Lennosta vastaava lentoliikenteen harjoittaja ja asetuksen soveltuminen lennon epäsäännöllisyystilanteeseen sekä vakiokorvauksen maksuvelvollisuus

Asiaselostus

Matkustajan oli määrä lentää 27.9.2023 Kalkutasta Dohan kautta Helsinkiin siten, että paluulennon ensimmäisen osuuden Kalkutta-Doha operoi lentoyhtiö A, ja lennon jälkimmäisen osuuden Doha-Helsinki operoi lentoyhtiö B. Lento pääsi lähtemään Kalkutasta teknisen vian vuoksi noin 24 tuntia viivästyneenä, minkä vuoksi matkustaja saapui lennon määränpäähän Helsinkiin 24 tuntia viivästyneenä. Asiassa on kyse asetuksen soveltumisesta ja matkustajan oikeudesta EU-asetuksen 261/2004 mukaiseen vakiokorvaukseen.

Lautakunnan ratkaisu

Lautakunta suosittaa, että lentoyhtiö B maksaa matkustajalle 600 euron vakiokorvauksen.

Hakijan vaatimukset perusteluineen

Matkustaja vaatii 600 euron vakiokorvausta.

Lennon Kalkuta-Doha viivästyksen syyksi ilmoitettiin tekninen vika. Matkustaja osti koko lentokokonaisuuden lentoyhtiö A:n internetsivuilta. Lennot Kalkuta-Doha ja Doha-Helsinki lennettiin lentoyhtiö A:n lentotunnuksilla eli kyseessä oli ns. code share -lento, joka perustui lentoyhtiö A:n ja lentoyhtiö B:n väliseen sopimukseen. Lentolipun mukaan jälkimmäisen lento-osuuden operoi lentoyhtiö B.

Matkustaja on kohdistanut vaatimuksensa molempiin lentoyhtiöihin. Vaikka lennon epäsäännöllisyystilanne aiheutui lentoyhtiö A:n operoimalla lennolla, matkustaja katsoo, että lentoyhtiö B on myös vastuussa ensimmäisen lento-osuuden viivästyksestä EU-tuomioistuimen ratkaisukäytäntö ja Euroopan komission viimeisin asetuksen tulkintaohje huomioiden.

Elinkeinonharjoittajan vastaus perusteluineen

Lentoyhtiö B

Lentoyhtiö kiistää matkustajan vaatimuksen.

Operoiva lentoyhtiö matkustajan lennolla Kalkutta-Doha oli lentoyhtiö A. Lentoyhtiö B:llä ei ole mitään osuutta viivästykseen ilmakuljetuksessa, eikä se ole sopimussuhteessa matkustajaan. Matkustajan ilmakuljetus sisältää ainoastaan lentoyhtiö A:n reittivälejä, mikä tarkoittaa, että koko ilmakuljetuksen osalta matkustajan sopimuskumppani eli taho, jonka kanssa kuljetussopimus on tehty, on lentoyhtiö A.

EU-tuomioistuin on käsitellyt kysymyksessä olevaa tilannetta ratkaisuissaan České aeroline vuodelta 2019 ja KLM vuodelta 2020, joka on peilikuva mainitusta EU-tuomioistuimen aiemmasta České aeroline -ratkaisusta vuodelta 2019. Kummatkin ratkaisut koskevat EU-lentoyhtiön lentoyhtiötunnuksella EU:n ulkopuolella lennettyjä lentoja eli lentoja, joissa EU-lentoyhtiö on matkustajien sopimuskumppani, jollaisista lennoista EU-tuomioistuin on katsonut tällaisen matkustajan sopimuskumppanina olevan EU-lentoyhtiön olevan vastuussa. Tässä tapauksessa kyseessä ei ole ollut tällainen EU-tuomioistuimen tarkoittama lento, vaan lentoyhtiö A:n sopimusvastuulla oleva sen oma lento Kalkutta-Doha.

Lentoyhtiö A

Lentoyhtiö kiistää matkustajan vaatimuksen.

Epäsäännöllisyystilanne tapahtui lennolla Kalkutta-Doha. Lento lennettiin kolmannesta maasta kolmanteen maahan. Lennon operoi lentoyhtiö A, joka ei ole EU-lentoyhtiö. Tämän vuoksi asetus ei sovellu tähän tapaukseen, eikä lentoyhtiö A:lla ole vakiokorvauksen maksuvelvollisuutta.

Ratkaisun perustelut

Sovellettavat säännökset ja oikeuskäytäntö

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 261/2004 (jäljempänä asetus) ja EU-tuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaan lennon viivästyessä matkustajalla on oikeus vakiokorvaukseen, jos hän saapuu määräpaikkaansa vähintään kolme tuntia aikataulun mukaista saapumisaikaa myöhemmin. Vakiokorvausta ei tarvitse maksaa, jos lentoyhtiö osoittaa viivästyksen aiheutuneen poikkeuksellisista olosuhteista.

