varustettu keittiö. Juokseva kylmä ja kuuma vesi. Oma sauna. Suihku. Sisä-wc. Sähkövalo, -lämmitys, -liesi, jääkaappi, mikroaaltouuni, astianpesukone, takka, kamina, väritv… Perusvarustus: Kaikkiin mökkeihin/huoneistoihin kuuluvat peitot, patjat, tyynyt, perusruokailu/ ruoantekovälineet sekä kalustus. Lisäksi kaikissa 3-5 tähden mökeissä on radio, kahvinkeitin, grilli ja pihakalusteet. Huom! Mökki- ja huoneistoluokitus on aina viitteellinen. Kokonaisluokitusta tehtäessä myös mökin sijainti/ympäristö vaikuttaa luokitukseen, samoin mahdollisten lisäpalveluiden saatavuus."

Kuluttaja (K) vuokrasi matkailuauton elinkeinonharjoittajalta (EH). Vuokrasopimus allekirjoitettiin 9.7.2002 ja vuokra-ajaksi oli sovittu 7.8.-11.8.2002. Vuokra oli 504 euroa ja takuumaksu 168 euroa. Vuokrasopimuksen mukaan vuokralleottaja vastaa tuottamuksesta aiheuttaneista vahingoista siltä osin kuin ajoneuvon vakuutus ei niitä kata.

K peruutti 8.8.2002 matkailuautolla toisen auton etuosaan vaurioittaen molempia ajoneuvoja. Matkailuauton liikennevakuutuksesta korvattiin vakuutusyhtiön korvauslaskelman mukaan toisen auton korjauskuluja 2.384,98 eurolla ja seisonta-ajan korvauksena 90 euroa. Matkailuauton autovakuutuksesta korvattiin matkailuauton korjauskuluja 825,90 euroa omavastuuosuuden ollessa 126 euroa. EH pidätti K:n maksaman 168 euron takuumaksun ja vaatii K:a korvaamaan vahingon seurauksena aiheutuneet vakuutusmaksujen bonusmenetykset 1.670 euroa.

Kuluttaja (K) vuokrasi 28.5.2003 peräkärryn elinkeinonharjoittajalta (EH). Vuokra-ajaksi oli sovittu vuorokausi. Vuokra oli 25 euroa. Vuokrasopimuksen mukaan vuokralleottajan omavastuuksi vahinkotapauksissa oli sovittu 425 euroa.

Peräkärrystä puhkesi rengas kesken muuton yöllä 28.-29.5.2003. Peräkärry jouduttiin pysäköimään ja matka jatkui vetoautossa olleen muuttokuorman kanssa. K haki vuokralleantajalta vararenkaan 29.5.2003, jolloin muutto voitiin viedä loppuun.

K katsoo, että peräkärry on ollut viallinen ja EH:n tulee korvata hänelle aiheutuneet ylimääräiset polttoainekustannukset

Kuluttaja (K) osti 18.7.2002 elinkeinonharjoittajalta (EH) vuonna 2000 käyttöön otetun Mercedes-Benz 200 CDIhenkilöauton. Kauppahinta oli 34 950 euroa. Matkamittarin lukema kaupantekohetkellä oli 45 000 kilometriä.

Auton varusteisiin kuuluvassa Webasto-lämmittimessä ilmeni vikaa joulukuussa 2002, jolloin auton matkamittarin lukema oli 75 000 kilometriä. K ilmoitti asiasta EH:lle 3.1.2003. Lämmittimen hehkutulppa vaihdettiin 22.1.2003 mutta lämmitin ei tullut kuntoon. Hehkutulpan vaihtokustannukset olivat 102 euroa. K:n ilmoittama arvio korjauskustannuksista on 600 euroa. EH kieltäytyi K:n vaatimasta hyvityksestä korvata korjauskustannukset.

Kuluttaja (K) oli ladannut matkakorttiinsa matkustusoikeutta ajalle 14.4.-13.6.2003. Hän oli sairauslomalla 22.4.-6.6.2003 ja haki 9.6.2003 elinkeinonharjoittajalta (EH) palautusta käyttämättä jääneestä matka-ajasta. EH ei maksanut palautusta enää sairausloman jälkeen, koska sen matkakorttiehtojen mukaan työkyvyttömyyden johdosta jäljellä oleva kausi hyvitetään muuttamalla se arvoksi siitä päivästä alkaen, jolloin asiakas tulee selvittämään asiaa matkakortin palvelupisteeseen. Ehtojen mukaan siirrosta peritään käsittelymaksu.

Kuluttaja (K) tilasi 18.8.2000 elinkeinonharjoittajalta (EH) Free-mallisen kulmasohvan, jonka päällinen oli alcantara-kangasta. Sohvan hinta oli 17 600 markkaa. Sohva toimitettiin K:lle marraskuussa 2000. Vuonna 2003 K valitti myyjälle, että sohvan verhoilu oli nuhjuinen ja nyppyyntynyt.

Myyjäliike kieltäytyi vaaditusta hyvityksestä, koska sen mielestä kangasta oli hoidettu väärin. K verhoilutti sohvan uudelleen kustannuksellaan.

Kuluttaja (K) osti 23.4.1999 XX:ltä käytetyn Volvo V70 Classic henkilöauton. Samassa yhteydessä K teki auton huoltoa koskevan AA-sopimuksen, jonka XX sopimuksen ehtojen mukaisesti siirsi elinkeinonharjoittajan (EH) hallinnoitavaksi.

