Kuluttajan vastuu vaihdossa antamansa auton vioista sekä auton tarkastus ennen kauppaa / Konsumentens ansvar för fel i bil som konsumenten gett i utbyte och undersökning av bilen före köpet

Asiaselostus  

Kuluttaja osti 23.4.2025 autoliikeeltä auton ja antoi vaihdossa Volkswagen Tiguan henkilöauton. Kauppahintaa hyvitettiin vaihtoauton perusteella 7 049 euroa. Vaihtoauto on otettu käyttöön vuonna 2011 ja sen kilometrilukema on ollut 263 000 kilometriä kuluttajan antaessa sen vaihdossa.

Lautakunnan ratkaisu

Kuluttajariitalautakunta suosittaa, että autoliike luopuu vaatimuksistaan koskien kaupan kohteena ollutta vaihtoautoa.

Kuluttajan vaatimukset perusteluineen

Kuluttaja vaatii autoliikettä luopumaan vaatimuksistaan, jotka koskevat vaihtoauton korjauskuluja (2 150 euroa).

Autoliikkeen virheenä vetoamat vauriot ovat sekä heidän oman myyjänsä että ulkopuolisen automekaanikon mukaan selvästi normaalia kulumista, joka on syntynyt pitkän ajan kuluessa. Tämän vuoksi niitä on ollut vaikea havaita tavallisen kuluttajan näkökulmasta. Auto on 14 vuotta vanha nelivetoinen dieselmaasturi, joka aivan normaalisti pitää traktorimaista ääntä. Kuluttajan mukaan hän olisi huomannut, jos auto olisi tärissyt voimakkaasti. Yksikään autoa huoltanut mekaanikko tai katsastaja ei ollut havainnut kyseistä vikaa.

Koska autoliike on tiennyt auton iän, ajokilometrit sekä aiemmin tehdyt korjaukset, sen olisi mahdollisten epäilyjen vuoksi pitänyt tarkistaa auto ennen sen ottamista vaihdossa. Autoliikkeen edustaja on käynnistänyt auton, kiittänyt kaupasta ja lähtenyt. Auto ei ole pitänyt mitään poikkeavia ääniä eikä ole käyttäytynyt oudosti.

Ratkaisupyynnön liitteenä on auton rekisteriote 23.6.2025, jossa todetaan auto katsastetuksi viimeksi 17.6.2024 kilometrimäärällä 257 747. Lisäksi ratkaisupyynnön liitteenä on kuluttajan ja huoltoliikkeen edustajan välistä sähköpostikirjeenvaihtoa, jossa huoltoliikkeen edustaja toteaa 27.5.2025 muun muassa ”On varsin tavanomaista, että kytkimen vaihto tulee ajankohtaiseksi noin 263 000 kilometrin kohdalla” sekä ”vaihdamme tätä vauhtipyörän ja kytkimen yhdistelmää melko usein. Siksi niitä voidaan tietyin kilometrein joissakin automalleissa pitää kuluvina osina tai jopa tyyppivikana.” Ratkaisupyynnön liitteenä on myös kuluttajan ja autoliikkeen edustajan välistä viestinvaihtoa, jossa autoliikkeen edustaja toteaa 3.5.2025 muun muassa ”mekaanikko sanoi, että ongelma johtuu kulumisesta, joten se on ollut tällainen jo pitkän aikaa ennen kuin myit auton meille. Sivuääniin tottuu, joten ette ehkä huomanneet sitä.”

Autoliikkeen vastaus perusteluineen

Autoliike kiistää kuluttajan vaatimuksen.

Kuluttaja on vakuuttanut kaupantekohetkellä, että autossa ei ole tiedossa olevia vikoja. Kauppa on toteutettu kotiintoimituksena eli ulkopuolinen kuljetusyritys on toimittanut myytävän auton kuluttajalle ja vaihtoauton autoliikkeelle. Autoliikkeen tutkiessa autoa on ilmennyt, että auto ravistaa voimakkaasti liikkeellelähdössä ja vaihteistosta kuuluu ylimääräinen sivuääni. Auto ei ole vastannut ilmoitettua. Tutkimuksissa on ilmennyt, että vauhtipyörä sekä kytkinpaketti tulee uusia. Hintaa korjaukselle tulee noin 2 150 euroa.

