Lentoyhtiön korvausvastuu kuljetuksen viivästymisen vuoksi käyttämättä jääneistä matkustajan etukäteen maksamista palveluista

Asiaselostus

Matkustaja oli ostanut lentoyhtiö A:lta lennot Helsingistä Orlandoon (Helsinki-Amsterdam ja Amsterdam-Orlando) 12.2.2024. Tämän viimeisen lennon operoi lentoyhtiö A:n puolesta lentoyhtiö B. Lento Amsterdam-Orlando viivästyi ja lopulta peruttiin teknisen vian vuoksi. Matkustaja uudelleenreititettiin seuraavan päivän lennolle. Asiassa on kyse matkustajan oikeudesta vahingonkorvaukseen Montrealin yleissopimuksen perusteella.

Lautakunnan ratkaisu

Kuluttajariitalautakunta suosittaa, että lentoyhtiö A maksaa matkustajalle 319 euroa vahingonkorvauksena.

Hakijan vaatimukset perusteluineen

Matkustaja vaatii lentoyhtiö A:lta 319 euron hyvitystä.

Matkustaja perustelee vaatimustaan pääpiirteittäin seuraavasti. Lento Helsinki-Amsterdam oli ajallaan, mutta lento Amsterdam-Orlando viivästyi noin 22 tuntia teknisen vian vuoksi. Matkustaja menetti sen seurauksena etukäteen maksetun hotelliyön 196,60 USD (noin 182 euroa) ja etukäteen maksetusta 5 päivän huvipuistolipusta yhden päivän 152,29 USD (noin 137 euroa). Yhteensä menetettyjen palvelujen kustannus oli noin 319 euroa.

Elinkeinonharjoittajan vastaus perusteluineen

Lentoyhtiö A kiistää matkustajan vaatimukset.

Matkustajan oli määrä lentää 12.2.2024 Amsterdamista Orlandoon. Kyseinen lento peruttiin, ja matkustaja uudelleenreititettiin lentämään seuraavana päivänä. Tämä johti siihen, että matkustaja menetti ennalta varatun hotelliyön sekä päivän huvipuistossa. Matkustaja pyytää korvausta etukäteen maksettujen palveluiden menetyksistä yhteensä 319 euron edestä.

Montrealin yleissopimuksen sekä EU-asetuksen 261/2004 artiklan 12 mukaan matkustajalla on oikeus saada korvaus ennakkoon maksetuista menetyksistä, kun lentoyhtiö on vastuussa viivästyksestä. Nämä menetykset tulee kattaa EU-asetuksen mukaisella korvauksella, ja mikäli kustannukset ylittävät korvauksen määrän, tulee erotus maksaa takaisin. Tässä tapauksessa matkustaja vaatii 319 euron suuruisia menetyksiä, mutta tapauksessa seurueen kahdelle matkustajalle on jo maksettu 600 euroa kumpaisellekin EU-asetuksen 261/2004 mukaisesti. Tässä tapauksessa menetykset siis katetaan jo maksetulla korvauksella.

Montrealin yleissopimuksen ja EU-asetuksen mukaan nämä menetykset tulee maksaa lentoyhtiön, joka operoi viivästynyttä tai peruttua lentoa – tässä tapauksessa lentoyhtiö B. Edellä mainituista syistä lentoyhtiö A kiistää vaatimuksen.

Koska matkustajalle ei ole aiheutunut menetyksiä, joita ei jo katettaisi maksetulla korvauksella, ei tässä tilanteessa ole enempää maksettavaa. Nyt kyseessä oleva korvausvaatimus tulee esittää lentoyhtiö B:lle, joka oli vastuussa perutusta lennosta.