Tehdyn sopimuksen hintajaksoksi sovittiin 12 kuukautta. Sopimuksen mukaan vuosittainen ajomäärä olisi 25 000 kilometriä. Auton matkamittarin lukema oli sopimuksen alkamishetkellä 18 500 kilometriä.

Sopimuksentekohetkellä voimassa olleiden sopimusehtojen 3b-kohdan mukaan ensimmäisen hintajakson jälkeiset jaksot ovat aina pituudeltaan 12 kuukautta. Kuukausierät pysyvät sovitun suuruisina koko hintajakson ajan, paitsi jos todellinen ajokilometrimäärä 12 kuukauden tarkastelujaksona poikkeaa vähintään 2 000 (2 500) kilometriä asiakkaan alun perin ilmoittamasta kilometrimäärästä. Ehtojen 4.1. kohdan mukaan kunkin 12 kuukauden jakson päätyttyä jälleenmyyjä tarkistaa hinnan toteutuneen ajokilometrimäärän perusteella. Mikäli todellinen ajokilometrimäärä sopimuksen alkamisesta tarkastusajankohtaan saakka ylittää tai alittaa vastaavan ajanjakson sovitun ajokilometrimäärän enemmän kuin 2 000 kilometriä, hintaa voidaan tarkistaa. Asiakas on velvollinen suorittamaan mahdollisen jälleenmyyjän eduksi tulevan hinnan erotuksen.

Sopimusehtojen kohdan 10 mukaan sopimus on voimassa siihen saakka, kunnes ajoneuvo on kymmenen vuotta vanha. Aika lasketaan siitä päivästä, kun ajoneuvo toimitettiin uutena. Sopimuksen voimassaolo päättyy kuitenkin jo ennen mainittua aikaa, mikäli auton ajomäärä saavuttaa 200 000 kilometrin rajan.

K valittaa siitä, ettei hän ole hyväksynyt, eikä hänelle ole edes annettu tiedoksi mainittuja 2002 tarkistettuja sopimusehtoja. K katsoo, etteivät uudet sopimusehdot koske häntä. Lisäksi EH on sopimusehtojen vastaisesti keväällä 2003 perusteettomasti veloittanut häneltä 118,29 euron ylikilometrikorvausta.

Kuluttajat (K:t) olivat varanneet elinkeinonharjoittajan (EH) valmismatkan Santorinille, Kreikkaan, 19.-26.5.2003. Matkan hinta oli 560 euroa hengeltä. Menolennon piti lähteä Helsingistä maanantaina 19.5.2003 kello 8.05. Lentoyhtiö oli kuitenkin Kreikan lennonjohtajien lakon uhan takia aikaistanut lähtöä siten, että lento lähti sunnuntaina 18.5.2003 kello 18.20. EH ei saanut ilmoitetuksi uutta aikataulua K:ille, jotka eivät päässeet menolennolle. Erimielisyys koskee sitä, onko EH:lla velvollisuus korvata K:ille aiheutuneet ylimääräiset kulut ja menetetty lomapäivä. EH on maksanut heille hyvitystä yhteensä 110 euroa.

Kuluttaja (K) osti 1.2.2003 elinkeinonharjoittajalta (EH) Sonrisa-merkkisen paidan, jonka hinta oli 139 euroa. Paita ei ollut K:lle sopiva, ja hän vaati kaupan purkua, mihin liike ei suostunut.

Kuluttaja (K) osti 3.10.2002 elinkeinonharjoittajalta (EH) vuonna 1999 käyttöönotetun BMW 530 Dsl-merkkisen henkilöauton 48 060 eurolla. Auton matkamittarilukema oli kaupantekohetkellä 65 000 kilometriä. Osapuolet tekivät 26.3.2003 sopimuksen, jolla myyjäliike osti K:n auton takaisin 42 000 eurolla. Auton matkamittarilukema oli tuolloin 71 000 kilometriä.

K valittaa siitä, että ostettuaan puheena olevan auton hänelle selvisi 21.3.2003, että auto oli ollut kolaroinnin vuoksi poistettuna rekisteristä. Tästä seikasta myyjäliike ei kertonut kaupanteon yhteydessä. K katsoo tulleensa petetyksi.

EH myöntää, ettei se ollut tietoinen auton rekisteristä poistosta. Se kuitenkin kiistää vastuunsa asiassa, koska K:n auto ostettiin takaisin sopimuksella, jonka molemmat osapuolet ovat hyväksyneet. Auton takaisinostohinnassa otettiin huomioon autoveron aleneminen, jonka vuoksi myös vaihtoautojen hintataso oli pudonnut.

Kuluttaja (K) osti 20.9.2002 elinkeinonharjoittajalta (EH) uuden Volkswagen Polo Firstlinehenkilöauton. Kauppahinta oli 18 200 euroa.

K havaitsi 26.9.2002, että autosta puuttui matkustajanpuoleisesta ovesta sisävalon kytkin, vaikka auton valmistajan Internet-sivuilla kyseinen varuste oli mainittu.

Kuluttaja (K) osti 25.1.2003 elinkeinonharjoittajalta (EH) vuonna 1995 käyttöönotetun Renault 19 - henkilöauton 4 400 eurolla. Auton matkamittarin lukema oli kaupantekohetkellä 192 200 kilometriä.