Asetuksen johdanto-osan 7 perustelukappaleen mukaan asetuksen tosiasiallisen soveltamisen varmistamiseksi olisi siinä säädettyjen velvoitteiden koskettava lennosta vastaavaa lentoliikenteen harjoittajaa, joka suorittaa tai aikoo suorittaa lennon joko omistamallaan ilma-aluksella taikka ilman miehistöä (dry lease) tai miehistön kanssa (wet lease) vuokratulla ilma-aluksella tai muulla tavoin.

Asetuksen 2 artiklan b alakohdan mukaan lennosta vastaavalla lentoliikenteen harjoittajalla tarkoitetaan lentoliikenteen harjoittajaa, joka suorittaa tai aikoo suorittaa lennon joko matkustajan kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti tai sellaisen toisen oikeushenkilön tai luonnollisen henkilön puolesta, joka on tehnyt matkustajan kanssa sopimuksen.

Asetuksen 2 artiklan c alakohdan mukaan yhteisön lentoliikenteen harjoittajalla tarkoitetaan lentoliikenteen harjoittajaa, jolla on voimassa oleva liikennelupa, jonka jäsenvaltio on myöntänyt.

Asetuksen 3 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan asetusta sovelletaan matkustajiin, jotka lähtevät kolmannessa maassa sijaitsevalta lentoasemalta jäsenvaltion alueella sijaitsevalle ja perustamissopimuksen soveltamisalaan kuuluvalle lentoasemalle ja jotka eivät ole saaneet etuuksia tai korvausta ja apua kyseisessä kolmannessa maassa, mikäli kyseisestä lennosta vastaa yhteisön lentoliikenteen harjoittaja.

Asetuksen 3 artiklan 5 kohdan toisessa virkkeessä todetaan, että kun lennosta vastaava lentoliikenteen harjoittaja, jolla ei ole sopimusta matkustajan kanssa, suorittaa tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia velvollisuuksia, sen katsotaan toimivan sen henkilön puolesta, joka on tehnyt kyseisen matkustajan kanssa sopimuksen.

Asian arviointi

Nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa matkustaja oli sopinut lentoyhtiö A:n kanssa lentokuljetuksesta, jonka lähtöpaikka oli kolmannessa maassa (Kalkutta, Intia) ja määräpaikka oli Helsinki. Lentokokonaisuuden ensimmäisen lento-osuuden (Kalkutta-Doha) epäsäännöllisyystilanteen vuoksi matkustaja saapui Helsinkiin 24 tuntia viivästyneenä.

Lentoyhtiö A on kiistänyt vastuunsa todeten, että sen operoima lento (Kalkutta-Doha) lensi kolmannesta maasta kolmanteen maahan, jolloin asetus ei sovellu kyseiseen lentoyhtiöön. Lentoyhtiö B on puolestaan kiistänyt vastuunsa muun muassa sillä perusteella, että lentokuljetusta koskeva sopimus on tehty lentoyhtiö A:n kanssa, ja lennon epäsäännöllisyystilanne sattui lentoyhtiö A:n operoimalla lennolla Kalkutta-Doha, jolloin asetus ei tule sovellettavaksi. Asiassa tulee siten arvioitavaksi, soveltuuko asetus kyseessä olevaan ilmakuljetukseen ja miltä lentoyhtiöltä matkustaja voi vaatia asetuksen mukaista vakiokorvausta.

Asetuksen soveltuminen nyt arvioitavana olevan kaltaiseen lentokokonaisuuteen edellyttää sitä, että kyseessä on lento kolmannessa maassa sijaitsevalta lentoasemalta jäsenvaltion alueella sijaitsevalle lentoasemalle ja sitä, että lennon toteuttaa siitä vastaava yhteisön lentoliikenteen harjoittaja. Asiaa arvioitaessa huomioidaan lennon alkuperäinen lähtöpaikka ja lopullinen määräpaikka. Lisäksi edellytetään, että asianomainen matkustaja ei ole saanut etuuksia tai korvausta ja apua siinä kolmannessa maassa, josta lento lähti. (Asetuksen 3 artiklan 1 kohdan b alakohta, C-367/20 KLM Royal Dutch Airlines, 18 ja 19 kohdat)

Tässä tapauksessa kyseessä oli yhteen ainoaan varaukseen perustuva lento, joka lähti kolmannesta maasta sijaitsevalta lentoasemalta ja jonka lopullinen määräpaikka oli jäsenvaltion alueella sijaitseva lentoasema. Matkustajan esittämän lentovarauksen mukaan lennon Kalkutta-Doha operoi lentoyhtiö A ja lennon Doha-Helsinki operoi lentoyhtiö B, vaikkakin molemmat lento-osuudet lennettiin lentoyhtiö A:n reittitunnuksilla lentoyhtiöiden tekemän yhteisen sopimuksen perusteella. Lentoyhtiö B ei ole erikseen kiistänyt operoineensa lentoa Doha-Helsinki.

Edellä kerrottu huomioiden lautakunta katsoo, ettei asetusta voida soveltaa tässä tapauksessa lentoyhtiö A:n eikä kyseinen lentoyhtiö ole velvollinen maksamaan vakiokorvausta matkustajalle. Seuraavaksi on arvioitava, voidaanko asetusta soveltaa tässä tapauksessa lentoyhtiö B:n.