Kuluttajan kieltäydyttyä virheen oikaisusta, hinnanalennuksesta ja kaupan purusta, autoliike on auton seisomisesta aiheutuvaa vahinkoa rajoittaakseen antanut korjaamolle luvan saattaa auto myyntikuntoon. Näin ollen virheen oikaisu myyjän toimesta tai kaupan purku eivät ole olleet enää mahdollisia, joten autoliike on vaatinut kuluttajalta hinnanalennusta. Korjauksella auto tulee parempaan kuntoon, joten autoliike on valmis sopimaan asian 1 100 eurolla.

Ratkaisun perustelut

Lautakunnan toimivalta sekä kysymyksenasettelu

Asiassa on riidatonta, että kuluttajan autoliikkeelle myymä auto on ollut osana kuluttajan autoliikkeeltä hankkiman auton kauppaa. Lautakunnalla on näin ollen toimivalta antaa ratkaisusuositus vaihtoautoa koskevasta erimielisyydestä.

Asiassa on kyse siitä, onko autoliikkeellä oikeus hinnanalennukseen vaihtoautossa kaupanteon jälkeen ilmenneen korjaustarpeen perusteella. Tämän ratkaisemiseksi tulee ensin ottaa kantaa siihen, onko autossa kauppalaissa tarkoitettu virhe sekä siihen, olisiko autoliikkeen tullut tarkastaa auto ennen kaupantekoa.

Virhearviointi ”sellaisena kuin se on” -ehdon yhteydessä

Jos tavara on myyty ”sellaisena kuin se on” tai samankaltaista yleistä varaumaa käyttäen, siinä katsotaan kuitenkin olevan virhe, jos:

1) tavara ei vastaa niitä tietoja, jotka myyjä on ennen kaupantekoa antanut sen ominaisuuksista tai käytöstä ja joiden voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan;

2) myyjä on ennen kaupantekoa laiminlyönyt antaa ostajalle tiedon sellaisesta tavaran ominaisuuksia tai käyttöä koskevasta olennaisesta seikasta, josta hänen täytyy olettaa tienneen ja josta ostaja perustellusti saattoi olettaa saavansa tiedon, ja laiminlyönnin voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan; tai

3) tavara on olennaisesti huonommassa kunnossa kuin ostajalla sen hinta ja muut olosuhteet huomioon ottaen on ollut perusteltua aihetta edellyttää. (kauppalaki 19 § 1 momentti)

Kauppasopimuksen liitteenä olevien sopimusehtojen 8. kohdan mukaan ”Vaihtoajoneuvo luovutetaan sovittuine varusteineen ja siinä kunnossa kuin se oli arviointihetkellä.” Lautakunta tulkitsee kyseisen ehdon olevan edellä tarkoitettu ”sellaisena kuin se on” -ehto. Näin ollen auton virheellisyyttä on arvioitava edellä selostetun lainkohdan perusteella.

Lautakunta on täysistuntopäätöksessään D/116/33/2017 soveltanut kyseistä kauppalain 19 §:n 1 momenttia ja todennut, että kuluttajalla on vastuu vaihtoautosta antamistaan tiedoista, jos tieto osoittautuu myöhemmin vääräksi ja tiedon voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan. Kuluttajalla on vastuu myös silloin, jos hän ei kerro tietojaan vaihtoauton ominaisuuksista tai vioista, joista myyjäliike (vaihtoauton ostaja) saattoi olettaa saavansa tiedon.

Arvioitaessa kauppalain 19 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaista auton virheellisyyttä siitä annettujen tietojen perusteella, lautakunta toteaa seuraavaa.  Vaihtoautoa koskevat tiedot on kirjattu autoliikkeen vakiomuotoiseen kauppasopimukseen sekä sen liitteeseen, jossa on mainittu ainoastaan ”Suomi-auto” ilman tarkempia yksilöityjä tietoja auton kunnosta tai ominaisuuksista. Autoliikkeen mukaan kuluttaja on vakuuttanut kaupantekohetkellä, että autossa ei ole tiedossa olevia vikoja. Vaikka kauppasopimuksessa on yleisluonteinen kirjaus siitä, että ostaja (vaihtoauton luovuttaja) vakuuttaa antamiensa tietojen olevan oikeat, asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, mitä yksilöityjä tietoja kuluttaja on tosiasiallisesti antanut tai että hän olisi nimenomaisesti ilmoittanut, ettei autossa ole hänen tiedossaan olevia vikoja. Näin ollen auton ei katsota olevan virheellinen tällä perusteella.