K valittaa siitä, että auton jakohihna katkesi 17.4.2003 aiheuttaen moottorivaurion, jonka korjaus maksoi K:lle 1 005 euroa. Auton matkamittarin lukema oli vaurioitumishetkellä 194 897 kilometriä.

EH kiistää vastuunsa asiassa, koska K:lle oli kaupanteon yhteydessä suositeltu jakohihnan vaihtoa.

Kuluttaja (K) osti 12.9.2002 coton de tuleaur-koiranpennun elinkeinonharjoittajalta (EH). Kauppahinta oli 750 euroa. Pentu oli syntynyt 16.7.2002. Se kuoli kuukauden kuluttua kaupanteosta, koska sen sydän petti.

K vaati EH:a palauttamaan kauppahinnan. EH halusi antaa uuden pennun, mihin K ei suostunut.

Kuluttajan (K) auto anastettiin Tallinnassa 26.6.2003. Vakuutusyhtiö ei ole korvannut vahinkoa, koska autovakuutus ei ollut voimassa Virossa.

Kysymys on siitä, onko vakuutusyhtiö täyttänyt tiedonantovelvollisuutensa.

Kuluttajat (K) ostivat elinkeinonharjoittaja 1:n (EH1) tilauslennot Helsingistä Madeiralle 28.10.2002 ja Madeiralta Helsinkiin 12.11.2002. Lennot maksoivat 379 euroa henkeä kohti. Paluulennon piti lähteä 11.11.2002 kello 17.25 ja saapua Helsinkiin 12.11.2002 kello 00.50. Lento viivästyi ja saapui Helsinkiin 12.11.2002 kello 7.51. Erimielisyys koskee sitä, onko K:lla oikeus saada korvausta heille aiheutuneista vahingoista.

Lentoyhtiö oli elinkeinonharjoittaja 3 (EH2).

Kuluttaja (K) osti 1.6.2001 elinkeinonharjoittaja 1:ltä (EH1) uuden, elinkeinonharjoittaja 2:n (EH2) maahantuoman Citroen Xsara-merkkisen henkilöauton 123 000 markalla. Auto luovutettiin K:lle 13.8.2001.

K valittaa siitä, että pian auton luovutuksen jälkeen selvisi, että auton polttoainemittari oli viallinen. K:n mukaan vikaa ei onnistuttu korjaamaan. Hän on 10.6.2003 vaihtanut auton toiseen.

Eh1 ja EH2 myöntävät mittarin toiminnassa olleen ongelmia, mutta toteavat auton mittariston toimivan nyt normaalisti. Ne ovat tarjonneet K:lle veloituksetonta määräaikaishuoltoa hänelle aiheutuneista kuluista ja ajan menetyksestä.

Kuluttajat (K) ostivat 26.2.2002 asunto-osakkeen (h + k 46 m2, yläkerta 30 m2 + alakerran laajennusosa) myyjiltä (M). Rakennus on valmistunut vuonna 1923. Asunnon kauppahinta oli 94 845, 39 euroa.

Ostajat valittivat 8.5.2002 myyjille siitä, että asunnossa 25.4.2002 olleen vesivahingon aiheuttamien vaurioiden korjausten yhteydessä ilmeni suihkutilan lattiakaivon vuoto, joka oli altistanut puurakenteet ja eristeet jo pidemmän aikaa kosteudelle. M kävi heti 8.5.2002 toteamassa asian ja ilmoitti, että he asunnon myyjinä osallistuvat korjauskustannuksiin. Korjausten yhteydessä lattia- ja seinälaatoitus poistettiin. Kun ostajat havaitsivat, että seinämateriaalina oli lastulevy, seinät purettiin ja uudet seinät tehtiin cyprocista.

Ostajat lähettivät myyjille 28.6.2002 tositteet korjauksista aiheutuneista kustannuksista ja 850 euron korvausvaatimuksen. Valitukseen antamassaan 15.9.2002 päivätyssä lisäselvityksessä ostajat ovat korottaneet korvausvaatimustaan 2 192,17 euroon.

Kuluttaja (K) osti elinkeinonharjoittaja 2:lta 28.3.2002 uuden, valmiin 94 m2:n suuruisen, neljä huonetta, keittiön ja saunan käsittävän paritalohuoneiston, jonka kauppahinta hinta oli 132 868 euroa ja velaton hinta 167 649 euroa. Kaupan välitti myyjän toimeksiannosta elinkeinonharjoittaja 1 (EH1).

K valitti myyjälle ja kiinteistönvälittäjälle 2.5.2002 päivätyllä kirjeellä siitä, että hän oli saanut virheellistä tietoa asunnon rahoitusvastikkeesta. Asuntoesitteen mukaan rahoitusvastike oli 564 markkaa eli 94,86 euroa kuukaudessa. Kun K sai vastikkeiden tilisiirrot muutettuaan asuntoon huhtikuussa 2002, hän havaitsi rahoitusvastikkeen olevan 1 680,82 markkaa eli 282,49 euroa. Hän vaati hinnanalennuksena todellisen rahoitusvastikkeen ja ilmoitetun vastikkeen erotusta kolmen vuoden ajalta eli 6 769,56 euroa, mihin ei suostuttu.