Ratkaisun perustelut

Sovellettavat säännökset

Montrealin yleissopimuksen 1 artiklan (soveltamisala) 3 kappaleen mukaan usean rahdinkuljettajan peräkkäin suorittama kuljetus katsotaan tätä yleissopimusta sovellettaessa yhdeksi ainoaksi kuljetukseksi riippumatta siitä, onko siitä tehty yksi tai useampi sopimus, jos osapuolet ovat pitäneet sitä yhtenä suorituksena, eikä se menetä kansainvälistä luonnettaan pelkästään sen johdosta, että yksi tai useampi sopimus on määrä kokonaan täyttää saman valtion alueella.

Sopimuksen 19 artiklan (viivästys) mukaan rahdinkuljettaja on vastuussa vahingosta, joka on aiheutunut viivästyksestä matkustajien, matkatavaran tai tavaran ilmakuljetuksessa. Rahdinkuljettaja ei kuitenkaan ole vastuussa viivästyksestä aiheutuneesta vahingosta, jos se näyttää toteen, että rahdinkuljettaja ja sen palveluksessa olevat henkilöt ja asiamiehet ryhtyivät vahingon välttämiseksi kaikkiin toimenpiteisiin, joita on voitu kohtuudella edellyttää, tai jos niiden on ollut mahdotonta ryhtyä tällaisiin toimenpiteisiin.

Sopimuksen 39 artiklan (sopimuksen tehnyt rahdinkuljettaja – tosiasiallinen rahdinkuljettaja) mukaan tämän luvun määräyksiä sovelletaan, kun henkilö, jäljempänä ”sopimuksen tehnyt rahdinkuljettaja”, tekee tämän yleissopimuksen alaan kuuluvan kuljetussopimuksen matkustajan tai lähettäjän taikka sellaisen henkilön kanssa, joka toimii matkustajan tai lähettäjän lukuun, ja toinen henkilö, jäljempänä ”tosiasiallinen rahdinkuljettaja”, suorittaa kuljetuksen sopimuksen tehneen rahdinkuljettajan toimeksiannosta kokonaan tai osittain, mutta ei ole kyseisen kuljetuksen osalta tässä yleissopimuksessa tarkoitettu perättäinen rahdinkuljettaja. Tällaisen toimeksiannon katsotaan olevan olemassa, jollei toisin näytetä.

Sopimuksen 40 artiklan (sopimuksen tehneen rahdinkuljettajan ja tosiasiallisen rahdinkuljettajan vastuu) mukaan jos tosiasiallinen rahdinkuljettaja suorittaa kokonaan tai osittain kuljetuksen, joka 39 artiklassa tarkoitetun sopimuksen mukaan kuuluu tämän yleissopimuksen soveltamisalaan, sekä sopimuksen tehneeseen rahdinkuljettajaan että tosiasialliseen rahdinkuljettajaan sovelletaan tämän yleissopimuksen määräyksiä, jollei tässä luvussa toisin määrätä. Yleissopimusta sovelletaan sopimuksen tehneeseen rahdinkuljettajaan koko sopimuksen mukaisen kuljetuksen osalta ja tosiasialliseen rahdinkuljettajaan ainoastaan sen suorittaman kuljetuksen osalta.

Sopimuksen 45 artiklan (korvauskanteiden vastaaja) mukaan tosiasiallisen rahdinkuljettajan suorittaman kuljetuksen osalta vahingonkorvauskanne voidaan nostaa kantajan valinnan mukaan tätä rahdinkuljettajaa, sopimuksen tehnyttä rahdinkuljettajaa tai molempia vastaan yhdessä tai erikseen.

Asian arviointi

Nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa matkustajan lento on peruttu ja matkustaja on uudelleenreititetty seuraavalle päivälle. Lautakunnan ratkaisukäytännössä Montrealin yleissopimukseen perustuva vahingonkorvausvelvollisuus on syntynyt myös lennon peruuntumistilanteessa, mikäli matkustaja on uudelleenreititetty ja hän on saapunut tosiasiallisesti viivästyneinä määränpäähän. Lautakunta katsoo, että nyt kyseessä olevassa tapauksessa on näin ollen yleissopimuksessa tarkoitettu viivästyminen. Matkustajalla on oikeus korvaukseen menetetystä majoituksesta sekä huvipuistolipuista Montrealin yleissopimuksen perusteella.