Arvioitaessa kauppalain 19 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaista auton virheellisyyttä sitä koskevien tietojen antamisen laiminlyönnin perusteella, lautakunta toteaa seuraavaa. Asiassa pidetään selvitettynä, ettei kuluttaja ole ilmoittanut autoliikkeelle auton voimakkaasta täristämisestä taikka sivuäänestä ennen kaupantekoa. Kuluttaja vastaa antamiensa tietojen oikeellisuudesta, mutta häneltä ei voida edellyttää sellaisten seikkojen ilmoittamista, joita hän ei tiedä tai joita hänen ei voida kohtuudella olettaa havaitsevan. Erityisesti käytetyn auton kohdalla on tavanomaista, etteivät kaikki viat ole kuluttaja-asemassa olevan myyjän havaittavissa. Asiassa esitetyn huoltoliikkeen ja autoliikkeen viestien perusteella kyse on ajan saatossa normaalista kulumisesta johtuvasta viasta, jonka havaitseminen on voinut olla vaikeaa erityisesti ilman teknistä asiantuntemusta. Lautakunta kiinnittää huomiota myös siihen, ettei asiassa ole osoitettu autoliikkeen puolesta toimivan kuljetusyrityksen havainneen auton vastaanoton yhteydessä auton tärinää tai poikkeavaa ääntä. Lautakunta katsoo, ettei asiassa ole riittävällä tavalla ilmennyt perusteita todeta, että kuluttajan olisi tullut havaita poikkeavaa tärinää, tai että mahdolliset äänet eivät olisi voineet sulautua auton tavanomaiseen käyntiääneen.

Vaikka edellä esitetyn perusteella kuluttajan ei katsota tienneen eikä pitäneen tietää auton tärinästä tai poikkeavasta äänestä, lautakunta katsoo tarpeelliseksi tarkastella asiaa myös siitä näkökulmasta, onko autoliikkeellä ollut velvollisuus tarkastaa auto ennen kaupantekoa sekä olisivatko väitetyt viat olleet tällaisessa tarkastuksessa havaittavissa.

Asiassa on riidatonta, että kauppa on toteutettu etämyyntinä ja että autoliikkeen käyttämä kuljetusyritys on noutanut vaihtoauton kuluttajalta ja toimittanut sen autoliikkeelle. Täysistuntopäätöksen D/116/33/2017 mukaan myyjäliikkeellä on vaihtoauton tarkastamisvelvollisuus eikä myyjäliike voi vedota sellaiseen vikaan tai puutteeseen, joka riittävän huolellisessa tarkastuksessa olisi ilmennyt ja johon sen pitää kiinnittää huomiota. Nyt käsiteltävässä tapauksessa lautakunta viittaa kauppalain esitöihin, joiden mukaan ostajan kannalta hyväksyttävä syy olla noudattamatta myyjän kehotusta tarkastaa tavara voi olla muun muassa se, että tarkastus aiheuttaisi kohtuuttomasti vaivaa tai kustannuksia esimerkiksi sen vuoksi, että tavara on toisella paikkakunnalla tai koska tarkastus edellyttäisi muita erityistoimenpiteitä (HE 93/1986 vp, s. 65). Sopijapuolen käyttäytymiselle asetettuja huolellisuus- ja muita vastaavia vaatimuksia koskevia säännöksiä sovellettaessa on otettava huomioon sopijapuolten asema. Laissa asetettujen huolellisuusvaatimusten tulee siten kohdistua ankarampina sellaisen myyjään tai ostajaan, joka toimii ammatissaan tai on muutoin asiantuntija, kuin sellaiseen sopijapuoleen, joka satunnaisemmin tekee kauppoja (HE 93/1986 vp, s. 20-21).

Auton sijaitseminen 200 kilometrin päässä autoliikkeen toimipaikasta voi muodostaa kauppalain esitöissä mainitun hyväksyttävän syyn ennakkotarkastuksen tekemättä jättämiselle. Ottaen kuitenkin huomioon edellä todettu ammattimaiseen ostajaan kohdistuva ankarampi huolellisuusvaatimus sekä se, että autoliike on mahdollistanut kaupan toteuttamisen etäjärjestelyin ja käyttänyt muuta kuin omaa työntekijäänsä auton noutamiseen, lautakunta katsoo, ettei auton sijaitseminen toisella paikkakunnalla ole tässä tapauksessa ollut hyväksyttävä syy ennakkotarkastuksen tekemättä jättämiselle. Autoliike on näin toimiessaan ottanut riskin siitä, ettei kaikkia auton ominaisuuksia voida ennakolta varmistaa. Autoliikkeellä on siis ennakkotarkastusvelvollisuus silloinkin, kun kyseessä on etäkauppa, vaikka ennakkotarkastuksen tekeminen olisikin välimatkan vuoksi vaikeampaa tai se tulisi toteuttaa normaaleista toimintatavoista poiketen.