Kauppakirjan liitteen mukaan ostajalle oli annettu isännöitsijäntodistus ja taloussuunnitelma.

Isännöitsijäntodistuksen 22.3.2002 mukaan rahoitusvastike on 282,49 euroa kuukaudessa. Taloussuunnitelman mukaan "taloyhtiön lainan marginaali ensimmäisen 24 kk:n aikana 0,40 % ja sen jälkeen 0,60 %. Laina-aika 16 vuotta. 1 lyhennysvapaa vuosi alussa."

Kuluttajan (K) koira karkasi 2.11.2002 omalta pihalta. Poliisi oli ottanut koiran kiinni ja vienyt sen elinkeinonharjoittajalle (EH). Koira toimitettiin kennelistä eläinlääkäriin rokotettavaksi 19.11.2002. Eläinlääkäri löysi kaulapannasta puhelinnumeron ja soitti K:lle. Koira haettiin takaisin 20.11.2002. Kennel laskuttaa K:lta koiran hoidosta 140 euroa.

K katsoo, että kennelin toiminta on ollut kyseenalaista.

Kuluttaja (K) osti 23.1.2002 elinkeinonharjoittaja 1:ltä (EH1)käytetyn Alfa Romeo 2,5 V6henkilöauton 21 500 eurolla. Auton ensirekisteröintipäivä oli 11.12.1998. Matkamittarin lukema oli kaupantekohetkellä 87 000 kilometriä. Auton maahantuoja on elinkeinonharjoittaja 2 (EH2).

K valitti maahantuojalle syksyllä 2002, että auton katossa oli syyskuussa 2002 havaittu ruostevaurio, ja vaati, että vaurio korjataan maahantuojan kustannuksella, mistä tämä kieltäytyi. Kun ruostevaurio havaittiin, auton matkamittarin lukema oli 100 200 kilometriä.

Takuuehtojen mukaan myyjäliike oli antanut autolle 12 kuukauden takuun, joka ehtojen mukaan päättyi, jos auton omistus siirtyisi autoalan elinkeinonharjoittajalle. Lisäksi autolla oli kuuden vuoden puhkiruostumattomuustakuu. Sen mukaan takuu korvaa kotelorakenteen sisältä, suojamassan tai maalin alta alkaneen ruostumisen aiheuttaman pellin puhkeamisen korjaustoimenpiteet

Kuluttaja (K) osti 5.8.1999 elinkeinonharjoittajalta (EH) uuden Opel Astrahenkilöauton 135 500 markalla. Auton ensirekisteröintipäivä oli 5.8.1999.

Auton istuinlämmittimessä havaittiin vikaa 31.12.2002. Istuinlämmitin poltti reiän kuljettajan istuimeen sekä K:n takkiin. Auton matkamittarin lukema oli tuolloin noin 76 000 kilometriä. EH:n mukaan maahantuoja oli lupautunut korvaamaan varaosat ja auton verhoilun korjauksen. Sen sijaan työkustannukset olisivat jääneet K:n vastuulle.

Vaurioituneeseen takkiin ei otettu kantaa. Valitus on kohdistettu vain EH:lle.

Kuluttajat (K:t) olivat varanneet elinkeinonharjoittajalta (EH) matkan Dubliniin, Irlantiin ajalle 24.-28.5.2002. Matkaan kuului lennot ja kolme yötä hotellissa. Matkan hinta oli 516 euroa henkilöä kohti eli yhteensä 1032 euroa. K:t joutuivat peruuttamaan matkan K2:n sairastumisen vuoksi. Erimielisyys koskee sitä, pitäisikö EH:n palauttaa K:ille koko matkan hinta.

EH on hyvittänyt K:ille 149 euroa henkilöä kohti. Summa sisältää lentoyhtiön palauttamat 50 prosenttia lentolipun hinnasta (157 euroa) ja lentokenttäverot (37 euroa) vähennettynä EH:n varauskuluilla (45 euroa). Lisäksi K1 on saanut korvausta vakuutusyhtiöltä 50 euroa.

Kuluttaja (K) varasi Internetin kautta 7.2.2003 elinkeinonharjoittajalta (EH) lomamökin ajalle 1.-8.3.2003. Hän ei maksanut varausmaksua ja oletti varauksen tällöin peruuntuvan. EH lähetti hänelle kuitenkin vuokra-ajan jälkeen maksukehotuksen mökin vuokrasta, joka oli 1 070 euroa. Erimielisyys koskee sitä, oliko mökin vuokrauksesta syntynyt sitova sopimus ja onko EH:lla oikeus periä K:lta mökin vuokra.

EH:n varausehdoissa mainitaan:

"Varaaminen ja maksu: Tehtyään varauksen asiakas saa vahvistuksen, jossa on kulkuohje majoituskohteeseen sekä avainyhteystiedot. Varaus on vahvistettu, kun asiakas on maksanut ennakkomaksun (30 % majoitushinnasta) ja toimistokulut… eräpäivään mennessä. EH:lla on oikeus perua varaus, mikäli suoritusta ei ole maksettu eräpäivään mennessä. Mikäli varaus tehdään myöhemmin kuin kuusi viikkoa ennen oleskelun alkamista, ei ennakkomaksua peritä erikseen. Loppusuoritus on maksettava neljä viikkoa ennen vuokra-ajan alkua.

