Tavarat ja palvelut

Jotta lautakunta voi käsitellä tavaraa tai palvelua koskevan riidan, ostajan pitää olla kuluttaja. Yritys tai yrittäjä ei voi tehdä valitusta lautakuntaan hankkimastaan tuotteesta, koska yritys ei ole kuluttaja.

Kuluttaja on lain mukaan luonnollinen henkilö, joka on hankkinut kulutushyödykkeen muuhun kuin ammattinsa harjoittamista varten.

Kuluttaja on siis ihminen - ei yhdistys, yritys tai asunto-osakeyhtiö. Usea kuluttaja voi myös hankkia hyödykkeen yhdessä. Ammatinharjoittaminen on elinkeinotoimintaa, johon sisältyy kirjanpitovelvollisuus tai maatilatoimintaa.

Palkkatyöntekijä, joka ostaa kulutushyödyke-työvälineen, esim. tietokoneen tai pakettiauton ansaitakseen sivutuloja, on kuitenkin kuluttaja.

Ammatinharjoittaja joka on hankkinut tietokoneen, tilitoimiston palvelun tai pakettiauton yrityksen tarpeisiin ei ole kuluttaja.

Lautakuntaan ei voi tehdä valitusta, jos hyödyke on ostettu toiselta yksityishenkilöltä. Sen pitää olla ostettu elinkeinonharjoittajalta.

Elinkeinonharjoittaja on yritys tai ammatinharjoittaja, joka tuloa tai muuta taloudellista hyötyä saadakseen myy kulutushyödykkeitä. Selvää on, että esim. ruokakauppa, kodinkoneliike, suutari, remonttiyritys, pankki ja puhelinoperaattori ovat elinkeinonharjoittajia.

Tulon tai muun taloudellista hyödyn saaminen eli ansiotarkoitus ja yrittäjänriski ovat avainasioita, kun määritellään onko myyjä elinkeinonharjoittaja.

Esimerkiksi asunto-osakeyhtiö ei ole elinkeinonharjoittaja, eikä lautakunnassa käsitellä osakkaan ja asunto-osakeyhtiön välisiä riitoja. Julkisia palveluja tuottavat eivät yleensä ole elinkeinonharjoittajia.

Kulutushyödyke on tavara, palvelu tai etuus, jota markkinoidaan kuluttajille ja hankitaan yksityistalouteen.

Ratkaisevaa on, kenelle hyödykettä markkinoidaan ja ketkä sitä yleensä ostavat. Selvää on, että esimerkiksi tavalliseen kotikäyttöön tarkoitetut pesukoneet ovat kulutushyödykkeitä, pesuloiden pesukoneet eivät. Yrityksille tai ammatinharjoittajille markkinoitavat hyödykkeet eivät ole kulutushyödykkeitä. Esim. leikkuupuimureita markkinoidaan maanviljelijöille ja kirjanpitopalveluja kirjanpitovelvollisille, jollainen yksityinen henkilö ei ole.

Julkiset palvelut

Julkisten palvelujen tuottajat eivät yleensä ole elinkeinonharjoittajia, koska toiminta kustannetaan verovaroin. Esimerkiksi KELAn, verotoimiston, sosiaaliviranomaisten, julkisten sairaaloiden, koulujen ja päiväkotien toimista ei voi valittaa kuluttajariitalautakuntaan.

Liiketoiminnallisista kuntien tai valtion palvelutuottajista, kuten esim. YTV, HKL, vesilaitokset tai jätehuolto, voi sen sijaan yleensä tehdä valituksen lautakuntaan.

Verovaroilla kustannetusta ammattikoulutuksesta ei voi valittaa, yksityisestä koulutuksesta voi. Toisaalta ammattikoulun kuluttajalle tekemä korjaus- yms. työ on usein taloudellisen hyödyn saamista ja lautakunta voi käsitellä riidan.

 
Julkaistu 7.5.2019