Edellä mainittua lainkohtaa koskevien esitöiden mukaan myyjän tiedonantovelvollisuus ei yleensä tule ajankohtaiseksi sellaisten seikkojen osalta, jotka ostaja olisi voinut havaita tavaran tarkastuksessa. Tiedonantovelvollisuus voi tulla kysymykseen lähinnä sellaisten seikkojen osalta, joilla voidaan olettaa olevan ostajalle olennaista merkitystä, mutta joita ei voi havaita tavaran normaalissa tarkastuksessa tai joihin ostajalla ei muutoin ole ollut aihetta kiinnittää huomiota (HE 93/1986 vp, s. 64). Sitä, kuinka huolellista tarkastusta ostajalta vaaditaan ja mitä hänen olisi pitänyt tarkastuksessa havaita, on arvioitava eri tavoin ostajan yleisestä asemasta ja asiantuntemuksesta riippuen. Ammattiostajalta, jolla on alan asiantuntemusta, voidaan vaatia enemmän kuin yksityishenkilöitä, jolta puuttuu erityinen tavaran tuntemus. (HE 93/1986 vp, s. 65)

Autoliikkeen mukaan autoa sen liikkeeseen saapumisen jälkeen tarkastettaessa on havaittu, että auto ravistaa voimakkaasti liikkeellelähdössä ja vaihteistosta kuuluu ylimääräinen sivuääni. Tämän perusteella lautakunta katsoo, että kyseiset seikat olisivat ilmenneet autoliikkeelle jo auton ennakkotarkastuksessa. Näin ollen kuluttajan tiedonantovelvollisuus auton tärinästä tai poikkeavasta äänestä ei olisi tässä tapauksessa tullut ajankohtaiseksi tälläkään perusteella.

Autossa on kauppalain 19 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan virhe myös silloin, jos se on olennaisesti huonommassa kunnossa kuin mitä ostajalla on ollut aihetta edellyttää. Koska nyt käsiteltävässä tapauksessa autoliike on vedonnut ainoastaan siihen, ettei auto ole vastannut kuluttajan siitä antamia tietoja, lautakunta ei ota kantaa tähän arviointiperusteeseen.

Yhteenveto

Riippumatta kaupan toteutustavasta (etä- ja kotimyynti tai paikan päällä tapahtuva kaupanteko) autoliikkeellä on ammattimaisena toimijana korostunut velvollisuus tarkastaa auto tai varautua sen kunnossa ilmeneviin puutteisiin ennen vaihdon hyväksymistä myös siinä tapauksessa, että kuluttaja olisi vakuuttanut, ettei autossa ole hänen tiedossaan olevia vikoja. Tarkastus- tai varautumisvelvollisuuden merkitys korostuu mitä iäkkäämmästä ja ajetummasta autosta on kyse.

Kun kuluttaja ei ole antanut autoliikkeelle virheellisiä tietoja autostaan eikä hän ole laiminlyönyt tiedonantovelvollisuuttaan ja kun autoliikkeen vetoama auton tärinä ja poikkeava sivuääni olisivat joka tapauksessa olleet havaittavissa auton ennakkotarkastuksessa, lautakunta suosittaa, että autoliike luopuu vaatimuksistaan kuluttajaa kohtaan.

Päätös oli yksimielinen.

---

Beskrivning av ärendet          

Konsumenten köpte 23.4.2025 en bil av bilaffären och gav en Volkswagen Tiguan-personbil i utbyte. Från köpepriset avräknades 7 049 euro i gottgörelse för inbytesbilen. Inbytesbilen hade tagits i bruk år 2011 och dess mätarställning var 263 000 kilometer när konsumenten gav den i utbyte.

Nämndens avgörande

Konsumenttvistenämnden rekommenderar att bilaffären avstår från sina krav gällande inbytesbilen som varit föremål för köpet.

Konsumentens krav med motivering

Konsumenten kräver att bilaffären avstår från sina krav som gäller reparationskostnader för inbytesbilen (2 150 euro).