Peruutukset: Peruutus on AINA tehtävä kirjallisesti EH:lle. Mikäli asiakas peruuttaa varauksensa myöhemmin kuin 28 vrk ennen vuokra-ajan alkamista veloitetaan koko vuokra… Mikäli asiakas muuttaa lomakohdetta tai loman ajankohtaa, sitä pidetään aikaisemman tilauksen peruutuksena ja uutena varauksena."

Varauksen tehtyään asiakas saa tietokoneen ruudulle tekstin, jossa sanotaan, että varaus on tallennettu.

Kuluttaja (K) osti 10.5.2002 elinkeinonharjoittajalta (EH) uuden henkilöauton. Kauppahinta oli 57 380 euroa. Autoon asennettiin alkuperäinen autoradio/CD-soitin.

K havaitsi loppuvuodesta 2002 ostettuaan kopiosuojatun CD-levyn, että kopiosuojatut levyt eivät toimi kyseisessä soittimessa. K katsoo, että CD-soitin on virheellinen.

Kuluttaja (K) osti 2.5.2002 elinkeinonharjoittajalta (EH) 4.3.2002 syntyneen chihuahuan urospennun, jonka hinta oli 850 euroa. Koira kuoli 6.5.2002. Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitos Eelan 22.5.2002 antaman tutkimusselosteen mukaan koira oli kuollut aspiraatiokeuhkokuumeen aiheuttamaan yleistulehdukseen.

K vaati myyjää palauttamaan koiran kauppahinnan, mihin tämä ei suostunut

Kuluttaja (K) pyysi elinkeinonharjoittajalta (EH) tarjouksen 7.12.2002 pidettävien häiden pitopalvelun järjestämisestä. K ja EH pitivät 22.8.2002 suunnittelupalaverin, jossa K maksoi 100 euron varausmaksun. K kuitenkin perui varauksen, sillä hän ilmoitti olevansa tyytymätön alkuperäistä tarjousta kalliimpaan hintaan. Erimielisyys koskee sitä, pitäisikö EH:n palauttaa K:lle varausmaksu.

Kuluttaja (K) osallistui elinkeinonharjoittajan (EH) valmismatkalle Peruun ajalla 2.-21.3.2002. Matkan hinta oli 3296,48 euroa (19.600 markkaa). K on tyytymätön siihen, että hän joutui huolehtimaan sairaasta huonetoveristaan sekä jakamaan huoneen miespuolisen henkilön kanssa kolmena yönä.

Kuluttajat (K:t) osallistuivat elinkeinonharjoittajan (EH) valmismatkalle Viroon ja Latviaan 3.-6.7.2003. Tuolloin 11-vuotiaalla tyttärellä ei ollut omaa passia vaan hänet oli merkitty äitinsä passiin. Passintarkastuksessa Helsingissä K:t saivat tietää, että yli 7-vuotiailla lapsilla pitää olla oma passi matkustettaessa Viroon. He hankkivat tytölle 3.7.2003-10.1.2004 voimassa olevan pikapassin ja matkustivat Viroon alkuperäistä myöhemmällä laivavuorolla. Erimielisyys koskee sitä, onko EH:lla velvollisuus korvata K:ille tästä aiheutuneet ylimääräiset kulut.

Kuluttaja (K)ja elinkeinonharjoittaja (EH) sopivat 28.11.2002 uuden henkilöauton kaupasta. Auton hinta ilman lisävarusteita (650 euroa) oli 36 620 euroa Vaihtoauton hyvityshinta oli 22 970 euroa. Auto luovutettiin K:lle 7.1.2003.

Maahantuoja laski vastaavien autojen hintoja 1.1.2003 alkaen, kun autoveron alentamisen vuoksi. K:n auton uusi hinta oli

30 200 euroa.

Ostajan ja myyjän luovutuspäivänä allekirjoittaman tilaussopimuksen liitteen mukaan sovittiin, että väliraha pysyy uuden auton hinnanalennuksesta huolimatta ennallaan.

Kauppaan sovelletaan Autoalan kuluttajaneuvottelukunnan hyväksymiä ja kuluttaja-asiamiehen tarkistamia autokaupan tilaus- ja kauppasopimusehtoja 1.6.2002.

K on tyytymätön siihen, ettei hän saanut hyväkseen hinnan alennusta, kun maahantuoja alensi vastaavien autojen hintoja autoveron alentamisen johdosta.

Kuluttajat (K:t) ostivat 18.5.2001 asuinhuoneiston osakkeet (3h + k + parv.) 435 000 markalla. Ostajat vaativat vahingonkorvausta asunnon välittäneeltä elinkeinonharjoittajalta (EH) koska välittäjä markkinoi asunnossa olevan parkettilattian vaikka kaupanteon jälkeen selvisi, että lattia olikin laminaattia. Välitysliike myöntää virheensä, joten riitaa on vain vahingon määrästä.

Kuluttaja (K) osti elinkeinonharjoittajalta (EH) 3.1.2001 päivätyllä kauppakirjalla uuden asunnon, jonka kauppahinta oli

1 886 100 markkaa.