Euroopan unionin tuomioistuin (EUT) on ennakkoratkaisuissaan (C-502/18 České aeroline ja C-367/20 KLM) tarkentanut asetuksen määritelmää lennosta vastaavasta lentoliikenteenharjoittajasta, joka lähtökohtaisesti asetuksen perusteella on operoiva lentoyhtiö. EUT on todennut KLM-ennakkoratkaisussaan (peilikuva České-ratkaisusta), että matkustaja voi vaatia vakiokorvausta EU-lentoyhtiöltä, jonka kanssa hän on tehnyt kuljetussopimuksen, vaikka myöhästyminen ei aiheutuisi sen lento-osuuden osalta, jonka EU-lentoyhtiö itse suorittaa. EUT toteaa (kohta 31), että kyseisellä ratkaisulla taataan se, että kuljetetut matkustajat saavat korvauksen lennosta vastaavalta lentoliikenteen harjoittajalta, joka on tehnyt heidän kanssaan sopimuksen, eikä huomioon tarvitse ottaa järjestelyjä, jotka kyseinen lentoliikenteen harjoittaja on toteuttanut sen markkinoiman lennon, johon liittyy jatkolentoja, muodostavien muiden lentojen suorittamiseksi (ks. vastaavasti tuomio 11.7.2019, České aerolinie, C-502/18, EU:C:2019:604, 30 kohta).

EUT on ennakkoratkaisussaan (C-436/21 Flightright – American Airlines) todennut, että lentoyhtiö, jonka nimissä matkatoimisto oli omasta aloitteestaan myynyt lentomatkan yhdellä lipulla ja yhteishintaan, on vastuussa vakiokorvauksesta matkustajalle. Vaikka kyseisellä lentoyhtiöllä ei ollut sopimussuhdetta lennon muiden osuuksien suorittajien kanssa, se oli vastuussa vakiokorvauksesta, sillä lento oli myyty sen nimissä yhdellä lipulla.

Nyt käsiteltävänä oleva riita-asia ei ole suoraan verrannollinen edellä mainittuihin EUT:n ennakkoratkaisuihin. Tässä tapauksessa lentoyhtiö B ei ole operoinut sitä lento-osuutta, joka peruuntui, eikä se ollut sopimussuhteessa matkustajaan (myynyt lentoa yhdellä varauksella). Lentoa ei ollut myynyt myöskään välittäjä lentoyhtiön nimissä.

Lautakunta kiinnittää huomiota siihen, että vaikka lentoyhtiö B ei ole sopimussuhteessa matkustajaan, operoi se yhden osuuden lentokokonaisuudesta lentoyhtiö A:n puolesta, jolla oli sopimussuhde matkustajaan. Lentoyhtiö B on näin ollen asetuksen 2 artiklan b alakohdassa tarkoitettu lennosta vastaava lentoliikenteen harjoittaja, johon sovelletaan asetusta sen 3 artiklan 5 kohdan toisen virkkeen mukaisesti. Asetuksen johdanto-osan ensimmäisen perustelukappaleen mukaan lentoliikenteen alalla toteutettavalla unionin toiminnalla pyritään varmistamaan matkustajien suojelun korkea taso, minkä lisäksi on otettava kaikilta osin huomioon kuluttajansuojelun yleiset vaatimukset. Ottaen huomioon tämä ja se, että EUT:n vakiintuneen ratkaisukäytännön mukaisesti yhteen varaukseen perustuva lento, johon liittyy yksi tai useampi jatkolento, on kokonaisuus, kun on kyse matkustajien oikeudesta asetuksen mukaiseen korvaukseen (C-537/17, Wegener, 18 ja 19 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), lautakunta katsoo, että matkustaja saa tässä tapauksessa kohdistaa 7 artiklan mukaisen korvausvaatimuksen lentoyhtiö B:n koko lentokokonaisuuden osalta siitä huolimatta, että viivästyksen aiheuttanut epäsäännöllisyystilanne tapahtui lentokokonaisuuden toteuttamiseen osallistuneen toisen lentoliikenteenharjoittajan lennolla.

Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, että lennon epäsäännöllisyystilanne olisi johtunut poikkeuksellisista olosuhteista eikä myöskään siitä, että matkustaja olisi saanut korvausta kolmannessa maassa. Matkustajalla on näin ollen oikeus asetuksen 7 artiklan mukaiseen 600 euron vakiokorvaukseen

Lopuksi kuluttajariitalautakunta muistuttaa, että asetus ei ole esteenä sille, että lennosta vastaava lentoliikenteen harjoittaja, jonka on täytynyt maksaa kyseisessä asetuksessa säädetty korvaus, voi tästä taloudellisesta rasitteesta hyvityksen saadakseen kääntyä sen lentoyhtiön puoleen, jolla on sopimussuhde matkustajaan, jos viimeksi mainittu on laiminlyönyt velvollisuutensa (ks. esim. Azurair ym., C‑146/20, C‑188/20, C‑196/20 ja C‑270/20).

Päätös oli yksimielinen.