De skador som bilaffären åberopar som fel är enligt både dess egen försäljare och en utomstående bilmekaniker tydligt normalt slitage som har uppstått inom loppet av en lång tid. Därför har de varit svåra att upptäcka ur en vanlig konsuments synvinkel. Bilen är en 14 år gammal fyrhjulsdriven dieselterrängbil, som helt normalt för traktoraktigt ljud. Konsumenten uppger att hon skulle ha märkt om bilen hade skakat kraftigt. Inte en enda mekaniker som servat bilen eller besiktningsman hade upptäckt felet i fråga.

Eftersom bilaffären har känt till bilens ålder, antalet körda kilometer och tidigare reparationer borde den på grund av eventuella misstankar ha undersökt bilen innan den tog emot den i utbyte. Bilaffärens representant startade bilen, tackade för affären och for iväg. Bilen förde inga avvikande ljud och betedde sig inte konstigt.

Som bilaga till begäran om avgörande finns bilens registerutdrag av 23.6.2025 där det konstateras att bilen senast hade besiktats 17.6.2024 vid mätarställningen 257 747 km. Som bilaga till begäran om avgörande finns dessutom e-postkorrespondens mellan konsumenten och en representant för serviceverkstaden, där serviceverkstadens representant 27.5.2025 bland annat konstaterar: ”Det är rätt vanligt att det blir aktuellt att byta kopplingen vid ca 263 000 kilometer” och ”vi byter ganska ofta ut den här kombinationen av svänghjul och koppling. Därför kan man i en del bilmodeller efter ett visst antal kilometer betraktas som delar som slits eller rentav som typfel.” Som bilaga till begäran om avgörande finns också korrespondens mellan konsumenten och bilaffärens representant, där bilaffärens representant 3.5.2025 bland annat konstaterar att ”mekanikern sade att problemet beror på slitage, och det betyder att det har varit sådant redan en lång tid innan du sålde bilen till oss. Man vänjer sig vid biljud, så ni kanske inte märkte det.”

Bilaffärens svar med motivering

Bilaffären bestrider konsumentens krav.

Vid tidpunkten för köpet försäkrade konsumenten att bilen inte hade fel som hon kände till. Köpet genomfördes som hemleverans, dvs. ett utomstående transportföretag levererade den bil som såldes till konsumenten och inbytesbilen till bilaffären. När bilaffären undersökte bilen kom det fram att bilen skakade kraftigt när den startades och det hördes ett extra biljud från växellådan. Bilen motsvarade inte uppgifterna. Vid undersökningar har det framgått att svänghjulet och kopplingssatsen bör bytas ut. Reparationen kommer att kosta ca 2 150 euro.

När konsumenten vägrat gå med på avhjälpande av felet, prisavdrag och hävning av köpet, har bilaffären för att begränsa skadan som uppstår för att bilen står gett en reparationsverkstad lov att sätta bilen i försäljningsskick. Således har det inte längre varit möjligt att säljaren skulle avhjälpa felet eller att köpet skulle hävas, och därför har bilaffären krävt prisavdrag av konsumenten. Genom reparationen blir bilen i bättre skick och därför är bilaffären beredd att förlikas för 1 100 euro.

Motivering till avgörandet

Nämndens behörighet och frågeställningen

Det råder ingen tvist i ärendet om att bilen som konsumenten sålde till bilaffären utgjorde en del av köpet av den bil som konsumenten skaffade av bilaffären. Således har nämnden behörighet att ge en rekommendation till avgörande av tvisten om inbytesbilen.

Ärendet handlar om huruvida bilaffären har rätt prisavdrag på grund av reparationsbehov som visat sig i inbytesbilen efter köpet. För att avgöra detta ska det först tas ställning till om bilen har ett fel enligt köplagen och om bilaffären borde ha undersökt bilen före köpet.