Asunnon esitteen mukaan "esteettömiksi suunnitellut talot ja asunnot sisältävät monia turvallisia, elämää helpottavia ominaisuuksia, kuten kulkuyhteys kauppakeskukseen ja paikoitustaloon katettua käytävää pitkin, irtaimistovarastot helposti saavutettavissa toisessa kerroksessa ja kolme tilavaa pihaa, joihin pääsy on vain yhtiön asukkailla. Pihoilla voi pelata minigolfia ja petankkia tai vaikka vain istuskella päivänvarjon alla seurustelemassa. Lisäksi leveät oviaukot, ei kynnyksiä, eteiseen porrashuoneesta vain yksi erikoissuunniteltu ovi, jätekuilu porrashuoneessa, tilavat hissit, lasitetut parvekkeet ja ovipuhelin".

Yhtiöjärjestyksen ja markkinointitietojen mukaan yhtiön asunnoissa saavat asua sellaiset henkilöt, jotka ovat täyttäneet 55 vuotta tai ovat työkyvyttömyyseläkkeellä tai sellaiset ruokakunnat, joiden joku jäsen täyttää saman ehdon. Yhtiöjärjestystä muutettiin 29.10.2001 siten, että yhtiössä saavat asua ensisijaisesti edellä mainitut henkilöt. Samalla päätettiin poistaa yhtiöjärjestyksen 14 §:n 4 momentti jossa todettiin: "Mikäli toimialapykälässä oleva määräys yhtiön asunnoista asuvista henkilöistä rajoittaa ja hankaloittaa kohtuuttomasti yhtiön taloutta, hallinnointia tai yhtiön toiminnan asianmukaista järjestämistä ja hoitoa, yhtiökokous voi päättää, että asunnoissa voi asua myös henkilöitä, jotka eivät täytä 2 §:ssä mainittuja ehtoja. Tällöin yhtiökokouksen päätökseksi tulee se mielipide, jota enemmän kuin puolet annetuista äänistä on kannattanut tai, äänten mennessä tasan, johon puheenjohtaja yhtyy."

Asiasta äänestettiin. Kyllä-ääniä oli 2031 ja ei-ääniä 317. Viisi osakasta äänesti muutosta vastaan. Yhtiössä oli osakkaita EH:n lisäksi kahdeksantoista.

K vaati myyjältä hyvitystä, koska taloyhtiön yhtiöjärjestystä muutettiin ennakkomarkkinoinnista poiketen siten, että EH:lla oli mahdollisuus markkinoida jäljellä olevia huoneistoja laajemmalle ostajakunnalle kuin vanhuksille ja vanhuusikää lähestyville.

EH ei hyväksynyt vaatimusta.

Kuluttajan (K) 10.10.2002 allekirjoittaman vahinkoilmoituksen ja sen liitteenä olevan rikosilmoituksen mukaan 1.10.-2.10.2002 Hyvinkäällä sijaitsevalta valvotulta kirpputorilta anastettiin myyntipöydältä satelliittiviritin ja sen kaukosäädin sekä satelliittiantennin kääntömoottori ohjausyksikköineen ja kaukosäätimineen.

Kysymys on siitä, onko kirpputorilla myytävänä olleiden tavaroiden varkausvahinko korvattava kotivakuutuksesta.

Kuluttaja (K) varasi elinkeinonharjoittajalta (EH) matkan Antarktikselle, Etelänapamantereelle ajalle 13-28.1.2002. Matkan hinta oli 48 650 markkaa. K maksoi matkan hinnasta yhteensä

36 550 markkaa, josta 12 180 markkaa EH:n tilille ja 24 370 markkaa XX:n tilille. K joutui peruuttamaan matkan sairastumisensa vuoksi. Erimielisyys koskee peruutuskuluja. K:lla oli peruutusturvan sisältävä matkavakuutus. Vakuutusyhtiö kuitenkin kieltäytyi korvaamasta peruutuskuluja toimistokuluja lukuun ottamatta, koska sen mukaan EH:lla ei ollut oikeutta muihin kuluihin.

Matkan hintaan sisältyivät muun muassa lennot Helsingistä Ushuaiaan, risteily täysihoitoineen, hotellimajoitukset Buenos Airesissa ja Ushuaiassa sekä matkanjohtajan palvelut. Matkaesitteessä on mainittu, että matkan risteilyosuuden

14.-26.1.2002 vastuullinen operaattori on XX. Esitteessä mainittujen peruutusehtojen mukaan 10.9.2002 saakka peruutuskulut ovat 4 000 markkaa, 10.9.-14.12.2001 peruutuskulut ovat 37 800 markkaa ja 14.12.2001 jälkeen peritään koko matkan hinta.

Esitteessä todetaan myös, että matkan erityisehtojen vuoksi on erityisen tärkeätä, että matkavakuutuksessa on peruutusturva siltä varalta, että osallistuja joutuu peruuttamaan matkansa, ja siitä aiheutuu kuluja.

Kuluttaja (K) osti 20.7.2000 elinkeinonharjoittaja 3:lta (EH3) vuonna 1996 käyttöön otetun henkilöauton. Kauppahinta oli 63 000 markkaa. Matkamittarin lukema oli kaupantekohetkellä 82 000 kilometriä. Auton maahantuoja oli elinkeinonharjoittaja 2 (EH2) ja auton 80 000 kilometrin huollon oli tehnyt elinkeinonharjoittaja 1 (EH1).

Auton jakohihna katkesi 11.12.2001, mikä aiheutti moottorivaurion. Matkamittarin lukema oli tuolloin 99 621 kilometriä. Huolto-ohjelman mukainen jakohihnan vaihtovälisuositus on 120 000 kilometriä. Huoltokirjamerkintöjen mukaan huolto-ohjelman mukaiset huollot oli tehty.