Lentoyhtiö A on vedonnut siihen, että Montrealin yleissopimuksen perusteella mahdollisesti määrättävä vahingonkorvaus olisi päällekkäinen matkustajalle jo maksetun vakiokorvauksen kanssa. Lautakunta toteaa tältä osin, että se on antamassaan täysistuntopäätöksessä D/4142/35/2023 (annettu 22.4.2025), jossa oli kysymys ilmakuljetuksen viivästymisestä aiheutuneiden ylimääräisten majoituskulujen korvaamisesta, katsonut, ettei vakiokorvauksen maksaminen rajoita matkustajan oikeutta vahingonkorvaukseen hänelle ilmakuljetuksen viivästymisestä aiheutuneista ylimääräisistä kuluista. Nyt käsiteltävässä tapauksessa asiaa ei ole aihetta arvioida toisin.

Lentoyhtiö A on esittänyt, että vaatimukset olisi tullut kohdistaa peruutetun lennon operoineeseen lentoyhtiö B:n. Nyt kyseessä olevassa tapauksessa on kyse matkustajan viivästymisen aiheuttamasta vahingosta. Oikean vastuutahon määrittämiseksi asiassa on ensin ratkaistava kysymys siitä, onko nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa kyse Montrealin yleissopimuksen 36 artiklassa tarkoitetusta perättäisestä kuljetuksesta.

Matkustaja on ostanut molemmat lennot lentoyhtiö A:lta (Helsinki-Amsterdam ja Amsterdam-Orlando). Viimeisen lento-osuuden, joka peruutettiin, on operoinut lentoyhtiö B. Oikeuskirjallisuudessa on todettu, että perättäisestä kuljetuksesta on erotettava tilanne, jossa sopimuksen tehnyt lentoyhtiö lupaa suorittaa koko kuljetuksen, vaikka osa siitä tapahtuu toisen lentoyhtiön toimesta. Tässä tapauksessa kyseessä ei ole perättäinen kuljetus, vaan yksi sopimus, jossa lentoyhtiöt toimivat yhdessä. Tällöin lentoyhtiö, joka suorittaa osan kuljetuksesta, toimii alkuperäisen sopimuksen osapuolena ja on vastuussa koko kuljetuksesta yhdessä muiden kanssa. (Müller-Rostin (2010) Montreal Convention – Article 36)

Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa sopimuksen tehnyt lentoyhtiö eli lentoyhtiö A on luvannut suorittaa koko kuljetuksen, vaikka viimeinen osuus lentokuljetuksesta on tapahtunut lentoyhtiö B:n toimesta. Lentoyhtiö A:ta on täten pidettävä 39 artiklassa tarkoitettuna sopimuksen tehneenä rahdinkuljettajana koko lentokuljetuksen osalta ja lentoyhtiö B:tä tosiallisena rahdinkuljettajana viimeisen lento-osuuden osalta. Näin ollen lautakunta katsoo, että kyseessä ei ole perättäinen kuljetus.

Lentoyhtiöiden väliseen vastuunjakoon sovelletaan täten 45 artiklaa, jonka mukaan tosiasiallisen rahdinkuljettajan suorittaman kuljetuksen osalta vahingonkorvauskanne voidaan nostaa kantajan valinnan mukaan tätä rahdinkuljettajaa, sopimuksen tehnyttä rahdinkuljettajaa tai molempia vastaan yhdessä tai erikseen. Matkustaja on kohdistanut vaatimuksensa lentoyhtiö A:n, joka on edellä mainituin perustein velvollinen maksamaan vahingonkorvauksen matkustajalle.

Päätös oli yksimielinen.