Bedömning av fel i samband med ”i befintligt skick”-villkor

Även om varan har sålts ”i befintligt skick” eller med ett liknande allmänt förbehåll, ska det anses föreligga fel, om

1) varan inte överensstämmer med de uppgifter om dess egenskaper eller användning som säljaren har lämnat före köpet och som kan antas ha inverkat på köpet,

2) säljaren före köpet har underlåtit att upplysa köparen om ett sådant väsentligt förhållande rörande varans egenskaper eller användning som han måste antas ha känt till och som köparen med fog kunde räkna med att bli upplyst om, under förutsättning att underlåtenheten kan antas ha inverkat på köpet, eller

3) varan är i väsentligt sämre skick än köparen med hänsyn till varans pris och övriga omständigheter med fog har haft anledning att förutsätta. (19 § 1 mom. i köplagen)

Enligt punkt 8 i avtalsvillkoren som finns som bilaga till köpeavtalet gäller följande ”Inbytesfordonet överlåts med avtalad utrustning och i det skick som det var i vid värderingstidpunkten.” Nämnden tolkar villkoret så att det är ett ”i befintligt skick”-villkor som avses ovan. Således ska bilens felaktighet bedömas enligt lagrummet som presenterats ovan.

Nämnden har i sitt plenumbeslut D/116/33/2017 tillämpat 19 § 1 mom. i köplagen och konstaterat att en konsument har ansvar för uppgifterna hen lämnat om en inbytesbil, om uppgiften senare visar sig vara felaktig och uppgiften kan antas ha inverkat på köpet. Konsumenten har ansvaret också om hen inte talar om vad hen vet om inbytesbilens egenskaper eller fel, som säljaraffären (den som köper inbytesbilen) kunde räkna med att bli upplyst om.

Vid bedömning av bilens felaktighet enligt 19 § 1 mom. 1 punkten i köplagen utifrån de uppgifter som lämnats om den konstaterar nämnden följande. Uppgifterna om inbytesbilen har antecknats i bilaffärens standardköpavtal och dess bilaga, där det endast har skrivits ”Suomi-auto” utan närmare specificerade uppgifter om bilens skick eller egenskaper. Enligt bilaffären försäkrade konsumenten vid tidpunkten för köpet att bilen inte hade fel som hon kände till. Fastän köpeavtalet innehåller en allmänt hållen anteckning om att köparen (den som överlåter inbytesbilen) försäkrar att de uppgifter hen lämnar är korrekta, har det i ärendet inte lagts fram någon utredning över vilka specifika uppgifter konsumenten i verkligheten har lämnat eller att hon uttryckligen har uppgett att bilen inte hade fel som hon kände till. Således anses bilen inte vara behäftad med fel på denna grund.

Vid bedömning av bilens felaktighet enligt 19 § 1 mom. 2 punkten i köplagen på grund av underlåtenhet att lämna uppgifter om den konstaterar nämnden följande. I ärendet anses det ha blivit utrett att konsumenten inte har talat om kraftiga skakningar eller biljud i bilen för bilaffären före köpet. Konsumenten ansvarar för att de uppgifter hon lämnat är korrekta, men det kan inte förutsättas att hon lämnar uppgifter om sådant som hon inte känner till och som hon skäligen inte kan förutsättas upptäcka. I synnerhet i fråga om begagnade bilar är det vanligt att alla fel inte kan upptäckas av en säljare som är i konsumentställning. Utgående från serviceverkstadens och bilaffärens meddelanden som lagts fram i ärendet är det fråga om ett fel som beror på normalt slitage som uppstår med tiden och som kan ha varit svårt att upptäcka i synnerhet utan teknisk sakkunskap. Nämnden fäster också uppmärksamhet vid att det i ärendet inte har visats att transportföretaget som handlat på bilaffärens vägnar i samband med mottagandet av bilen hade konstaterats skakningar eller avvikande ljud i bilen. Nämnden anser att det i ärendet inte på ett tillräckligt sätt har framgått grunder att konstatera att konsumenten borde ha upptäckt avvikande skakningar eller att eventuella ljud inte kunde ha smält in i bilens vanliga drivljud.

Även om det enligt det ovan anförda anses att konsumenten varken har vetat eller borde ha vetat om skakningar eller avvikande ljud i bilen anser nämnden att ärendet också behöver granskas beträffande frågan om bilaffären hade en skyldighet att undersöka bilen före köpet och om de påstådda felen skulle ha gått att upptäcka vid en sådan undersökning.  