Kuluttaja (K) osti 11.1.1998 elinkeinonharjoittaja 1:ltä(EH1) uuden henkilöauton 130 000 markalla. Auton maahantuoja oli elinkeinonharjoittaja 2 (EH2). K:n auton jakohihna katkesi lokakuussa 2001, kun autolla oli ajettu 62 000 kilometriä. K korjasi aiheutuneen moottorivaurion itse. Osat maksoivat 2 940 markkaa (494,47 euroa).

Alkuperäisen huolto-ohjelman mukainen jakohihnan vaihtoväli oli

120 000 kilometriä tai kahdeksan vuotta. EH2 on keväällä 2002 muuttanut jakohihnan vaihtovälisuosituksen 60 000 kilometriksi tai neljäksi vuodeksi.

Kuluttaja (K) osti 20.5.2002 elinkeinonharjoittaja 1:ltä (EH1) käytetyn sylinterikannen henkilöautoon 450 eurolla. Elinkeinonharjoittaja 2 (EH2) antoi kannelle kolmen kuukauden takuun. K sai kannen 24.5.2002. Kannessa oli kolhuja, ja se oikaistiin. Samalla kanteen laitettiin uudet tiivisteet ja venttiilinkumit. K hyväksyi, että nämä toimet jäivät hänen vastuulleen.

Kun kansi oli asennettu paikoilleen, auto ei käynnistynyt, koska 2- ja 3-sylintereissä oli vuotoa, jonka todettiin johtuvan venttiileistä, jotka koneistettiin samoin kuin venttiili-istukat. Tiivisteet vaihdettiin. K vaati EH1:tä korvaamaan 754,82 euroa, mihin tämä ei suostunut.

Kuluttaja (K) osti 14.5.2002 elinkeinonharjoittajalta (EH) käytetyn viiden hevosvoiman perämoottorin ja tankin 290 eurolla.

K valittaa siitä, ettei moottori käynnistynyt, kun hän otti sen käyttöön 17.7.2002, eikä myyjä suostunut purkamaan kauppaa.

Kuluttaja (K) osti 24.8.1998 elinkeinonharjoittajalta 1:ltä (EH1) uuden henkilöauton.. Kauppahinta oli 82 000 markkaa. Auton jakohihna katkesi 17.3.2002 ja aiheutti moottorivaurion, jonka korjauskustannukset olivat 1 249 euroa. Autolla oli tuolloin ajettu 62 470 kilometriä. Huolto-ohjelman mukainen jakohihnan vaihtoväli on 120 000 kilometriä tai kahdeksan vuotta.

Elinkeinonharjoittaja 2 (EH2) lyhensi keväällä 2002 jakohihnan vaihtovälin 60 000 kilometriin tai neljään vuoteen. K sai tästä ilmoituksen vaurion tapahtumisen jälkeen.

Kuluttaja (K) osti 1.3.2002 televisiovastaanottimen elinkeinonharjoittajan 1 (EH1) kodinkoneliikkeestä. Kauppahinta oli noin 1 190 euroa. Valmistaja elinkeinonharjoittaja 2 (EH2) oli myöntänyt televisiolle vuoden takuun.

K valittaa televisiossa ilmenneen virheen oikaisun viivästymisestä. Television mentyä ensimmäisen kerran rikki korjaus kesti kolme viikkoa.

Uusi korjaus kesti jälleen kolme viikkoa. Korjauksen jälkeen televisio toimi neljän tunnin ajan. Sen jälkeen televisio otettiin tehtaalle tutkittavaksi. Lopulta myyjäliike purki kaupan ja palautti kauppahinnan, mutta ei suostunut K:n esittämiin viivästyskorvausvaatimuksiin.

Kuluttaja (K) osti 17.6.1998 elinkeinonharjoittajalta (EH) As yhtiön osakkeet 175 000 markalla. Kauppahinta jäi velaksi siten, että sitä piti maksaa 2 500 markkaa kuukaudessa 1.7.1998 alkaen, kunnes se olisi kokonaan maksettu. Vuotuiseksi koroksi sovittiin viisi prosenttia maksamattomalle kauppahinnalle. Kauppakirjan ehtojen mukaan omistusoikeus siirtyi ostajalle kauppahinnan tultua kokonaan maksetuksi ja hallintaoikeus siirtyi 1.7.1998. Kaupantekohetkellä K asui huoneistossa rakennusliikkeen vuokralaisena yhdessä äitinsä kanssa.

Kauppakirjan mukaan myyjällä oli osakkeisiin panttioikeus maksamattoman kauppahinnan, sen korkojen ja mahdollisten perimiskulujen vakuudeksi. Mikäli ostaja ei suorittaisi kauppakirjassa mainittuja maksuja, myyjä saisi myydä panttina olevat osakkeet ja ottaa saatavansa kauppahinnasta noudattamalla kauppakaaren 10 luvun 2 §:n säännöksiä pantin myymisestä.

Edelleen kauppakirjan ehdon mukaan "ostaja on tietoinen huoneiston heikosta kunnosta, koska huoneisto on ollut vuokrattuna ostajalle".