Det är ostridigt i ärendet att köpet genomfördes som distansförsäljning och att ett transportföretag som bilaffären anlitade avhämtade inbytesbilen från konsumenten och levererade den till bilaffären. Enligt plenumbeslut D/116/33/2017 har säljaraffären en skyldighet att undersöka en inbytesbil och kan inte åberopa ett sådant fel eller en sådan brist som skulle ha kommit fram vid en tillräckligt omsorgsfull undersökning och som affären ska fästa uppmärksamhet vid. I det aktuella fallet hänvisar nämnden till köplagens förarbeten, enligt vilka en godtagbar orsak för köparen att inte följa säljarens uppmaning att undersöka varan bland annat kan vara att undersökningen skulle medföra oskäligt mycket besvär eller kostnader till exempel för att varan är på en annan ort eller för att undersökningen skulle förutsätta andra särskilda åtgärder (RP 93/1986 rd, s. 65). Bestämmelser i vilka en viss standard uppställs för en parts beteende – aktsamhetskrav eller liknande – bör tillämpas med hänsyn till partens individuella situation. Omsorgsplikter som ställs i lagen bör sålunda vara strängare för den säljare eller köpare som är professionell eller eljest sakkunnig, än för den som mera tillfälligt ingår ett köp (RP 93/1986 rd, s. 20–21).

Att bilen fanns 200 kilometer från bilaffärens verksamhetsställe kan bilda ett enligt köplagens förarbeten godtagbart skäl att inte göra en förhandsundersökning. Dock med beaktande av det ovan konstaterade strängare aktsamhetskravet på en professionell köpare och av att bilaffären har möjliggjort köpet genom distansarrangemang och anlitat en annan än sin egen medarbetare för att avhämta bilen, anser nämnden att det att bilen befann sig på en annan ort i detta fall inte var ett godtagbart skäl att inte göra en förhandsgranskning. Genom att handla på detta sätt har bilaffären tagit risken att bilens alla egenskaper inte kunde säkerställas i förväg. Bilaffären har alltså en skyldighet att förhandsgranska bilen också när det är fråga om ett distansköp, även om det skulle vara svårare att göra förhandsgranskningen på grund av avståndet eller det borde göras på annat sätt än normalt.

Enligt förarbetena om det ovan nämnda lagrummet aktualiseras säljarens upplysningsskyldighet i allmänhet inte i fråga om sådana omständigheter som köparen skulle ha kunnat upptäcka vid undersökning av varan. Upplysningsskyldigheten kan komma i fråga närmast för sådana omständigheter som kan antas vara av väsentlig betydelse för köparen, men som inte kan upptäckas vid normal undersökning av varan eller som köparen annars inte har haft orsak att fästa uppmärksamhet vid (RP 93/1986 rd, s. 64). Hur noggrann undersökning som krävs av köparen och vad köparen borde ha upptäckt vid undersökningen bör bedömas på olika sätt beroende på köparens allmänna ställning och sakkunskap. Av en professionell köpare som har sakkunskap inom området kan det krävas mer än av en privatperson som saknar särskilda kunskaper om varan. (RP 93/1986, s. 65)

Enligt bilaffären har det vid undersökning av bilen efter det att den kom till affären upptäckts att bilen skakar kraftigt vid start och att det hörs ett extra biljud från växellådan. Utgående från det anser nämnden att omständigheterna i fråga skulle ha framgått för bilaffären redan vid en förhandsgranskning. Således skulle konsumentens upplysningsskyldighet om skakningar eller avvikande ljud i bilen i detta fall inte heller ha aktualiserats på denna grund.

Enligt 19 § 1 mom. 3 punkten i köplagen är bilen behäftad med fel också om den är i väsentligt sämre skick än köparen har haft anledning att förutsätta. Eftersom bilaffären i det aktuella fallet endast har åberopat att bilen inte har överensstämt med de uppgifter som konsumenten lämnat om den, tar nämnden inte ställning till denna bedömningsgrund.

Sammanfattning

Oberoende av på vilket sätt köpet genomförs (distans- och hemförsäljning eller ett köp som görs på plats) har bilaffären som en professionell aktör en accentuerad skyldighet att undersöka bilen eller bereda sig på brister i dess skick före godkännande av bytet även i det fall att konsumenten har försäkrat att bilen inte har fel som hon känner till. Betydelsen av skyldigheten att undersöka varan eller vara beredd på fel accentueras ju äldre och mer körd bil det är fråga om.

I och med att konsumenten inte har lämnat felaktiga uppgifter om sin bil till bilaffären och inte har försummat sin upplysningsplikt och i och med att de skakningar och avvikande biljud som bilaffären åberopar i vilket fall som helst skulle ha gått att upptäcka vid en förhandsgranskning av bilen, rekommenderar nämnden att bilaffären avstår från sina krav mot konsumenten.

Beslutet var enhälligt.