K ei jäätyään työttömäksi kyennyt maksamaan kauppahintaa kauppakirjan ehtojen mukaisesti. EH purki kaupan 7.9.2000 ja vaati huoneiston vapautumista 20.9.2000 mennessä. K suostui kaupan purkamiseen ja huoneisto oli vapaa 1.11.2000 alkaen. EH ei myynyt huoneistoa vaan otti siihen vuokralaisen.

Kuluttaja (K) tilasi 7.1.2003 noin kello 00.00 tiepalvelun kautta hinausauton Lahdentielle noin 15 kilometriä Tampereelta. Tiepalvelusta sanottiin, että K:lle soitetaan, kun mahdollinen hinausauto vapautuisi. Elinkeinonharjoittaja (EH)otti tilauksen vastaan ja ilmoitti tästä puhelimitse K:lle. K perui kuitenkin hinauksen, koska auto lähti käyntiin ennen hinausauton saapumista.

EH veloitti peruuntuneesta mutta aloitetusta hinauspalveluksesta hinnaston mukaan 210,45 euroa. K katsoo, että laskutettu summa on kohtuuton, koska hinauspalvelusta ei käytetty.

Kuluttaja (K) vuokrasi 21-27.11.2002 väliseksi ajaksi Honda Civic-merkkisen henkilöauton elinkeinonharjoittajalta (EH), koska hänen oma autonsa oli tuolloin korjattavana. Vakuutusyhtiö maksoi 85 prosenttia vuokrasta ja K maksoi omavastuuna 15 prosenttia. EH vaatii K:lta vuokrausehtojen mukaisen 600 euron omavastuun maksamista, koska auton katsottiin naarmuuntuneen vuokra-aikana.

K katsoo, ettei EH:lla ole oikeutta periä vakuutuksen omavastuuta, koska K ei ole naarmuttanut autoa vuokra-aikana.

Kuluttaja (K) sopi elinkeinonharjoittajan (EH) kanssa suullisesti talonsa yläpohjan eristeenä olevan kutterilastun imurointityöstä. Työ suoritettiin 7.5.2003.

Osapuolet ovat erimielisiä palvelun hinnasta.

Kuluttaja (K) osti elinkeinonharjoittajalta (EH) 24.6.2002 porakaivon pumpun sekä 80 metriä kaapelia hintaan 1 000 euroa. Asiassa on riitaa siitä, liukeneeko virransyöttökaapelista kaivoveteen haitallisia yhdisteitä.

Kuluttaja (K) sopi 5.8.2002 elinkeinonharjoittajan (EH) kanssa laajakaistaisesta Internet-liittymästä (ADSL-liittymä). K:n valitus koskee yhteydessä olleita katkoksia. K on irtisanonut liittymäsopimuksen 28.1.2003.

Kuluttaja (K) valittaa elinkeinonharjoittajalta (EH) saamiensa luottojen takaisinmaksusta. K katsoo, että EH on veloittanut luotoista korkoa virheellisesti.

Kuluttaja (K) sai 15.8.2001 elinkeinonharjoittajalta (EH) 1 500 euron luoton. K katsoo, että EH:n vaatima korko ja limiittiprovisio eivät ole vastanneet sovittua.

Kuluttaja (K) sopi 8.5.2003 elinkeinonharjoittajan (EH) kanssa GPRS-datapalvelusta. Palvelu on EH:n matkapuhelinliittymien lisäpalvelu, joka mahdollistaa Internetin käytön langattomasti. K:n valitus koskee EH:n toukokuussa 2003 ilmoittamaa palvelun hinnoittelun muutosta. K on sopinut maksavansa palvelun käyttämisestä 16,65 euron kiinteän kuukausimaksun. EH ilmoitti muuttavansa hinnoittelua 1.7.2003 alkaen siten, että kiinteä käyttömaksu kattaa ainoastaan 100 megatavua datasiirtoa ja sen ylittävältä osalta datasiirrosta maksetaan 1,22 euroa megatavulta.

K ei hyväksy EH:n ilmoittamaa palvelun hinnanmuutosta. GPRS-palvelu on K:n pyynnöstä suljettu 19.7.2003.

Kuluttaja (K) on maaliskuussa 2002 sopinut elinkeinonharjoittajan (EH) kanssa GPRS-datapalvelusta. Palvelu on EH:n matkapuhelinliittymien lisäpalvelu, joka mahdollistaa pääsyn Internetiin langattomasti. K:n valitus koskee EH:n toukokuussa 2003 ilmoittamaa palvelun hinnoittelun muutosta. Palvelusta oli maksettu käytön määrästä riippumaton 16,65 euron kuukausimaksu. Hinnoittelu muuttui 1.7.2003 alkaen siten, että kiinteä käyttömaksu kattaa 100 megatavua datasiirtoa ja sen ylittävältä osalta datasiirrosta maksetaan 1,22 euroa megatavulta.

Valituksen mukaan K ei ole saanut hinnanmuutoksesta kertovaa kirjettä. K sai 16.7.2003 EH:lta tekstiviestin, jossa ilmoitettiin 500 euron luottorajan ylittyneen. Hän irtisanoi GPRS-palvelun 23.7.2003 alkaen.

Kuluttajan (K) valituksen mukaan hänen tietokoneensa rikkoutui 27.11.2002 lukuisien sähkökatkosten jälkeen. K:n ja elinkeinonharjoittajan (EH) välinen erimielisyys koskee aiheutuneen vahingon korvaamista.